YK:n aavikoitumisen vastaisen sopimuksen tavoitteina on taistella aavikoitumista vastaan sekä edistää kuivuuteen sopeutumista. Koska aavikoituminen –toisin kuin esimerkiksi ilmastonmuutos – vaikuttaa ihmisten ruokaturvaan ja selviytymiseen jo nyt, on selvää, että näiden intressit korostuvat. Sopimuksen toimeenpanossa kuivuuteen sopeutuminen saa paljon huomiota suhteessa tavoitteeseen hidastaa aavikoitumista.
Myöskään kokoukseen osallistuvat kansalaisjärjestöt eivät puheenvuoroissaan nostaneet esille ekosysteemien tilaa tai tulevien sukupolvien oikeudesta elinkelpoiseen ympäristöön.
Aavikoitumiskokouksessa ei syntynyt maaperätiedepaneelia
Aavikoitumista ja maaperän köyhtymistä koskevan tieteellisen tiedon on jo pitkään koettu olevan etäällä päätöksenteosta. Sopimuksessa on järjestetty kaksi laajaa kansainvälistä tieteellistä konferenssia, jotka ovat käsitelleet mm. aavikoitumisen ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia, mutta näiden kokousten tuloksia ja suosituksia ei ole pystytty käyttämään aavikoitumisesta kärsivien alueiden tilanteen parantamiseen. Edellisessä osapuolikokouksessa Korean Changwonissa 2011 asetettu asiantuntijaryhmä AHGE esitti tiedetoiminnan järjestämisestä ehdotuksen, joka pohjautuu olemassaoleviin rakenteisiin.
Windhoekissa sovittiin esityksen mukaisesti perustettavaksi työryhmä, jonka tehtävänä on sopimuksen tieteellisten konferenssien ja alan verkostojen tuottaman tiedon analysointi, käsittely ja muokkaaminen sopimuksen toimeenpanoa varten. Kansalaisjärjestöt olivat toivoneet, että kokouksessa päätettäisiin luoda sopimukselle vahva ja riippumaton tiedepaneeli, kuten ilmastosopimuksen IPCCC ja biodiversiteettisopimuksen IPBES, mutta aavikoitumissopimuksen osapuolet eivät halunneet rakentaa tähän tarkoitukseen erillistä organisaatiota.
Tea Tönnov Dodo ry:stä osallistui kansalaisjärjestöedustajana aavikoitumissopimuksen (UNCCD) osapuolikokoukseen 16.-27.9 Windhoekissa, Namibiassa osana Suomen delegaatiota. Kokouksen raportit löytyvät täältä: iisd.ca/desert/cop11.