Brasilialainen Jose Alano vaimoineen on esimerkki siitä, etteivät ympäristöinnovaatiot vaadi tiedemiehiä ja tuhansien eurojen rahoitusta.
Alanon kotikaupungissa Tubarãossa ei voinut kierrättää vesipulloja, eikä Alano tarkan realin miehenä halunnut heittää niitä pois. Siksi vuonna 2002 sadasta vesipullosta ja sadasta kartonkipakkauksesta syntyi aurinkovoimalla toimiva vedenlämmitin. Vedenlämmitin säästää kodeissa energiaa jopa 30 prosentin edestä, mutta lisäksi kaatopaikoille joutuu vähemmän vesipulloja ja kartonkipakkauksia.
Vedenlämmitin tuli tunnetuksi kautta Brasilian saatuaan Superinteressante-lehden parhaan uusiutuvia energianlähteitä käyttävän keksinnön palkinnon. Nykyään Alano kiertää kertomassa keksinnöstä kouluissa, ja myös kunnat ja sähköyhtiöt jakavat tietoa vedenlämmittimestä.
Avoimen lähdekoodin lämmitin
Alano ei kuitenkaan halua keksinnöstään rahaa, joten hän pani vekottimensa piirustukset jakoon.
”Kierrätys oli vain minun pieni ympäristötekoni. Rekisteröin keksintöni, jotta kukaan muu ei tekisi sillä rahaa. Valmistusohjeet ovat kuitenkin yleisesti saatavilla”, Alano kertoo The Ecologist -lehdelle.
Tässä vaiheessa jo tuhannet perheet eteläisessä Brasiliassa käyttävät Alanon keksintöä. Vaikka ilmasto ja auringonvalon määrä ovat erilaiset Etelä-Brasiliassa ja Euroopassa, toimii teknologia periaatteessa tälläkin puolella maailmaa, ainakin osan vuodesta.
Kokeilijoille tiedoksi, että vesipullojen ja maitopurkkien lisäksi hommaan tarvitaan eripaksuisia muoviputkia, liimaa, mustaa maalia, hiekkapaperia, teippiä, kumivasara, saha ja puuta tai vastaavaa tukimateraalia!
Katso Alanon haastattelu täältä. Teko-ohjevideon löydät puolestaan täältä.