Matkapäiväkirja Malista – marraskuu 2003

lokakuun kirjoitukset








Bamako 16.11.2003


Naisten ja miesten erilaiset maailmat


Kun minun pohjoisessa maailmassani yksilöiden välisen tasa-arvon tavoittelu on ihanne, joudun jatkuvasti pöyristymään meininkiä Malissa. Täällä ihmisen asema yhteiskunnassa määräytyy tarkan hierarkian mukaan ja valtaa käyttää harvojen koulutettujen tai perinteen kautta korkeassa asemassa olevien miesten joukko.


Keski-ikäisten miesten yliedustus suhteessa väestöön on tuttua myös esimerkiksi Suomen eduskunnasta, mutta Malissa suurella osalla väestöstä ei olisi halutessaankaan minkäänlaisia mahdollisuuksia vallankäyttöön. Esimerkiksi lukutaidottomuus tekee yhteiskunnallisen osallistumisen jokseenkin mahdottomaksi yli puolelle väestöstä.

Naisen elämä on kotona ja naisyhteisöissä


Erityisesti naisten ja miesten välinen tasa-arvottomuus hämmentää mieltä, sillä Malissa miehet ja naiset elävät tiukasti sukupuolensa mukaan rajattua elämää. Naisten maailmaan kuuluvat lapset, koti, tiivis sukuyhteisö ja yhteistyö kylän tai lähialueen naisten kanssa. Miehet puolestaan pitävät yhteyttä perheen ulkopuolelle ja hoitavat yhteiskunnallisia asioita. Täällä hilpeilytän ihmisiä kertomalla, että Suomessa on ollut yhtä aikaa naispresidentti ja –pääministeri, sillä vaikka Malin ministereista kolmannes on naisia, nainen yhteiskunnallisella johtopaikalla on kummajainen. Korkeasti koulutettuja naisia on Malissa erittäin vähän ja esimerkiksi Mali-Folkecenterissä on vain kolme naistyöntekijää: Sinsiberen Oona, Alima ja Assètou. Kaikkien muiden projektien työntekijät, kirjanpitäjistä autonkuljettajiin ovat miehiä.


Kun miehet hoitavat yhteiskunnalliset tehtävät, päävastuu kodista ja lapsista kuuluu perinteisesti naisille. Miesten voi nähdä leikittävän lapsiaan tai käyvän ostoksilla, mutta pyykin pesu ja ruuanlaitto ovat naisten töitä, joihin miehet eivät koske sormenpäälläänkään. Kun pohdiskelin, miten täällä pitäisi vastata jatkuvasti esitettyihin naimisiinmenotarjouksiin, Tom kehotti sanomaan, etten osaa ollenkaan laittaa ruokaa. Se kuulemma karkottaa kosijat, sillä malilaiset miehet eivät voi kuvitellakaan, ettei nainen osaisi kokata. Epäilen, että konsti saattaisi toimia: Oonan, Ibrahimin ja Tomin kodin ulkopuolella en tosiaankaan ole nähnyt yhdenkään miehen tarttuvan kauhaan.


Naisten kodeissa tekemään työhön suhtaudutaan Malissa kuitenkin toisin kuin Suomessa. Kun kaupasta ei voi ostaa eineksiä, pyykkejä ei voi laittaa koneeseen, siivous ei hoidu imurilla, eikä lämmin vesi tule hanasta, on kotitöiden tekijää pakko arvostaa. Kylissä ei ole varaa juosta lääkäriin joka vaivan takia, vaan tarvitaan luonnonyrttien tuntemusta ja perheessä jonkun täytyy osata irrottaa maapähkinät kuoristaan nopeasti ja näppärästi. Kotitöitä ei siis voida pitää minään ekstrana, joka jonkun on pakko hoitaa, vaan ne on hoidettava taidolla ja huolella, jotta perhe pysyy hengissä.


