Kalankasvatus saattaa ohittaa karjankasvatuksen ruoantuotannossa seuraavan sadan vuoden aikana
Kalojen ja äyriäisten kasvatus on nopeimmin kasvava ruoantuotannon ala. Sen kasvutahti on 11 % vuodessa. Lester R. Brown onkin jo kerinnyt ennustamaan, että seuraavan sadan vuoden sisällä kala- ja äyriäistalous ottaa karjanhoidon paikan ravinnon proteiinin tuottamisessa. Kasvatetun kalan määrä nousi vuoden 1990 13 miljoonasta tonnista 1998 31 miljoonaan tonniin. Mikäli sama tahti jatkuu, vuosisatamme loppupuolella kalankasvatus kirii karjanhoidon ohi.
1900-luvulla ihmiskunta nojasi eläinproteiinin saatavuudessa kahteen luonnolliseen ekosysteemiin, meriin ja laidunkelpoisiin maihin. Nämä ekosysteemit ovat kuitenkin saavuttamassa maksimaalisen tuottavuutensa rajat. Vuodesta 1950 vuoteen 1990 lihantuotanto kasvoi 19 miljoonasta tonnista 53 miljoonaan tonniin ja merikalastuksen saaliit 19 miljoonasta tonnista 86 miljoonaan tonniin. Vuoden 1990 jälkeen kumpikaan ala ei ole kasvanut merkittävästi.
Mikäli lihaa ja kalaa halutaan syödä enemmän, ne täytyy tuottaa toisella tavoin: karja on pidettävä navetassa, kalat kasvattamoissa. Tällöin kalan ylivertainen tehokkuus muuntaa viljaa proteiineiksi houkuttelee tuottajia – lihoakseen kilon karja tarvitsee 7 kiloa viljaa, kala alle 2 kiloa. Toisin kuin lihantuotanto, kalankasvatus on keskittynyt lähinnä kehitysmaihin.
Kaikki kalankasvatus ei kuitenkaan ole ekologista, vaikka kala keskimäärin onkin viljan muuntamisessa eläinproteiiniksi karjaa ekotehokkaampi. Esimerkiksi lohikalojen kasvatus ei itse asiassa vähennä merikalastuksen tarvetta vaan lisää sitä: lohia ruokitaan osittain kalalla. Jokaisen lohitonnin tuottamiseen on tarvittu 5 tonnia muuta kalaa. Lohikalojen kasvatuksessa on myös muita ongelmia, kuten altaista karanneiden viljelykalojen mahdollinen sekoittuminen villiin kalakantaan, mikä saattaa huonontaa villin kannan selviytymistä. Lohikalojen kasvatus rannikolla likaa myös veden. Toinen ongelmallinen kasvatettava on lähinnä kehitysmaissa suosittu katkarapu. Niiden kasvattamoiden tieltä raivataan usein mangrovemetsiköt, jotka suojaavat rantaviivaa ja joissa paikalliset kalat kutevat. Ja kuten lohikalojakin, myös katkarapuja ruokitaan kalanlihalla, joten katkarapujen kasvatus aiheuttaa merikalastuksen lisääntymistä, ei sen vähenemistä.
Maapallon väestö lisääntyy vuosittain noin 80 miljoonalla ihmisellä. Täten myöskään tarve tuottaa ihmisravinnossa välttämätöntä proteiinia tuskin hellittää. Merien kalakantojen vähentyminen ja sopivan laidunmaan riittämättömyys takaavat sen, että kalankasvatusteollisuuden kasvu jatkuu, ellei ihminen yllättäen muutu kasvissyöjäksi.
Lue Lester R. Brownin kirjoitus aiheesta!