Yksi hyvä syy on se, että nopeasti kasvavat puulajikkeet kuten eukalyptus tarjoavat paikallisväestölle polttopuuta ja rakennusmateriaalia. Madagaskarin sademetsät ovat vähentyneet huimaa vauhtia viime vuosikymmenillä, sillä niitä on raivattu viljelysmaan ja polttopuun tarpeessa. Madagaskarilla asuu noin 20 miljoonaa ihmistä, joista suurin osa elää maaseudulla ja elättää itsensä perinteisen maatalouden avulla. Kaskiviljely on yhä suosittua, sillä tuhka osittain korvaa kalliit kemialliset lannoitteet ja ravitsee muutoin köyhää maaperää. Polttopuu ja puuhiili ovat suurimmalle osalle ihmisistä ainoa energian- ja lämmönlähde. Sademetsään kohdistuva käyttöpaine on siis suuri, ja hyötypuiden istuttaminen vähentää sitä hieman.

Toinen syy on kyläläisten mahdollisuus myydä puusta valmistettavia tuotteita ja saada niistä lisätuloja. Joskus koko päivä kuluu maataloustöitä tehdessä, eikä ruoka kuitenkaan tahdo riittää ravitsemaan koko perhettä.  Polttopuun ja rakennusmateriaalin lisäksi eräästä puulajikkeesta, jatrophasta, saadaan öljyä josta voidaan valmistaa kynttilöitä ja saippuaa. Kynttilät ovat hyödyllisiä varsinkin alueilla joissa ei vielä ole sähköä. Saippua taas on tärkeää hygienian ja tautien ehkäisemisen kannalta.

Puut voivat myös tarjota ravintoa kansalle, josta kolme neljäsosaa elää alle köyhyysrajan. Harvat kotoperäiset lajit ovat kuitenkin syötäviä. Istutettavan Moringan lehdet ovat apu aliravitsemukseen, varsinkin lapsille ja imettäville äideille. Tämän superpuun väitetään sisältävän muun muassa enemmän A-vitamiinia kuin porkkana, enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinit sekä enemmän kalsiumia kuin maito. Moringan lehdet ovat sitä paitsi yleensä vihreimmillään kuivien kausien jälkeen – eli juuri silloin kun sitä tarvitaan eniten.

Madagaskarin sademetsiä ei voida suojella ilman että niiden lähistössä elävät ihmiset huomioidaan. Kun pääsy metsiin kielletään suojelun nimissä, uusien puiden istuttaminen on yksi pieni keino korvata tälle metsän kansalle heidän menetyksensä. Elinkeinojen kehittäminen myös vähentää sademetsän laitonta käyttöä sekä tekee ihmisistä omavaraisempia.

Teksti: Ulrika Långstedt