Tutkimuksen alkuperäinen ajatus
Alusta lähtien otimme tosissamme ajatuksen vaihtoehtoisesta uuttaluovasta tutkimusotteesta. Käsitykseni mukaan ajatukseen sisältyi tulevaisuudentutkimuksen soveltaminen ekologisesti kestävän kaupunkisuunnittelun arvioimiseen. Pyrkimys muista tutkimuksista ja kaupunkiryhmän perinteisestä toiminnasta poikkeavaan otteeseen johtui tehtävänannosta, jossa toivottiin innovatiivisuutta sekä siitä, että projektiin liittyi kaupunkiryhmän toimintaan aikaisemmin osallistumattomia henkilöitä, joiden ensisijainen tavoite ei ollut kaupunkisuunnittelun arkkitehtoniseen puoleen paneutuminen, vaan yhteiskunnallinen ote.
Ideaksi muodostui seuraavanlaisen kokonaisuuden toteuttaminen:
1) omien kaupunkiutopioiden kirjoittaminen ja keskustelu niistä,
2) perehtyminen erilaisiin kaupunkisuunnittelun kannalta relevantteihin yhteiskunnallisiin skenaarioihin,
3) eri toimijoiden (mieluiten ei-asiantuntija- ja omaperäisiä näkemyksiä esittävien toimijoiden) haastattelu,
4) vaihtoehtoisten kaupunkivisioiden laatiminen yllä mainittujen ideointi-, opinto- ja tutkimusvaiheiden pohjalta.
Oli myös määrä paneutua erilaisiin yhteiskunnallista kehitystä ja yhdyskuntarakennetta valaiseviin raportteihin sekä kaupunkisuunnittelukirjallisuuteen, vaikka tehtävänannossa todettiin, ettei kirjallisuustutkimusta toivota.
Tutkimuksen tavoitteena oli poikkitieteellisyys. Omia näkemyksiä oli tarkoitus tuoda esille, mutta testata asiatiedon sekä muiden toimijoiden näkemyksiä vastaan. Yhden ainoan näkemyksen esilletuominen ohjelmajulistuksen muodossa nähtiin mielenkiinnottomana verrattuna tutkimusotteeseen, jossa vaihtoehtoisten yhteiskunnallisten trendien vaikutuksia kaupunkisuunnittelun toivottaviin ratkaisuihin selvitettäisiin.
Henkilökohtaisesti en täysin ymmärtänyt ohjelman kirjoittamisen mielenkiinnottomuutta, olihan se ollut kaupunkiryhmän eräänlaisena tavoitteena lähes koko ryhmän olemassaolon ajan. Toisaalta en myöskään osannut puolustaa omaa käsitystäni asiasta, koska ajattelin, että esitetyn näkemyksen (vaihtoehtoiset visiot) pohjalta saattaisi muodostua tieteellisestikin kiinnostava projekti, enkä halunnut romuttaa sitä pitämällä kiinni tavanomaisemmasta lähestymistavasta.
Ilmeisesti näkemykseen vaihtoehtoisista visioista sisältyi ajatus, että olemme yksimielisiä ekolgisesti järkevän kaupunkisuunnittelun edistämisestä. Lisäksi omat mielipiteet olisivat saaneet näkyä yksittäisten kaupunkisuunnitteluun liittyvien uusien ideoiden esilletuomisena. Varsinainen haaste olisi kuitenkin ollut siinä, miten ekologian ja ihmisten muuttuvat tarpeet (mm. uusien elämäntyylien muodossa) otetaan huomioon ja sovitetaan yhteen riippuen siitä, mitkä vaihtoehtoisista yhteiskunnallisista megatrendeistä ja heikoista signaaleista toteutuvat. Toinen tärkeä haaste olisi ollut tuoreiden näkemysten esittäjien löytäminen.
Vaikka lienemmekin samaa mieltä ekologisista tavoitteista, ne voivat kuitenkin toteutua hyvin eri tavoin kaupunkisuunnittelussa. Mitä ratkaisuja suositaan riippuu yhteiskunnallisista ja kulttuuriin (mm elämäntapoihin) liittyvistä ihanteista. Vaihtoehtoisiin visioihin perustuvan näkemyksen mukaan tällaisten ihanteiden määrittelijöinä toimisivat lähinnä kaupunkilaiset itse. Tietoa elämäntyylien muuttumisesta oli siksi määrä kerätä esim. heikkoja signaaleja tarkkailemalla, jolloin tieto siitä mitä ihmiset näyttävät haluavan yhdistettynä siihen mitä toimenpiteitä luonnon säilyminen terveenä edellyttää olisivat toimineet projektin ohjenuorana.
Ajan myötä alkuperäiset ajatukset innovatiivisuudesta kuitenkin oikeastaan vesittyivät. Valmiin tutkimuksen mahdollinen innovatiivisuus on löydettävissä hieman eri suunnalta, ehkä sittenkin lähempänä kaupunkiryhmän omaa perinteistä kysymyksenasettelua.
Tähän vaikuttivat seuraavat seikat:
A) Lyylin seurantaryhmän vaihtuvat ja osittain ristiriitaiset ohjeet. Välillä painotettiinkin asiantuntija- ja päättäjähaastattelujen merkitystä, kun toisessa yhteydessä oltiin enemmänkin peräänkuulutettu projektimme alkuperäisiä tavoitteita vastaavaa fokusointia epätavallisiin toimijaryhmiin.
