Kiva nähdä teitä kaikkia vanhoja ja uusia tyyppejä, itse toivon tänään ensisijaisesti pidettävän katsetta etenkin eteenpäin, vaikka oppeja voikin olla aina hyvä hakea myös menneestä. Puheellani nyt kuitenkin taustoitan taikka pikakelaan hieman sitä miten tähän on tultu. Sillä onhan omalla n. 27 vuoden kokemuksellani tämän järjestön pitkäaikaisena hang around -tyyppinä, järjestölehti-Drontin taittajana, random-graafikkona, Megapolis-festivaalien VJ:nä, webdesignerina, Kääntöpöytä yhteisöviljelmän (jossa nyt olemme) koordinaattorina & yleismies-Jantusena, järjestön hallituksen varajäsenenä, varsinaisena jäsenenä, sittemmin myös vara-pj:nä ja nyt sitten ”vahtivuorossa” olevana jo tämmöisenä keski-ikäisenä pj:nä, mulla siihen oikeus ja varmasti vähän velvollisuuskin.
1. Eri ajat
Pitkä matka on tultu jo järjestönäkin siitä 90-luvun puolivälin tai lopun tilanteesta jossa maailma ja ihmiskunta silloin makasivat. Dodossa on positiivisen kautta aina pyritty hakemaan parhaita argumentteja ja kartoittamaan sekä etsimään ratkaisuja siihen kohtuulliseen hyvään elämään – samalla toimien tietenkin vapaaehtoisena kanavana tehdä asioita yhdessä tämän kaivatun kestävästi rakennetun maailman eteen.
Aika on nyt kuitenkin jo myös isossa kuvassa aivan toinen kuin silloin. Monet aiempina vuosikymmeninä ajamamme asiat ovat jo nykyään mainstreamia ja ratkaisuja suurimpiinkin ympäristöongelmiin on kyllä hyvin tiedossa ja jopa teollisessa mittakaavasssa olemassa, jos ne vain haluttaisiin omaksua ja niihin todella riittävän suuresti panostettaisiin kun kysymys on, (ei enempää eikä vähempää) realisoituvasta uhkasta koko olemassaolollemme tällä rajallisella planeetalla, ja vaikka monet ovatkin yksilötasolla näitä ratkaisuja omaksuneet ja/tai vaikuttaneet muuten niihin omissa toimintaympäristöissään, niin vaikuttaahan myös siltä että ei se suuri kurssi ole juurikaan kääntynyt – tai että otetaan jopa takapakkia, vaikka paljon kehitystä onkin tapahtunut myös hyväänkin suuntaan. Ja lisäksi meillä on uudet uhkat fasismin pelikirjan ollessa käytössä vähän joka puolella ympäri maailman (esim. tänään Alaskassa mutta myös täällä Suomessa) kun tieteellistä tietoa luontokadosta tai ilmastosta usein kielletään ja sitä pyritään jopa vaientamaan.
Seuraavaksi nostan muutamia tärkeitä asioita pöydälle tästä Dodon matkasta.
2. Kohtaamiset
Ihmisten kohtaamisilla on aina arvonsa ja erityisesti teidän kaltaisten ihmisten kohtaamisista voi aina myös syntyä jotain uutta, se nyt ollaan Dodossa ainakin näinä vuosikymmeninä opittu ja se olkoon myös yksi tämän illan ideaaleista. Omasta puolestani voin sanoa että olen saanut monia hyviä ystäviä, oppia, ymmärrystä ja kipinää sekä niitä onnellisuutta tuottavia kokemuksia toiminnastani tämän järjestön piirissä. Ja tuohon aiempaan vielä liittyen, on myös todettu, että uusien ihmisten kohtaamiset tai kohtauttamiset, ilman kasvojen menettämisen pelkoa, voivat olla SE yksi merkittävä keino kamppailla myös äärisoikeiston nousua vastaan tässä alati lokeroivassa ajassa. Dodo on ollut, ja on siis edelleen se ruohonjuuritason kohtaamispaikka, josta Livia kertookin meille hieman lisää myöhemmin (Urban Dinner -konseptistamme.)
Tänä päivänä näen myös erilaisten ainakin osin autonomisten (kaupunki)tilojen voivan luoda niitä verkostojen kehittymiselle elintärkeitä fyysisen maailman solmukohtia. Itsekin olen kokenut suurta iloa siitä kun olemme esimerkiksi voineet ”Dodona” tarjota keittiö-fasiliteettejämme sinne nykypäivän ympäristönsuojelun dynaamiseen eturintamaan muonitusta varten. Sillä onhan myös niin ettei mikään mielenosoitus esim. pysäytä manskun liikennettä ja tavoittele laajempaa tietoisuutta ekologisen katastrofin nykytilasta tyhjällä vatsalla.