Naisten elämä ei kuitenkaan rajoitu vain kotiin, vaan sekä kaupungeissa että maaseudulla naiset viettävät osan ajastaan kodin ulkopuolella. Bamakon katujen varsilla on loputtomat määrät naisia myymässä hedelmiä, ruokaa, koruja tai muita pieniä tavaroita. Maaseudulla naiset puolestaan käyvät myymässä tuotteitaan markkinoilla. Tästä pienbisneksestä hankituilla tuloilla on merkittävä rooli perheen taloudessa. Naisten tulot käytetään erityisesti lasten vaatteisiin, koulutukseen ja lääkkeisiin. Lisäksi niillä hankitaan osa ruuasta: kun miesten tehtävänä on hoitaa pöytään riisiä tai hirssiä, naisen tulot käytetään kasviksiin ja muihin kastikeaineisiin. Naisten tehtävänä on myös hoitaa sosiaalisia suhteita ja tapana on vierailla esimerkiksi sukulaisten ja lähimpien naapurien luona lähes päivittäin.


Myös juhlien järjestäminen kuuluu naisten elämään. Esimerkiksi lapsen nimenantojuhla ja häät ovat suuria tapahtumia, joita valmistellaan huolella ja joiden aikaan muut työt saavat odottaa. Miehet ovat sivuroolissa myös juhlien vieraina. Heidän tehtävänään on hoitaa viralliset osuudet moskeijassa, mutta koko päivän kestävät juhlat tansseineen, lauluineen ja ruokineen kuuluvat erityisesti naisille.


Kodissa naiset saavat päättää jokseenkin itsenäisesti joistain lapsiin, ruuanlaittoon ja tulojen hankkimiseen liittyvistä asioista. He voivat käyttää tienaamansa rahat esimerkiksi lasten hyväksi, miten parhaaksi katsovat. Perheen elättäminen on kuitenkin miesten velvollisuus. Suuremmat rahavirrat joko maataloudesta tai palkkatöistä tulevat perheeseen siis yleensä miehen kautta, jolla tällöin on myös suurempi valta niiden käyttöön.


Perheen yhteisistä asioista päätettäessä Malissa on tapana, että aviomies keskustelee niistä vaimonsa kanssa ja päätös tehdään kotona. Virallisia asioita kodin ulkopuolelle hoitaa kuitenkin perinteisesti mies. Naiset ovat kyllä paljon tekemisissä muiden naisten kanssa, luovat verkostoja ja yhdistyksiä ja auttavat toisiaan. Naisten verkostot ovat usein elinehto arjen sujumiselle, sillä lastenhoidossa, puun hakkaamisessa ja ruuanlaitossa on tehtävä yhteistyötä, jotta kaikki työt saadaan tehtyä ja perhe ruokittua. Nämä verkostot ovat kuitenkin vain naisten välisiä.


Naimisiin mennään nuorena


Naimisiin pääseminen on tärkeä asia nuoren malilaisen naisen elämässä. Naiset avioituvat yleensä alle parikymppisinä, miehet lähempänä kolmeakymmentä. Minua pidetään täällä kummajaisena, kun olen jo 25, enkä vielä naimisissa. Kun vielä kerron, että opintoni ovat kesken, muutun jokseenkin toivottomaksi tapaukseksi, koska en ilmeisesti kykene edes elättämään itseäni.


On jokseenkin mahdotonta selittää, että avioituminen ei nyt ole tärkein asia elämässäni, vaan että koen eläväni ihan kokonaista elämää nytkin. Vielä vaikeammaksi asia muuttuu, kun kerron, että lopulta päätän ihan itse, menenkö naimisiin, kenen kanssa ja koska, eikä vanhemmillani ole siihen mitään sanomista. Erityisesti täällä on hämmästelty, eikö isäni ole vielä ryhtynyt mihinkään toimiin ja viimeksi eilen minulle sanottiin, etten taida ollenkaan välittää vanhemmistani, kun en aio kysyä heidän mielipidettään mahdollisesta naimisiin menostani.


