Arkkitehtuurin käsite liitetään helposti arkiajattelussa etupäässä talorakentamiseen, mutta taloryhmien muodostamat kokonaisuudet ja koko kaupunkirakennekin sisältää arkkitehtonisia piirteitä. Näitä on jo edellä käsitelty. Tässä fokusoimme siksi erityisesti taloarkkitehtuuriin sekä rakentamisen esteettisiin piirteisiin.
Julkisivut ja massoittelu
Julkisivuja ja massoittelua on jo käsitelty yllä. Niihin pätevät osittain samat säännöt kuin kaupunkirakenteeseen: hierarkkisuus, käsityötaitoakin hyödyntävä viimeisteltyyn tulokseen pyrkivä ote, pienimittakaavaisuus ainakin rakennusten osien tasolla, vaihtelu ja kaupunkirakentamisen perinteeseen nojautuminen on suhteellisen varma tapa aikaansaada viihtyisää ja yleisesti ymmärrettävässä mielessä kaunista kaupunkiympäristöä. Kaupunkikerrostalojen osalta perinteen seuraaminen tarkoittaa mm. tiettyä vertikaalisuutta, aukotuksen rauhallisuutta, korkeiden talojen pohjakerroksen (tai parin alimman kerroksen) ja mahdollisesti ylimmän kerroksen muusta talosta poikkeavaa käsittelyä, listojen käyttöä korkean talon jakamiseksi hahmotettaviin osiin, elementtisaumojen piilottamista tai paikallavalua, mahdollisesti myös harjakaton suosimista. Myös modernimman estetiikan käytöllä voidaan aikaansaada hyvää kaupunkiympäristöä, modernikin rakentaminen voi perustua rakentamisperinteeseen sen olennaiset piirteet säilyttävään uudelleentulkinnan kautta. Ongelmana on silloin yleensä tulkinnan abstraktisuus, jonka takia kaupunkielämän ja jokamiehen kaupunkikokemuksen kannalta olennaisia piirteitä menetetään.
Asunnot
Ekologinen kestävyys on ristiriidassa asumisväljyyden kasvattamisen kanssa. Liiallisesta ahtaudesta voidaan päästä eroon paitsi jakamalla olemassaoleva tila oikeudenmukaisemmin myös suosimalla yhteisöllisiä ratkaisuja asuntotasolta kaupunginosatasolle. Yhteisöllisyyttä ei tarvitse tulkita kovin radikaalisti (kaikkien ei tarvitse asua kommuuneissa), mutta asunnon välittömästä läheisyydessä sijaitsevat erilaisia toimintoja sisältävät tilat voivat samalla säästää talouden investointeja että tarjota ison asunnon vaihtelua. Lisäksi tällaiset tilat antavat mahdollisuuden luontevasti päästä tekemisiin muiden ihmisten kanssa ilman erikseen järjestetyn sosiaalisen kanssakäyntiin liittyviä sitoumuksia.
Uusia asumismuotoja voidaan rohkaista tarjoamalla niille arkkitehtoniset puitteet. Mutta yhtä tärkeää on myös luoda välitiloja, nyansoida yksityisen ja julkisen välistä hierarkiaa kerros-, porraskäytävä-, talo- ja korttelitasolla.
Koulut
Koulujen liittämistä sekä kadun maailmaan että viheralueeseen on edellä käsitelty (ks luku 1.2). Itse koulurakennusten suunnittelussa olisi sovellettava kaupunkisuunnittelua mikrokoossa, mm yksityinen-julkinen -asteikkoa noudattamalla kohtauspaikkojen ja yksityisempien vyöhykkeiden luomiseksi.
Koulun torille tai kävelyraitille suuntautuneelle rajapinnalle sijoittuu pääsisäänkäynti, aula, kahvilanakin toimiva kouluruokala terasseineen, (vaikkapa lasiseinällä torista erotettu) aula, johon vanhemmilla ja laajemmallakin yleisöllä on pääsy ja jossa voidaan järjestää oppilastöiden näyttelyitä yms.