3. Teemoista
ns. Tekemisen kulttuuri nousi nähdäkseni uudelle tasolle Dodossa osana Megapolis-tapahtumia, joissa oli aina oma vuotuinen teemansa, ko. festivaalit puhallettiin eloon yhdessä ja sitä kulloistakin teemaa taustoitettiin pitkin vuotta huolella. (Näiden tapahtumien teemoja olivat mm.: (edelleen ja aina ajankohtaiset) kuluttaminen, energia, onnellisuus tai vaikka kaupunkien rytmit ja tekeminen … mutta vuonna 2009 se oli kuitenkin meitä kaikkia varmasti joka päivä koskettava ja rakas asia eli RUOKA, ja se jäikin Dodossa jotenkin päälle, ja kanavoitui myös kaupunkiviljelytoimintaan, joka puolestaan luontevasti kytkeytyy myös muuhun elonkehään ja jopa kaupunkiluontoon ja elinympäristöömme. Kääntöpöytä, jossa nyt olemme perustettiin sen seurauksena ilmentämään ja mahdollistamaan tätä tekemisen kulttuuria (2012) joten tähänkin uniikkiin fyysiseen paikkaan on jo ehditty kiinnittyä ja täältä käsin on pystytty ja on ollut hyvä operoida. Aina välillä on tietenkin hyvä kysyä myös itseltään miksi tätä kaikkea tehdään joten Kääntöpöydän MANIFESTI laadittiin vastaamaan osaltaan siihen vuonna 2018, jolloin siihen kiteytyivät dodomaiset 4 teemaa, joiden uskomme edelleen auttavan myös sopeutumisessa tuleviin aikoihin, ja ne ovat: 1) ruoantuotanto, 2) vertaisoppiminen, 3) kaupunkikulttuuri ja 4) kaupunkisuunnittelu.
Joitain vuosia sitten laadittiin ja päivitettiin uutta rakennetta vuotuiseen järjestön toimintasuunnitelmaan ja sitä seuraavaan vuosikertomukseen, ja sen yhteydessä / jälkimainingeissa ovat järjestön toiminnan kolmeksi painopisteeiksi suodattuneet laveasti: 1) Kansalaistoiminta, 2) Ruoka ja 3) Globaali kestävyys.
4. Matkasta, ihmisistä ja tulevaisuudesta
Vielä vähän näistä vaiheista. Noin viisi vuotta sitten vapaaehtoisvoimat olivat vähissä ja toimintaa uhkasi jonkinmoinen hyytyminen. Teimme päätöksen muuttaa puhtaasti vapaaehtoisten voimin pyörivä Dodo myös työntekijöiden käytännön tasolla pyörittämäksi järjestöksi. Järjestön omistukset mahdollistivat muutoksen osaltaan, mutta työntekijöiden tehtäviin on alusta asti kuulunut myös rahoituksen haaliminen omaa palkkaansa kattamaan.
Dodon toimintaan ovatkin kuuluneet nykyään kiinteästi työkokeilijat, -harjoittelijat, vuotuinen ESC-vapaaehtoinen ja esim. palkkatuella palkatut henkilöt, ja tästä onkin nähdäkseni tullut myös eräs järjestön rooleista muuttuneessa maailmassa, samalla kun tuntemaamme hyvinvointiyhteiskuntaa on ajettu alas. Ja tavallaan jokaisen kasvukauden ympärille on aina myös syntynyt oma päivittyvä yhteisönsä tänne Pasilan veturitallien toimiston eli ”Typpilaaksoon” ja Kääntöpöydän liepeille.
Pääkaupungin nykyinen kansainvälisyys ui myös Dodoon ehkä eniten juuri Aalto-yliopiston vaihto-opiskelijoiden kautta, jotka olivat myös aikanaan mukana järjestön hallituksessa aktiivisina osallistujina.
Verkostojen näkökulmasta Dodolla on edelleen nähdäkseni hyvä, ehkä jopa kansalaisjärjestön ”kokoa suurempi”, maine ja esim. yhteistyökyselyitä tai työtarjouksia tulee säännöllisesti, joiden myötä joudumme tietenkin kohtaamaan myös omat rajalliset resurssimme. Todettakoon myös, että Dodon hallitus on esimerkiksi tällä toimintakaudella ollut ennätyksellisen pieni, vain 4 varsinaista jäsentä.
Viime vuosina olemme ja olen myös itse nähnyt mahdollisuuksia ns. Dodo as a Platform -mallin suuntaan. Sen idea lyhykäisesti on, että Dodo voi tarjota siipiensä suojassa yhdistyshenkilön / raamin yhteiskunnalliselle toiminnalle (esim. rahoitukset, luvat ym.) kunhan toiminnassa toteutuvat järjestön arvot ja periaatteet ja se on muutenkin reilua. Ja oikeastaan jälkeenpäin kun ajattelen ovathan esim. tämä Kääntöpöytä tai Sannin alullepanema ja luotsaama UM:n pääosin rahoittama Tesito-hanke saaneet esim. alkunsa aikanaan juuri tämänkin periaateen mukaisesti.
5. Kiitos
Haasteista huolimatta on ollut kyllä ilo silmäillä viime vuodenkin toimintakertomusta ja sitä miten paljon asioita ja toimintaa 2024 oikeastaan saatiinkaan aikaiseksi. Kiitos siis omasta puolestani sen ja tämän päivän tekijöille, sekä teille kaikille paikalle tulleille (ja kupliva kiitos myös FatLizardille, joka antoi meille tähän iltaan hieman otaniemeläisiä pienpanimotuotteita sekä alkomahoolilla että ilman.)
Kiitos siis, ollaan aktiivisia ja pidetään huoli, seuraavaksi kuulemme lyhyesti hankkeista ja toimintamuodoista työntekijöiltämme sekä tämän vuoden mahtavalta ESC-vapaaehtoiseltamme Livialta…
Kiitos.