Täällä Malissa kaupunkien nuoret voivat valita puolisoehdokkaansa melko vapaasti, mutta liitolle on aina saatava perheen hyväksyntä. Kun nuoripari päättää mennä naimisiin, sulhasehdokas menee ensin tytön isän puheille. Jos morsiamen isä ei hyväksy liittoa, koko suunnitelma haudataan jo tässä vaiheessa, jotta sulhasen perheen ei tarvitse sotkeutua ikävään juttuun. Jos taas morsiamen isä hyväksyy sulhasen, molempien sukujen miehet tapaavat ja avioliitosta sovitaan. Suvun miehet hoitavat avioliitosta päättämisen ohella myös varsinaisen liiton solmimisen. Malilaisissa häissä hääpari ei ole edes paikalla moskeijassa, vaan parin isät ja sukujen vanhimmat miehet hoitavat koko seremonian.


Uskonnollisen seremonian lisäksi liitto pitää Malissa vahvistaa myös maallisella sopimuksella. Siinä aviopuolisot sopivat, onko miehen mahdollista ottaa useita vaimoja ja säilyttävätkö molemmat omat rahansa vai siirrytäänkö yhteistalouteen. Ennen tänne tuloani kuvittelin, että moniavioisuutta esiintyy vain maaseudulla ja kouluttamattoman väestön keskuudessa, mutta erehdyin pahemman kerran. Myös osa kaupunkilaisista, koulutetuista malilaisista miehistä pitää moniavioisuutta tavoiteltavana. Koska monien vaimojen pitäminen on kallista, useimmilla nuorilla miehillä ei ole siihen varaa. Ensimmäistä avioliittoa solmittaessa sulhanen haluaa usein kuitenkin sopia moniavioisuudesta, jotta siihen myöhemmin taloudellisen tilanteen ehkä parantuessa olisi mahdollisuus. Lisäksi olen kuullut ajateltavan, että vaimo pysyy paremmin kurissa, kun koko ajan on pieni riski sille, että taloon tulee nuorempia vaimoja.


Toisaalta ensimmäinen vaimo voi myös ilahtua uudesta nuoresta vaimosta, joka ottaa hoitaakseen suuren osan talon raskaista töistä. Varsinkin kylissä uudet vaimot tulevat kiinteäksi osaksi perhettä ja ovat alisteisessa asemassa suhteessa vanhempiin naisiin. Kaupungeissa vaimot saattavat asua kokonaan erillisissä asunnoissa, jolloin he eivät käytännössä juuri edes tapaa toisiaan. Samassa taloudessa asuvat vaimot taas voivat jakaa kotityöt esimerkiksi niin, että jokainen on kotityövuorossa kaksi päivää kerrallaan. Silloin naiselle jää ruhtinaallisesti vapaapäiviä, jotka hän usein voi käyttää miten tahtoo.


Kaupungeissa elämä länsimaistuu


Naisten ja miesten erilaisilla rooleilla on vahvat perusteensa esimerkiksi kylien maatalousvaltaisissa yhteisöissä, joissa jo suuri lapsiluku sitoo naisia kotiin. Kaupungeissa naisten asema on kuitenkin vähitellen muuttumassa ja esimerkiksi naisten työssäkäynti yleistymässä. Koulutettujen työssäkäyvien naisten arki Malissa on jopa helpompaa kuin suomalaisten kanssasisarien, sillä kaikissa perheissä on palvelusväkeä, joka hoitaa talon, kodin ja lapset.


Miehen mahdollisuutta moniavioisuuteen, naisten tapaa olla ilmaisematta mielipidettään julkisesti ja sukupuolten roolien pakottavaa sitovuutta on kuitenkin vaikea ymmärtää ja mahdotonta hyväksyä. Samalla kuitenkin helposti unohtaa, että täällä meitä työssäkäyviä naisia jopa säälitään, koska joudumme kantamaan vastuuta perheen elättämisestä.









Bamako 17.11.2003


Hämmästelyä



Olen viettänyt Malissa nyt kuusi viikkoa ja minusta alkaa tuntua, että olen edes vähän kärryillä elämänmenossa täällä. Jo ennen tänne tuloani kuvittelin tajunneeni, että onnellista elämää voi elää ilman hiustenkuivaajaa ja Play Stationia. En kuitenkaan ollut oikein käsittänyt, että myös ne maailman kaksi miljardia ihmistä, jotka elävät alle eurolla päivässä heräävät aamulla ja menevät töihin, ovat huolissaan lastensa tulevaisuudesta ja nukkuvat joskus huonosti.


