Analyysi SP:n haastattelusta
(kehittämispäällikkö, KSV)
1. Kestävä kehitys
– pitää meidän visiotamme ”aika hyvänä”, mutta huomauttaa perään, että on tiettyjä puitteita kuten asuntotuotanto-ohjelma, jotka rajoittavat KSV:n toimintaa
JP: Millä tavalla asuntotuotanto-ohjelma ja muut ”puitteet” ovat ristiriidassa visiomme kanssä
– ekologisia reunaehtoja antaa varovaisesti, ehkä pikemminkin ehdotuksina tulee harvinaiset kasvit ja eläimet sekä maaperä, työntää vastuun ympäristökeskukselle jonka tehtävä hänen mukaansa on määritellä reunaehdot
JP: SP:llä siis on vaikeuksia hahmottaa kestävän kehityksen kokonaisuutta. Tuskin ympäristökeskus on niin vahva toimija, että pystyisi sanelemaan reunaehtoja muiden toiminnalle. Lisäksi kaikkia tärkeitä toimia ei liene mahdollista nähdä ulkoa annettavina reunaehtoina, vaan pitäisi sisäistää suunnittelussa.
– tiivistäminen: suhtautuu varsin kielteisesti viheralueille rakentamiseen: ”älä pane minua rakentamaan viheralueille”
JP: Mutta siitä ei olekaan ensisijaisesti kyse. Miten hän suhtautuu muuhun tiivistämiseen?
– kestävän kehityksen rooli: ekologia tämän hetken trendi-ilmiö, ”en tiedä mikä on sitten seuraava asia mikä tulee vastaan sitten kun te olette vähän vanhempia, jokin josta ette millään pysty oivaltamaan, että se voisi olla tärkeä kun jotkut nuoret tulee puhumaan jostakin”. ”Kai se on tänä päivänä, että on ekologisia ratkaisuja suosittava, mitä ne nyt sitten onkaan.”
– omituinen lause: ”Tämähän menee trendeittäin, ja nyt se on ekologia, joka on varmasti meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta tärkeä asia”
-> eli se riippuu trendistä, mikä on tulevaisuuden kannalta tärkeää
JP: Hieman omituista kyllä. Ajatus voidaan tulkita eri tavoin. Onko niin, että hän kyllä pitää ekologiaa tärkeänä, mutta haluaa kuvailla kuinka vaativaa tai yllättävää se ihan noin kokemuksellisesti on, kun kauan sitten on hankkinut ammattitaitonsa aivan erilaisten normien vallitessa ja sitten pitää yht’äkkiä sopeutua aivan uuteen tilanteeseen, kun osoittautuu, että uudet, kylläkin hyvin perustellut poliittiset teemat, asettavat uusia ehtoja omalle toiminnalle? Vai, onko (kielteisemmin tulkittuna) niin, että hän ei paljon välitäkään ekologisuudesta, vaan näkee sen polittisesti asetettuna ehtona, välttämättömänä pahana, johon on pakko sopeutuä
Mikä estää kestävän kehityksen toteutumisen: kaupunkirakenteen hajauttaminen saanut alkunsa asuntotuotannon paineista, ja hajauttaminen oli helppo tapa ratkaista asia. ”Sen aikaisissa tavoitteissa se (vanha lähiöpolitiikka) on varmaankin sen tavoitteiston mukainen mitä silloin tehtiin. Näillä mittapuilla mitä nyt on, niin se mikä on mennyt pieleen, on hajainen kaupunkirakenne.”
Autoilun haitat kestävälle kehitykselle:
– liikenteen CO2-päästöihin tarjoaa ratkaisuksi katalysaattoriautoja, ja pitää ongelmana lähinnä verotusta joka ei salli autokannan uusiutumista
– sanoo toisaalta autotiheyden olevan pienempi Suomessa kuin Keski-Euroopassa (per asukas), mutta ei kuitenkaan usko (syitä selkeämmin erittelemättä), että verotuksen keveneminen johtaisi Suomessa autokannan kasvuun
– auton valmistamisen CO2-päästöt eivät ole Suomen ongelma, koska ”ei täällä tehdä autoja kuin Uudessakaupungissa…” NL:” Mutta samaan ilmakehäänhän ne tulee.” SP: ”Tulee, tulee, mutta se on sitten taas työpaikkoja.”
– CO2-ongelma ei selvästikään näytä huolestuttavam, mutta ”hiukkaspäästöt, se on sitten tämä suurin ongelma, mikä täällä katuliikenteessä on pirullinen ongelma, varsinkin keväällä”
Summa summarum: painottaa paikallisia ympäristöterveysnäkökulmia, globaalit ongelmat kuten ilmastomuutos eivät saa juurikaan huomiota
JP. Aivan oikein. Paikoitellen hämmästyttävän sekavaa ajattelua. Ymmärtää tiettyjä teemoja, mutta vaikeuksia keskinäisten suhteiden hahmottamisessa.
