Moi, ja onpa kiva nähdä teitä kaikkia vanhoja ja uusia naamoja täällä tänään. Viimeaikainen lähes raketinkaltainen nousuni järjestön hallinnossa, oikeuttaa ja ehkä vähän velvoittaakin minua sanomaan tänään muutaman sanasen… ja koska juhlissa ollaan samalla omasta puolestani myös kiittämään isosti eräitä…
Ihan ensimmäiseksi kuitenkin toivotan teille tervetuloa tänne jo perinteiseen Dodon sadonkorjuujuhlaan ja 25-vuotissynttäreille.
Mitä haluan sanoa päivänsankarista? Dodo-järjestöolion matkaa jo pitkään (noin puolet tähän astisesta omasta elämästäni) seuranneena ja siihen aika-ajoin paljonkin osallistuneena tahdon nostaa muutaman asian. Ne liittyvät laajamminkin työkaluihin sekä merkityksellisyyden kokemukseen.
Ensinnäkin ajattelen. Että järjestö toimii instrumenttina ja on omanlaisensa työkalu. Työkalu, jolla pystymme kanavoimaan tekemisen energiaamme. Tänä poikkeuksellisena keväänä ja kesänä se on ollut koettavissa upeana kaupunkiruokaa -näyttelynä, joka summaa tätä keskeistä teemaamme ja jonka projektiryhmä on kumppaneineen tehnyt yhdessä kaupunginmuseoon. Näyttely kokoaa kattavan katsauksen ruokaan ja ruoantuotantoon liittyvää informaatiota, avoimia kysymyksiä, haasteita sekä siemeniä monistettaviin ratkaisuihin. Isot propsit näyttelystä koko suunnittelu- & toteuttajatiimille. [aplodit!] Ja Näyttelyhän on tutustuttavissa vielä ensi kuussa.
Vaikka pitää katsoa tulevaan, kuten näyttely tekee, tuli omalla kohdallani ko. esillepanoon pienellä panoksella osallistuessani zoomattua vahvasti jo tapahtuneeseen (Dodon kaupunkiviljelytoimintaa esittelevän videokoosteen muodossa) Siellä näkyvät videoleikkeet toivat lämpimästi mieleen tuon ajan lähes kymmenen vuotta sitten kun olimme saaneet idean ja päätimme tehdä ja perustaa tämän yhteisöviljelmän ja ”sillanpääaseman” kehittyvään keski-pasilaan. Tuolloikin aktiivien ryhmässä (mutta järjestötyökalun siipien suojassa) painoimme päälle ja loimme tämän paikan suurella intensiteetillä hyvin projektiluonteisesti. Dodohan toimi tuolloin paitsi erityisesti ihmisten kohtaamisalustana myös hallinnollisena instrumenttina, joka pystyi operoimaan helpommin tarvittaessa esim. virallisten tahojen kanssa.
25 viime vuoteen mahtuu tietty paljon ja maailmakin on neljännesvuosisadassa ehtinyt muuttua melkoisesti. Dodolla on ollut oma kasvukaarensa ja eri aikoina väkisinkin myös eri painotuksensa. Kääntis osaltaan on toiminut näinä omine, lähes kymmenenä vuotenaan, edelleen kohtauspaikkana ja ainakin teroittanut nykyisiä teemojamme, kuten vertaisoppimista ja teeseitsekulttuuria, sekä tietty ruokaan ja ruoantuotantoon liittyviä kysymyksiä. Unohtamatta kaupunkisuunnittelua ja hyvää kaupunkia, jotka ovat aina olleet myös dodolaisen urbaanin ajattelun ytimessa. Nythän kaavoitus tällä veturitallinpihaksi nimetyllä keskipasilan osalssa on alkanut ja olemme jo tähän prosessiin vahvasti ensimmäisessä virallisessa työpajassa asiantuntija-kansalaisina osallistuneet… Tässä kohtaa onkin hyvä muistaa, että alueesta on tehty dodon piirissä wikisuunnitteluhengessä ja periaatteilla jo vuosia hahmotelmia ja harjoituksia. (kts. ratapihavisio.fi sivusto), ja erityiskiitos tästä kuuluu kaupunkisuunnitteluryhmämme uurtaja-koordinaattorille, Petrille. [aplodit!] Tilanne jatkuu ja kehittyy… stay online!
Dodolainen toiminta ja tekeminen ovat kestäneet hyvin aikaa. Toki ollaan oltu useasti myös edellä aikaamme. Toisaalta oma faijanikin on joskus minulle virkkonut että ovathan nuo ympäristönsuojelujutut kestävyyslajeja, eli sitkeä pitää olla…. ja kyllä ne voivat sitä kautta hedelmääkin kantaa… No voidaankin varmasti myös sanoa, että ollaan oltu osaltamme muuttamassa kaupunkilaisia elämäntapoja ja kulutustottumuksia kohti kestävämpiä suuntia ja valtavirtaa.
Ja tämän historialliseen lokaatioon sijoittuvan paikan myötä ollaan myös luotu merkityksellisyyden kokemuksia monille kotikaupunkilaisille ja täällä vain kääntymässä käyneille.
Vielä. ”Think globally – act locally”, kuuli sanottavan oman ympäristöheräämiseni aikoihin 90-luvulla usein. (toki tämä sanonta on ajalta ennen some-aikaa, joten uusiakin malleja nykyään näemme). Itse uskon kuitenkin edelleen vahvasti, että tarvitaan myös fyysisen maailman kaupunkitiloja, joihon toiminta voi kiinnittyä… tästä viime vuosien Urban dinnerit käyvät parhaasta esimerkistä, josta suurta kiitollisuutta tunnen (/ ja varmasti jaan kokemuksen monien muiden kanssa) Simonille ja Enricalle… [aplodit!]
Edelleen monien ristiriitojen ympäröimässä maailmassa ja valitettavan monilla mittareilla yhä haastavampien aikojen ollessa edessä, toimitaan nyt Dodossakin uudessa ammattimaisemmassa mallissa, jolla tarkoitan etenkin ihania duunareitamme Elisaa ja Malmia, joita saa ottaa hihasta ja joille jakaa aatoksia. Tämä uusi vaihe tuntuu käynnistyneen oikein hyvin. Heillekin siis ISO KÄSI! [aplodit!]
Ylipäätänsä moni asia on ollut ihan parasta, ja samalla tunnen suurta kiitollisuutta siitä miten mahtavia ihmisiä olen saanut tavata Dodon piirissä näinä vuosina. Se on ollut itselleni tosi merkityksellistä ja tärkeää.