Volahotron kylä sijaitsee Ranomafanan kansallispuiston kupeessa. Täällä kaukaisia vieraita käy harvoin, mutta siitä huolimatta luonnonpuiston olemassaolo tiedostetaan hyvin. Siitä muistuttavat myös punaiset maaliläiskät suojelualueen rajaa reunustavissa puissa sekä sinne tänne pystytetyt varoituskyltit. Riisipellot peittävät laakson tilkkutäkkimäisesti ja kauempana maisemassa vuorottelevat tomuiset kylätiet, heinittyneet kukkulat ja kirjavanvihreät metsälaikut. Volahotron kyläyhdistys aloitti toimintansa pikkuhiljaa, mutta hyvien kokemusten myötä kyläläiset ovat aktivoituneet itsenäisesti. Yksikään yhdistyksen jäsenistä ei ole jättäytynyt toiminnan ulkopuolelle.

"Olemme todella tyytyväisiä yhdistystoimintaan. Näetkö? Olemme ahkeroineet valtavasti tämän kasvimaan eteen, ja haluamme teidänkin tietävän, että olemme hyvin motivoituneita! Työskentelemme kerran viikossa kaikkien jäsenten voimin yhteisellä kasvimaalla, mutta tulevaisuudessa aiomme kokoontua useamminkin. Joka päivä yksi yhdistyksen jäsenistä käy täällä kastelemassa taimia. Yhdistystoiminta ja yhteinen kasvimaa ovat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin yksilöpalstat, sillä olemme jo saaneet todistaa yhdessä tekemisen hyödyt. Paljon työtähän tämä kasvimaa vaatii, mutta yhdessä kyllä pystymme siihen.”

Amboditanimenan kylä sijaitsee polveilevan joen kupeessa, aivan luonnonpuiston ytimessä, missä se on jäänyt kahden eri suojelualueen puristuksiin. Sademetsämaisema aukeaa heti asuntojen ikkunoista. Viljelymaan niukkuuden kylä on korvannut sinnikkäällä työllä: hankkeen kohdekylistä kylä on ensimmäinen, joka on kerännyt yhteisökassaan merkittävän summan rahaa kasvimaan satoa myymällä. Suomalaiselle kyseinen summa saattaa tuntua melko niukalta, mutta yhdistykselle sen merkitys on suuri. Paitsi näkyvä palkka kasvimaalla vietetyistä työtunneista, se symboloi myös mahdollisuuksia, joita kyläyhdistyksellä tulee tulevaisuudessa olemaan. Kyläläiset ovat vaatimattomia, ja sanovat hieman kainostellen menestystekijäkseen tiiviin kyläyhteisön. Ketään ei tarvitse maanitella työntouhuun – päinvastoin – kaikki ovat ilolla mukana ja myös hyvin tietoisia hankkeen aktiviteeteista. Kyläyhdistys on yhteisellä päätöksellä päättänyt hankkia kasvimaalleen uusia lajikkeita ruokavalion monipuolistamiseksi.

Edellisen vierailun jälkeen Amboditanimenan kyläyhdistyksen kasvimaa tuhoutui pahoin raekuuron takia. Vaikka huoli olikin suuri, kyläläiset eivät jääneet voimattomiksi. Yhdistys oli tarkoin varastoinut osan siemenistään ja kyseisen siemenpankin turvin he pystyivät aloittamaan alusta. Sää ei ollut vienyt mennessään kyläläisten motivaatiota, vaan heillä oli jo monia toiveikkaita ajatuksia tulevaisuuden varalle: ”Haluaisimme opetella joitakin kädentaitoja ja perustaa vaikka pienen yhdistyksen pyörittämän kaupan, jossa myisimme käsitöitä matkailijoille. Täältä varmaankin löytyy joku, joka voisi meitä opettaa. Monet kyläläisistä taas harjoittavat mehiläistenhoitoa itsenäisesti, mutta ehkä voisimme tehdä sitä myös kyläyhdistyksen toimesta.”

Tällä hetkellä yhdistystoiminta on vahvasti kietoutunut kasvimaan aktiviteettien ympärille. Jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että kyläläiset luovat itse omat sääntönsä ja suuntaavat toimintansa omien mielenkiintojensa mukaan. Toiminta toivottavasti myös monipuolistuu, kun toimintaperiaatteet vakiintuvat. Kokeilevia ja varovaisia askelia sen suuntaan on jo otettu. Monet yhdistykset ovat alkaneet mm. periä jäsenmaksuja ja suunnittelevat jo yhteisiä hankintoja. Yhteinen kassa ja siemenpankki tarjoavat monia mahdollisuuksia vaikkapa lainajärjestelmien tai yhteisen yritystoiminnan käynnistämiseksi. Eräässä kylässä jäsenet voivat lainata siemeniä siemenpankistaan ja maksaa lainan myöhemmin takaisin – nimellisen koron kera. Kaikkien näiden mahdollisuuksien lisäksi yhdistystoiminta luo kyliin ennen kaikkea yhteisöllisyyttä: se voimaannuttaa kyläyhteisöjä ja aktivoi niitä etsimään itse suuntaa kehitykselleen

Haasteita on kuitenkin paljon. Ei ole suinkaan itsestään selvää, että kyläläiset ovat aina yksimielisiä tai että he kaikki haluaisivat osallistua yhdistystoimintaan. Toisinaan haasteet asetetaan puolestaan ulkoapäin, kun jokin sääilmiö tuhoaa sadon ja pyyhkii hetkessä pois kovan työn tulokset. Ongelmanratkaisu kuitenkin opettaa yhdistyksiä ja vakiinnuttaa niitä; yhdistykset hakevat tasapainoaan heilahtelun kautta. Lupaavasta alusta huolimatta yhdistystoiminta on vasta aluillaan ja vaikka tulokset alkavatkin jo näkyä, vaatii se yhä taustatukea hankkeelta niin toiminnan hahmottamisessa kuin ongelmanratkaisun vauhdittajana.

Susanna Kari