2. Kestävä kehitys kaupunkisuunnittelussa
Urbaanisuus, liikennejärjestelmä:
– sanoo Helsingin tavoitteena olevan ”eurooppalaisuuden”, ja antaa ymmärtää sen olevan ”ei-autokaupunki”. Esimerkkejä Helsingille esikuvallisista eurooppalaisista kaupungeista hän ei osaa antaa
– kuitenkin hänen suhtautumisensa yksityisautoiluun melko myönteistä (ajaa itse yli 40 000 km vuodessa)
– ”suomalaiset ovat mökkikansaa, ja sinne ei millään muulla pääse kuin autolla”
– rakennusmiehet, huoltomiehet ym. liikkuvat autolla
– mainitsee pysäköintipolitiikan mahdollisuutena rajoittaa autoilua keskustassa: ”Eihän tänne autoja tule enempää kuin mitä tänne saa. Ei ne täällä koko ajan aja ympyrää, jos ne kerran töihin tulee.”
– kaupunkirakennetta ei voi enää hajoittaa periaatteessakaan, koska kaupungin rajat tulevat vastaan
– ”vanha lähiöpolitiikka ei mikään kovin positiivinen asia”, aiheutti hajanaista kaupunkirakennetta
– nyt ”tiivistetään koko ajan, jotta ne kasvavat yhteen”
– ”sen [lähiöiden] pitäisi kasvaa ja tiivistyä, jotta syntyisi kaupunkimainen olotila”
– pysäköintinormit tiivistämisen ongelma, ”se avartaa tätä tilaa automaattisesti”
– ongelmana myös, että ”aina kun tiivistetään niin valitetaan”
– alueet myös suunniteltu niin, että vaikea jälkikäteen tiivistää, kun ei voi kenenkään ikkunoita tukkia
Kuka syyttää ketä: – ainakin SP sysää vastuuta asuntotuotannon ajajille sekä ympäristökeskuksille
JP: Jännä mielipide, olisi tarkemmin selvitettävä mitä hän tarkoittaa.
Liikennejärjestelmä ja kestävä kehitys:
– vastaus kysymykseen, mitä on ekologinen liikennesuunnittelu: ”kai se on liikkumisen minimointia”
– mainitsee hajanaisuuden lisäävän liikennetarvetta
– tärkeää, että on etäisyyttä työpaikan ja kodin välillä (sosiologisista syistä, ei erittele tarkemmin)
JP: Tämä on mielenkiintoinen kysymys, joka menee MET-vision ytimeen. Siksi erittely olisi paikallaan. Miten luoda synteesi tai ainakin kompromissi eri tarpeiden välillä?
– se, että myös autottomat maksavat autopaikoista, ei ole SP:n mielestä merkittävä ongelma, koska joutuvathan kaikki maksamaan esim. kaapelitelevision vetämisestä, vaikka eivät tv:tä katsoisikaan, ja kaikki joutuvat rahoittamaan verorahoistaan HKL:ää, vaikkeivät ikinä julkista liikennettä käyttäisikään
JP: Sinänsä valtavan tärkeä pointti (vrt hyväosaisten ns. exit hyvinvointivaltiosta), mutta nythän puhumme siitä, että ympäristöpolitiikkaa olisi priorisoitava, jolloin nimenomaan pitää käyttää yllämainittuja keinoja.
Pyöräily:
– pyöräteiden rakentaminen ym. positiivista, mutta ongelmana kuinka saada ihmiset pyöräilemään
– työpaikkojen mahdollisuudet tarjota suihkuja ym. ongelma, pyörien varastaminen ja rikkominen myös
– Helsingissä on tehty ”erittäin hyvin” pyörätieverkko
Paikallista viihtyvyyttä koskevaa:
– tärkeää on ohjata liikennettä pääkaduille, pois asuntokaduilta
– melu ongelma, johon hänen mielestään ei olla tarpeeksi puututtu
– meluesteitä ei ole haluttu rakentaa arkkitehtonisen estetiikan takia, tämä selvästi ongelma SP:n mukaan
JP: Tässäkin on periaatteellinen ongelma. Olemmeko arkkitehtien vai meluntorjunnan puolellä Mitä synteesi/kompromissiratkaisuja olemassä
– asumisväljyys tulee esiin monta kertaa, alhaisempi kuin ”keskieurooppalainen taso”
– ei esitä selkeää syytä miksi väljyyden pitäisi edelleen kasvaa, ”ihmiset vaan haluavat”
– maalta muuttavat tottuneet asumaan väljästi (toisaalta muistuttaa, että iso osa ”maalta” tulijoistakin on kaupungeista, ehkäpä jonkun pikkukaupungin keskustastakin)
JP: Tässä käytettävä arkkitehtonista innovatiivisuutta. Suunnittelijoiden on myös otetttava kantaa yhteisöllisemmän yhteiskunnan puolesta, siis sisäistettävä uusi vastuullinen hyvinvointiajattelu.