Olen ilahtunut, järkyttynyt ja hämmentynyt täällä 1000 kertaa, mutten ole ainoa. Hämmästys on yleensä molemminpuolista, sillä siinä kun minä ihmettelen lapsia, jotka pitävät toisistaan ihanan hyvä huolta ja naisia, jotka käsittämättömän näppärästi hoitavat kotitaloustyöt ilman juuri mitään apuvälineitä, aiheutan käyttäytymiselläni vähintään yhtä paljon hämmennystä isännissäni. Syödessäni sormin yhteiseltä lautaselta, pudottelen edelleen ruokaa päälleni, vaikka olen kehittynyt huimasti, harjaan hampaani muovisella kapistuksella, vaikka kohteliaisuudesta pureskelen desinfioivasta kasvista taitettua oksaa, enkä edelleenkään osaa rikkoa maapähkinän kuorta yhdellä kädellä niin, että sisältö irtoaisi näppärästi. Lisäksi jätän pääni peittämättä, vaikka naisilla kylissä on aina liina päässä, enkä aina odota naisten ruokailuvuoroa, jos minut kutsutaan syömään yhdessä miesten kanssa. Yllätyksiä aiheutan myös keskusteluissa, joissa puhutaan kotimaastani: asun Suomessa ihan yksin, minulla ei ole lainkaan sisaruksia ja isäni on huomattavasti taitavampi ruuan laittaja kuin äitini.


Molempien puolien on täysin mahdotonta ymmärtää, miten elämä voi olla onnellista sillä toisella tavalla. Malilaiset ihmettelevät, enkö tunne oloani Suomessa yksinäiseksi. Enkö kunnioita vanhempiani, kun en asu heidän kanssaan? Enkö halua suurta perhettä, joka pitää minusta huolta sitten kun olen vanhä Toisaalta minä en oikein voi kuvitella onnellista elämää ilman lukutaitoa, ilman kirjoja, ilman mahdollisuutta muistiinpanojen tekemiseen tai henkilökohtaisen kirjeen kirjoittamiseen. Enkä sitä, että nuori nainen haluaa perheensä vastustuksesta huolimatta mennä rakastamansa miehen kolmanneksi vaimoksi, koska saa silloin elää mukavan vapaata ja taloudellisesti turvattua elämää.


Tarkoituksenani oli kirjoittaa tähän päiväkirjaan myos jotain analyyttisempaa, mutta huomaan aina päätyväni hämmästelemään kaikkea ihmeellistä. Tänään olen lähdossä neljäksi päiväksi kyläkierrokselle, mutta ensi viikonloppuna lupaan kommentoida teille ainakin naisten ja miesten rooleja Sinsiberessä.









Bamako 24.11.2003


Miehillä iso rooli Sinsiberessäkin



Sinsibere-projektin tarkoituksena on parantaa naisten toimeentulomahdollisuuksia ja kohentaa heidän mahdollisuuksiaan vaikuttaa perheen tuloihin. Projektissa on kuitenkin yritetty kunnioittaa paikallisia tapoja ja perinteitä pitämällä miehet jatkuvasti mukana projektin suunnittelussa ja projektitapaamisissa.


Kylissä ylintä valtaa käyttää kyläpäällikkö, joka on joko tietyn suvun tai koko kylän vanhin mies. Kun projektityöntekijät saapuvat kylään, he käyvät yleensä ensin tervehtimässä kyläpäällikköä. Seuraan liittyy usein myös muutamia muita kylän tärkeitä miehiä. Kyläpäällikölle kerrotaan projektin kuulumiset. Hänen kanssaan keskustellaan uusista aktiviteeteista ja projektin mahdollisesti kohtaamista ongelmista. Useimmiten kyläpäällikkö kertoo vain, että on tyytyväinen projektiin ja kysyy ehkä lisärahoitusta johonkin uuteen hankkeeseen. Joskus kuitenkin kyläpäälliköllä on sanottavaa myös itse projektin toteutukseen. Esimerkiksi Bironin kylässä saippuanvalmistuskoulutusta ei käynnistetty, koska kylän vanhimmat miehet yhdessä kyläpäällikön kanssa olivat sitä mieltä, ettei se kannata. Ensi keväänä saippuanvalmistuskurssi kuitenkin toteutetaan kiitos projektityöntekijöiden kyläläisten kanssa käymien pitkien keskustelujen.


