Anni Vihriälä tapasi toimeliaita perheenäitejä Banco-couran kylässä. Heidän elinkeinonsa saivat lisäpotkua Sinsiberen mikrolainoista.
Ruukunvalaja voi aina oppia uutta
Alima Coulubaly on yksi harvoja saviruukkujen tekoon erikoistuneita naisia malilaisessa Banco couran kylässä. Kylä sijaitsee noin 40 kilometrin päässä maan pääkaupungista Bamakosta. Savenvalanta ei kuitenkaan riitä tuottamaan kaikkia tarvittavia tuloja Alimalle, vaan sen lisäksi hän viljelee myös riisiä sekä puutarhapalstaansa.
Kysyttäessä ikää Alima miettii hetken ja vastaa sitten olevansa ”ainakin 50-vuotias”. Tarkemmin hän ei osaa ikäänsä määritellä, eikä asia näytä ainakaan toukokuisena kevätpäivänä häntä suuresti myöskään huolestuttavan. Perheensä hän kertoo koostuvan 22:sta jäsenestä. Alimalla itsellään on kymmenen lasta, joista seitsemän on poikaa ja kolme tyttöä.
Ruukunvalamisessa suuren askeleen eteenpäin Alima kertoo ottaneensa Sinsibere-hankkeen avulla. Hanke avusti häntä matkustamaan täydennyskoulutukseen Moptin kaupunkiin. Saviruukuistaan kuuluisa Mopti sijaitsee noin 600 kilometriä Aliman kotikylästä koilliseen. Hän kertoo oppineensa matkalla paljon uusia asioita ruukkujen valmistamisesta.
Valmistamiaan ruukkuja Alima myy niin omassa kylässään kuin pääkaupunki Bamakossakin. Myyntimatkoille pääkaupunkiin hän kertoo suuntaavansa 3-4 kertaa kuukaudessa. Sinsibere-hankkeen kautta saatujen oppien avulla on Aliman mukaan ollut mahdollista ”panna raha poikimaan”.
Riisinviljelijän lempiruoka on riisi
Kandia Doumbia asuu Banco couran kylässä Malin pääkaupungin Bamakon tuntumassa. Kilometrejä Banco couran ja Bamakon välille kertyy ainoastaan nelisenkymmentä, mutta jokapäiväiset elämät ovat hyvinkin erilaisia. Bamakossa asukkaita on yhden ja kahden miljoonan välillä, Banco courassa puolestaan eletään yhteisössä, joka koostuu 695 ihmisestä.
Pääkaupunki ei ole malinké-väestöryhmää edustavalle Kandialle tuntematon käsite, hän kertoo nykyään käyvänsä siellä noin kerran vuodessa. Bamakon ja kyläelämän välinen ero on Kandian mukaan se, että ”kylässä voi viljellä toisin kuin kaupungissa”. Banco couraan hän on tullut avioliittoa varten suunnilleen 45 vuotta sitten. Hänen kotikylänsä on Kola, joka on hieman Banco couraa isompi. Nykyisin hän on leski ja asuu kahden lapsenlapsensa kanssa.
Kandia herää yleensä puoli kuuden aikaan. Päivä pitää sisällään polttopuiden hakua omaan käyttöön, puutarhan kastelua, peseytymisveden hakemista ja kotiaskareita. Varsinaiseksi työkseen hän kertoo riisinviljelyn omaan käyttöön sekä myyntiin. Haastattelun tekoaikana toukokuussa riisinviljelykausi ei ollut vielä alkanut, joten meneillään oli hieman rauhallisempi aika vuodesta. Lempiruoakseen riisinviljelijä mainitsee riisin ja maapähkinäkastikkeen.
Sinsibere-yhdistyksen puheenjohtaja Kandia nostaa esille mikroluotoista saadut hyödyt. Niiden avulla yhdessä toimien hänen mukaansa ”saadaan kasaan omaisuuksia”. Mikroluottojen avulla hän kertoo ostaneensa muun muassa tarvikkeita saippuanvalmistukseen. Haaveikseen oman elämänsä suhteen hän kertoo toivovansa riittävästi rahaa voidakseen hoitaa itsensä elämänsä loppuun asti eli ostamaan tarvitsemansa ruoat ja vaatteet.