Heips,
Kaupunkisuunnittelusta tulee usein sellanen kuva, että ollakseen "elävä" kaupungin tai kaup.osan on oltava pullollaan hosumista, hälyä ja markkinahumua tai ainakin jotain ulkomailta tuotua spektaakkelia. Muuten ajatellaan, että paikka on "kuollut". Ja pah - ei hiljainen ole kuollut, se saattaa olla levossa tai elää eri rytmillä kuin valtavirran hosuminen.
Mun unelmaan kaupungista kuuluu nimittäin se, että kaupungin paikat ovat rytmeiltään erilaisia - jossain on aina hälyä, muualla taas pääasiassa rauhallista. Senaatintori on esimerkki rauhallisesta ja arvokkaasta paikasta, jolla tosin on omat ryminärytminsäkin - siellähän on tuon tuosta vuodenaikaan sopivia yhteisiä menoja - se on ainoa paikka Helsingissä oikein, missä voisi kuvitella uutta vuotta yhteisesti juhlistettavan. Se on uniikki paikka, ja vaikkei kirkkoon kuuluisikaan, tai yliopistoa kävisi, ne alueen hienot rakennukset on vuosikymmenien mittaan tulleet meille kaikille jonkinlaisen yhteisen arvokkuuden ja solidaarisuuden symboleiksi. Muina aikoina kuin niinä erityisinä juhlahetkinä, on oikein, että Senaatintori on rauhallinen osa meidän kaikkien arkea.
Espan puolella taas rytmit voisi olla toisenlaisia - sinne paistaa aurinko, siellä on kauppatoria ja Espan puistoa, siellä voisi kuvitella olevan rytmikästä katusoittajaakin jonain kesäiltana. Mutta kun ei, siellä on ihan liikaa autoja, jotka sotkevat jalankulkijoiden rytmit.
Kaupunki nyt suunnittelee koko aluetta uusiksi - hälyn puoltajien lisäksi toivoisi alueelle rauhallisuuden puolustajiakin.
Eeva