Varsinaisesta Sinsibere-toiminnasta kylissä naiset kuitenkin vastaavat itse. Kaikki Sinsibere-yhdistysten toimihenkilöt ovat naisia ja erityisesti puheenjohtajalla on usein vahva rooli yhdistyksessä. Yhdistyksille on nimetty johtokunta ja erilaisia jaostoja hoitamaan esimerkiksi lainojen antamista. Näissä kaikissa on mukana pelkästään naisia. Joissain tapauksissa kylässä ei löydy luku- ja kirjoitustaitoisia naisia, jotka voisivat toimia yhdistyksen sihteerinä ja rahastonhoitajana. Silloin kirjanpidosta usein vastaa Sinsiberen miespuolinen puhemies, joka on yleensä aina luku- ja kirjoitustaitoinen. Tämä on ongelmallista, sillä jos kirjanpito on kokonaan miesten käsissä, myös rahankäyttöön liittyvää valtaa siirtyy heille. Samalla myös naisten mahdollisuudet oppia kirjanpitoa heikkenevät.


Lukutaidottomuus on kuitenkin ongelma vain joissain kylissä. Lisäksi siihen ollaan puuttumassa ensi vuonna käynnistyvässä Sinsibere-projektin kakkosvaiheessa. Silloin kaikista kylistä valitaan muutamia naisia osallistumaan luku- ja laskutaitokoulutukseen, jonka tarkoituksena on lisätä kylien naisten mahdollisuuksia hoitaa yhdistysten kirjanpito täysin itsenäisesti.


Miespuolisella puhemiehellä on keskeinen rooli projektin hallinnossa


Kaikissa Sinsibere-kylissä on naisyhdistyksen toimihenkilöiden lisäksi kaksi puhemiestä, joista toinen on nainen, toinen mies. Heidän tehtävänään on toimia linkkinä projektityöntekijöiden ja kylän Sinsibere-yhdistyksen välillä. Tarkoituksena on, että puhemiehet hoitaisivat tehtäväänsä tasaveroisina, mutta käytännössä miespuolisella puhemiehellä on yleensä naista suurempi rooli. Tähän on ainakin kaksi syytä.


Ensinnäkin perinteisesti miehen on tapana olla enemmän äänessä ja hoitaa yhteyksiä kylän ulkopuolisiin ihmisiin. Malilaisissa perheissä päätöksistä kyllä keskustellaan kotona ja naisenkin mielipiteellä on merkitystä, mutta perheen ja suvun ulkopuolella mies hoitaa puhumisen. Tämä perinteen rikkominen vaatisi naispuoliselta puhemieheltä erityistä rohkeutta ja kyvykkyyttä. Laajentamalla rooliaan naispuolinen puhemies samalla kaventaisi miehille perinteisesti kuulunutta aluetta ja siten ravisuttaisi koko yhteisön valtarakenteita.


Miesten on perinteen takia helpompi keskeyttää muut työnsä vieraita tavatakseen, joten hän tulee tutummaksi projektityöntekijöille. Naiset ovat sidottuja kotiin ja lapsiin, eivätkä voi samalla tavalla viettää aikaansa projektilaisten kanssa.


Toiseksi kylän miespuolisella puhemiehellä on usein huomattavasti paremmat resurssit toimia puhemiehen tehtävässään kuin naisella. Mies on usein koulutetumpi, hän todennäköisesti kirjoittaa ja lukee paremmin kuin naispuhemies, hän puhuu parempaa ranskaa ja on tottuneempi kanssakäymiseen vieraiden kanssa. Joissain kylissä miespuoliset puhemiehet ovat toimineet aiemminkin yhteistyössä Mali-Folkecenterin kanssa, he tuntevat ihmiset ja ovat tietävät rooliinsa. Käytännössä kyvykkäämmälle miespuhemiehelle kasautuu puhe- ja äänivaltaa, vaikkei siihen mitenkään pyrittäisikään.


