(Tämä osuus on kirjoitettava paljon huolellisemmin sekä otettava yhteyttä esim. maantieteilijöihin, Liisa Horelliin ja filosofeihin teoreettisen taustan selvittämiseksi. Työstettävä esim. Hanna Mattilan kanssa. Tässä kuitenkin joitain muistettavia teemoja.)
Ongelmia ilmenee ainakin kaupunkisuunnittelun konkreettisiin ongelmiin liittyvien vastausten tulkinnassa. Osoittautui vaikeaksi tehdä ymmärrettäviksi arkkitehtoniseen suunnitteluun liittyvät kysymykset.
Asukkaiden tapauksessa tämä ei ole yllättävää. Kaupunkisuunnittelu on erikoisala, joka vaatii käsitteistön hallitsemista ja kokonaisuuksien hahmottamista.
Kuitenkaan päättäjätkään eivät halunneet tai kyenneet vastaamaan esitettyihin kysymyksiin, joista suunnittelijoiden kanssa kuitenkin syntyi vilkasta keskustelua. Tämäkin on luonnollista. Vaikka päättäjät toimivat suunnittelun demokraattisesti valittuina valvojina, heidän tehtävänsä ei ole paneutua suunnittelukysymyksiin samalla tarkkuudella kuin suunnittelijat. Heidän tehtävänään on päättää suunnittelun päälinjoista. Silti olimme hieman hämmästyneitä siitä, etteivät he näyttäneet kiinnostuvan meidän mielestämme periaatteellisesti tärkeästä näkökulmastamme kaupunkisuunnitteluun.
Asukkaiden ryhmähaastatteluissa esitettyjen mielipiteiden tulkinnassa esiintyy myös ongelmia. Kielenkäyttö ei vaikuta kovin tarkalta. Emme tiedä puhummeko eri kieltä vai onko niin, ettei päättäjillä ja asukkailla ole kovin selkeitä mielipiteitä kaupunkisuunnittelun arkkitehtonisista piirteistä. Saattaa myös olla, että yksittäisillä ihmisillä on mielipiteitä, mutta ne eivät muodosta sisäisesti koherenttia kokonaisuutta, näkemystä jonka puolesta voisi argumentoida.
Tärkeää on kyetä ymmärtämään myös eri kielellä esitettyjen mielipiteiden periaatteellisesti tärkeää sisältöä. Pitää yrittää rekonstruoida esitetyille ristiriitaisiltakin näyttäytyville mielipiteille mieli. Tämä on vaikeaa, koska koherentti näkemys niiden takaa saattaa puuttua. Kuitenkin innolla esitetyt mielipiteet ovat merkki siitä, että ympäristöllä on merkitystä niiden esittäjille ja niillä kuitenkin yleensä on hyvinkin konkreettinen sisältö.
Ellei yhden henkilön eri mielipiteiden tai eri yksilöiden samasta kysymyksestä esittämien kaaosta yritetä tulkinnoin ja taustalla olevien näkemysten rekonstruktiolla selkiyttää, emme pääse puusta pitkälle. Rekonstruktiossa taas on suuri vaara, että omat käsityksemme jyräävät mielipiteiden ”oikeat” käsitykset.
Ongelma voi olla ksysymysten esittämisessä. Saatoimme käyttää liian abstraktia kieltä. Olisi pitänyt olla muutama hyvin valittu ja hyvin esitelty konkreettinen esimerkki siitä mitä tarkoitimme. Ongelmana saattaa olla se, että oma näkemyksemme kaupunkisuunnittelun detaljoiduista piirteistä oli ryhmän tasolla vasta muotoutumassa projektin kuluessa ja jouduimme kuitenkin aloittamaan haastatteluvaiheen ennen näkemyksen selkiytymistä.
Mikä on ihmisten suhde paikkaan? Kuinka suuri merkitys sillä on miten rakennetaan? On selvää, että ympäristö vaikuttaa käyttäjiinsä paljon, mutta missä määrin he itse kykenevät määrittelemään mikä on heille itselleen hyvä ympäristö?
Vaikka yksilö ei olisi yhtään suuntautunut ympäristön arkkitehtuurin pohtimiseen tai kokemiseen, tämän kokemukset ja sosiaalinen todellisuus muodostuvat kuitenkin aina jossain tilassa, joka asettaa toiminnalle puittet. Jossain määrin estetiikka ja fyysiset ominaisuudet muokkaavat jokaisen yksilön toimintaa ja kokemusmaailmaa. Useimmille ihmisille myös kauneuden kokeminen on tärkeää. Tämä on sinänsä triviaalia. Vähemmän triviaalia ovat ne hienovaraiset mekanismit, joiden kautta ympäristö muokkaa toiminnan ja kokemusten puitteita. Näitä on myös vaikeaa tutkia. Missään tapauksessa se, mitä ihminen pystyy verbaalisesti tuomaan esille ympäristökokemuksestaan ja ympäristön hänen toimintaa mahdollistavista ja rajoittavista piirteistä ei tavoita kuin murto-osaa todellisista vaikuttavista suhteista. Eri yksilöiden ympäristökokemuksessa ja riippuvuudessa ympäristön eri piirteistä lienee samalla suuria eroavuuksia ja samankaltaisuuksia.
Ihmisen perusolemukseen liittynee kyky ja tarve, välttämättömyys, antaa ympäristölleen merkityksiä. Tämä on sinänsä triviaalia, mutta siitä seurannee myös ei-triviaaleja pointteja kaupunkisuunnittelun ja haastattelujen analysoinnin kannalta. Emme voi esimerkiksi tyytyä toteamaan, ettei ihmisillä ole mitään vakavasti otettavaa suhdetta ympäristöönsä, koska ympäristösuhde on perustava ihmiselle.