– kaupan rakenne: uusi rakennuslaki estää uusien suuryksikköjen rakentamisen (mutta moni projekti laitettu käyntiin ennen rakennuslain muutosta)
– lähiöissä ei kivijalkoja, eikä siksi kivijalkakauppojakaan (vaatii em. ”kaupunkimaisen olotilan” syntymistä)
– näkee myös ”Forumit ja muut” automarketmaisina ratkaisuina
– pohtii, voisiko kauppojen aukioloaikojen pidentyminen vaikuttaa siten, että ”aletaan enemmän elää sillä alueella [jossa asutaan], vaikka kumminkin käydään töissä”; kokemuksia ei vielä kertynyt
Summa summarum: tavoitteeksi asetettu ”eurooppalainen ei-autokaupunki” ei oikein tunnu olevan retoriikassa mukana yksityiskohtaisella tasolla ainakaan niiltä osin kuin käsitellään autoistumista; toisaalta paikoin vaikuttaa siltä, että ajatuksella ei-autokaupungista on ajateltu lähinnä kantakaupunkia/keskustaa
3. Yhteiskunnalliset trendit
Väestönkasvu
Erittäin olennainen kaupunkirakennetta muokkaava trendi. Sen sanelemat paineet hallitsevat kaupunkisuunnittelua. Ei olla vielä edes siirrytty pohtimaan sitä, pitäisikö se katkaista. Vasta kun joku ottaa sellaisen kannan, on toivoa että se ei enää ole niin hallitseva trendi.
Työkulttuurin muutos
– ei usko juuri etätyön mahdollisuuksiin
– pitää olla etäisyys kodin ja työpaikan välillä
– moni työ ei suoritettavissa etätyönä
– sen sijaan työn muuttuminen siten, ettei asiakkaiden tarvitsisi liikkua ympäriinsä esim. hakemassa leimoja monesta eri virastosta, ns. yhden luukun periaate
Kaupungistuminen
– ihmiset muuttavat jatkossakin kaupunkeihin, maaseutu tyhjenee
– trendinä tiivis pientaloasuminen, ihmiset eivät halua asua kerrostaloissa
Nuoruuden pidentyminen
– se on selvä trendi, mutta näkee ”vanhuusongelman” suurempana
– kaupunkia täytyy suunnitella niin, että vanhukset pääsevät liikkumaan ja että etäisyydet ovat pieniä
Sinkkuuntuminen
– lisääntymässä oleva trendi
Asuinalueiden positiivinen eriytyminen
– Skitsobacka muuttunut Jakomäeksi, URBAN-projekti, se on on positiivista eriytymistä
– ongelmana, että kukaan ei muuta Jakomäkeen sen takia, että se on Jakomäki, ”se asukaskunta ei tule asujaimistoon mukaan”
4. Vuorovaikutteisuus
– kaupunginvaltuusto määrittelee vuosittain sitovan asuntotuotantomäärän, vaatimus ”uskomattoman painava”
– asukkaiden vaikutusmahdollisuus suurin projektin alkuvaiheessa
– KSV pyrkii laatimaan asiakirjat ymmärrettävällä suomella, jotta ihmiset voisivat lukea niitä
– tiivistämisestä asukkaat valittavat aina
– luottaa kuitenkin ennemmin suunnittelijoiden kuin asukkaiden asiantuntemukseen, esim. siinä kun joku asukas on valittanut bussi 13:n kulkevan usein tyhjänä ja HKL vastapainoksi esitti tilastoja, että eipäs kulje
5. Muuta kiinnostavaa
– ongelma, että uusissa taloissa ei harjakattoja eikä räystäitä
– on sekä esteettinen että käytännöllinen kysymys, kun ei ole räystäitä niin seinät ovat märkiä
– muualla asiat ratkaistu, mutta meillä ”tämä laatikkoarkkitehtuuri on tuhonnut sen täysin”
Argumentaatioketju
Ongelmat kaupunkirakenteessa johtuvat lähinnä hajanaisuudesta, joka johtuu pitkälti vanhasta lähiöpolitiikasta mutta myös suomalaisten halusta asua väljästi myös kaupungeissa. Tiivistämistä estää asukkaiden vastustus ja erilaiset normit, jotka estävät tiiviin kantakaupunkimaisen rakentamisen. Liikenteen ongelmat seuraavat hajanaisuudesta ja kaupungin väkimäärän kasvusta. Kaikki voitava henkilöautoliikenteen vaikeuttamiseksi on kuitenkin jo tehty, mutta ihmiset vain haluavat ajaa autoilla. Pyörätieverkkokin on jo erinomainen kuten myös joukkoliikenne, mutta niitä voidaan edelleen parantaa. Autoliikenne ei kuitenkaan ole ongelma sen globaalien ympäristövaikutusten takia vaan siksi, että se heikentää viihtyisyyttä paikallisesti. Yksi ratkaisu olisi, jos uskallettaisiin laittaa stoppi Helsingin väestönkasvulle (pääkaupunkiseudusta laajemmin ei juuri ollut puhetta).
Asuntotuotannon paineet ja ihmisten mieltymykset erilaisissa olennaisissa asioissa (asumisväljyys, mieltymys omakotitaloihin, mahdollisuus autoiluun, päihdehuollon perustamisen vastustus omalle asuntoalueelleen) ovat esteitä idealistisimmille visioille.