Myös projektityöntekijät tarvitsevat työssään usein miespuhemiehen apua. Vaikka Alima ja Assètou puhuvat äidinkielenään bambaraa ja tietävät miten työskennellä kylien naisten kanssa, on ero korkeasti koulutettujen projektityöntekijöiden ja kylien naisten välillä huima. Monesti tarvitaan välittäjää, joka selittää, selventää ja toistaa kylässä projektityöntekijän viestit kyläläisille. Miespuhemies osaa usein antaa paikallisia esimerkkejä ja auttaa kylän naisia ymmärtämään, mitä projektityöntekijät oikein tarkoittavat.


Naisryhmät toteuttavat aktiviteetteja itsenäisesti


Miesten suurempi rooli näkyy yleensä kuitenkin vain projektin hallinnoinnissa ja virallisissa yhteyksissä. Miehet esimerkiksi ovat äänessä Sinsibere-kokousten aluksi, mutta kun päästään varsinaiseen asiaan, naiset hoitavat hommat ja tekevät päätökset. Saippuanvalmistus ja kanojen kasvatus ovat kokonaan naisten hallinnonalaa ja Sinsibere-lainoja annetaan tietysti vain naisille.


Esimerkiksi Karakossa kanalan perustamisen yhteydessä miehet kävivät kuuntelemassa projektityöntekijöiden terveiset, mutta naiset itse hoitivat kanojen valitsemisen ja rokotukset. Naiset myös keskenään suunnittelivat, miten kanalan hoidon organisointi toteutetaan ja ketkä ovat siitä päävastuussa.


Monissa kylissä miehet myös kannustavat vaimojaan ja koko kylän naisia mukaan Sinsibere-toimintaan, koska naisten taloudellisen tilanteen paraneminen vaikuttaa koko perheen elintasoon.


Vallansiirto miehiltä naisille saataisi heikentää projektin muita tuloksia


Minusta tuntuu välillä, että miehiä hyysätään Sinsiberessä liikaakin ja naisten oma-aloitteisuus kärsii miesten runsaasta mukana olosta. Toisaalta tiedän, ettei projekti olisi saavuttanut nykyistä hyvää asemaansa kylissä ilman kylien tärkeiden miesten mukana oloa. Varsinaiset projektin tulokset jäisivät siis todennäköisesti laihemmiksi, jos miehet jätettäisiin päätöksenteon ulkopuolelle.


Silti olen sitä mieltä, että projektissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota naisten vallankäytön mahdollisuuksien lisäämiseen. Projektityöntekijöille täytyy teroittaa, että naispuoliset puhemiehet ja yhdistysten puheenjohtajat ovat projektin tärkeimpiä henkilöitä kylässä ja projektityöntekijöiden tulisi viettää mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan.


Lisäksi naispuolisten puhemiesten asemaa on vahvistettava suhteessa miehiin. Erityisesti Bamakossa järjestettävissä puhemiesten tapaamisissa olisi naisten roolia korostettava, sillä kliinisessä toimistoympäristössä se voidaan tehdä perinteitä kunnioittaen.


Ensi vuonna käynnistettävä lukutaitokoulutus on erittäin tärkeää naisten osallistumisvalmiuksien parantamiseen. Toisaalta naisille on myös annettava tilaisuuksia puheenvuoroihin ja sitä kautta vallankäyttöön, sillä vain sitä kautta naisten asema voi vahvistua.









Milano 5.12.2003


Kotona Euroopassa





Viimeinen viikkoni Bamakossa oli aika häsellystä, joten en ehtinyt kirjoitta kuulumisiani. Viime lauantaina matkustin Bamakosta Milanoon, Italiaan, jossa pidetään YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokous (COP9). Suomeen palaan ensi lauantaina.


Täältä Milanosta kirjoitan raportteja www.ilmasto.org -sivuille.