B) Kysymys omien ihanteidemme ja asiatiedon (mm skenaarioiden) suhteesta jäi osittain selvittämättä. Kysehän ei ole ollut puhtaasti tieteellisestä tutkimuksesta vaan yhtä lailla kaupunkiympäristöön vaikuttamisesta. Lisäksi kaupunkiryhmä on ollut kiinnostunut itse kaupunkisuunnittelun käytännöstä, joka on myös taiteellinen prosessi. Siksi kyse oli jopa ”poikkisfäärisestä” eikä vain poikkitieteellisestä projektista. Riittikö ihmisten muuttuvat elämäntyylit hyvän kaupunkiympäristön määrittelijöiksi (ekologian ja systeemin tasolla vallitsevien yhteiskunnallisten trendien asettamissa puitteissa)?
C) Vanhat kaupunkiryhmäläiset halusivat myös selkiyttää ja propagoida omaa näkemystämme sekä paneutua kaupunkisuunnittelun arkkitehtoniseen puoleen konkreettisesti ja yksityiskohtaisesti.
D) Minä en tästä syystä myöskään kyennyt irrottautumaan ajatuksesta yhden loppuun saakka mietityn kaupunkivision kirjoittamisesta. Tämä on vienyt suhteellisen suuren osan projektiin kiinnitetyistä voimavaroista.
Eräänä oireena syntyneistä tunteista (joita ei siinä vaiheessa oikein pystytty rationalisoimaan) oli väliaikaiseksi jääneen fyysisen ryhmän perustaminen yhteiskunnallisen ryhmän rinnalle. Tarkoituksena oli päästä syvemmälle kaupunkiympäristön analyysissä sekä miettiä haastattelujen arkkitehtonisia kysymyksiä.
Haastatteluihin liittyvänä ongelmana oli MET-vision valmiiksikirjoittamisen venyminen. Sitä olisi tarvittu omien selkeästi esitettyjen näkemysten testaamiseksi haastatetavien näkemyksiä vastaan, mutta tyydyimme erilaisiin otteisiin ja tiivistelmiin. Nämä toimivatkin tyydyttävästi haastattelujen teemojen esillenostajina. Pitkää visiota olisimme lähinnä tarvinneet omien näkemystemme selkiyttäjänä.
Miten alkuperäinen ajatus muuttui
Millä tavalla yllä mainitut neljä kohtaa lopulta tutkimuksessa käsiteltiin?
1) Osallistujien kaupunkiutopiat on osittain liitetty MET-visioon, joka suurelta osin kuitenkin on minun kirjoittamaa tekstiä, jota olen kehitellyt keskustelemalla arkkitehtien ja arkkitehtiopiskelijoiden kanssa, perehtymällä kirjallisuuteen sekä alaa opiskelemalla. Tarkoitus on vielä käydä läpi kaikki kaupunkiutopiat, liittää niistä kaikki käyttökelpoiset ainekset MET-visioon ja perustella mahdolliset poistot.
2) Yhteiskunnallisia trendejä koottiin olemassaolevista lähteistä ja muokattiin keskustelujen jälkeen. Tähän tutkimusosuuteen olisi voitu satsata vielä enemmän, mutta ehkä oli toisaalta hyvä, että kaupunkisuunnitteluun paneuduttiin perinpohjaisemmin. Tutkimuksen loppuunsaattamisen jälkeen meillä on selkeämpi näkemys kaupunkisuunnittelusta ja voisimme periaatteessa uudestaan osallistua yhteistyöhön, johon liittyisi myös yhteiskunnallinen aspekti. Yhteiskunnallisten trendien suhteellisen lyhyt käsittely kuitenkin vaikutti kaupunkisuunnittelun aseman vahvistumiseen MET-projektissa.
3)Haastatteluja ei tehty aivan niin paljon kuin aluksi olimme suunnitelleet, johtuen siitä, että haastattelijaryhmä hieman pieneni alkuperäisestä. Kaavoittajien ja päättäjien haastattelut muodostivat tärkeän osan tutkimuksesta, mutta pidimme silti kiinni alkuperäisestäkin ideasta erilaisten toimijoiden kuulemisesta ja hieman kokeilevien metodien käytöstä. Hankimme asukashaastatteluihin ihmisiä ostoskeskusten tms. ulkopuolelta ja sovelsimme ryhmähaastattelumenetelmää, jossa edustajamme lievästi kärjistynyttä roolia noudattaen testasi minkätyyppisiä mielipiteitä haastateltavat olivat valmiita hyväksymään. Haastateltavana olivat myös skeittaaja ja ”city-ihminen”.
4) Tarkoituksena on kaupunkiutopioiden lisäksi huomioida myös yhteiskunnalliset trendit ja haastattelujen tulokset MET-visiossa. Ei ole kuitenkaan aivan selvää missä määrin nämä tulevat vaikuttamaan tai pitäisi vaikuttaa visioomme. Ihanteet ovat jossain määrin riippumattomia siitä minkälainen maailma tosiasiallisesti on. Tietty realistisuuden taso on kuitenkin visiossa säilytettävä. Tämä erottanee sen utopiasta.