Suomen sukukansayhdistysten liitto ry:n ja Dodo – Tulevaisuuden elävä
luonto ry:n Pohjoinen yhteys – hankkeen ensimmäisessä seminaari-
kokoontumisessa 5.9. kello 19 Café Engelin kabinetissa Senaatintorilla
oli aiheena ”Miten Venäjän pohjoiset kansat voivat?”.
Osallistujia oli paikalla parikymmentä.
Kutsutuista kahdesta alustajasta elokuvaohjaaja Markku Lehmuskallio ei
päässyt paikalle, ja ainoan alustuspuheenvuoron piti dosentti Tapani Salminen Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaiselta laitokselta.
Tapani Salminen kertoi esimerkinomaisesti yhdestä Siperian kansasta, Jamalin nenetsien sekä Hanten ja mansien piirikunnissa elävistä metsänenetseistä, joiden luona Jamalin nenetsien piirikunnan Purin kunnassa hän itse oli vieraillut vuonna 1998. Metsänenetsejä on yhteensä hyvin
suurella alueella hajallaan runsas tuhat paljon lukuisampien uudis-
asukkaiden asuttamien kaupunkien välimaastossa.
Metsänenetsit ovat Salmisen mukaan välttyneet sivistyneen maailman
neljältä suurelta pahalta: maanviljelykseltä, kaupungeilta, kirjauskonnolta ja kirjakieleltä. Perinteisesti metsässä kalastaen,
metsästäen ja keräillen (poroja metsänenetseillä on vähän) elävät
metsänenetsit ovat selvästikin tyytyväisiä elämäänsä, joka on metsässä vaikkakin kovaa, myös vapaata.
Sen sijaan kaupunkeihin muuttaneet ovat joutuneet vieraassa ympäristössä yleensä koville: monet ovat alkoholisoituneet ja nenetseille sattuu onnettomuuksia paljon enemmän kuin venäläisille. Toisaalta yhteydet metsässä asuviin sukulaisiin ja heidän elämäntapaansa kuitenkin yleensä säilyy vahvana, vaikka ulkoisesti moni asia elämässä venäläistyisikin. Vapaaehtoisesti kaupunkiin lähtee hyvin harva nenetsi.
Täysin eivät metsänenetsit ole välttäneet venäläisen sivilisaation
kosketustavaan ovat pystyneet aika hyvin tasapainottamaan elämänsä
kahden kulttuurin puitteissa. Neuvostoaikana lähetettiin kaikki
nenetsilapset internaattikouluihin venäjänkieliseen kieli- ja
kulttuuriympäristöön. Käytännössä kaikki ovat kaksikielisiä sekä
venäjän kielessä luku- ja kirjoitustaitoisia. Metsässä elävät
nenetsit hallitsevat myös jossakin määrin venäläisen kulttuurin
koodit. (joiden omaksumista on vaatinut myös omien maaoikeuksien
ajaminen venäläisessä oikeusjärjestelmässä, kuten myöhemmin
keskustelussa todettiin.)
Juuri maaoikeuksien puute onkin perinteisiä elinkeinoja harjoittavien
metsänenetsien suurin ongelma. Vallitsevasssa juridisessa tilanteessa
ei nenetseillä ole juuri aseita alueelleen tunkeutuvia öljyntuotanto-
yrityksiä kohtaan. Todettiin myös, että tilanne on jonkin verran
toinen Hanten ja mansien piirikunnassa, jossa alkuperäiskansojen oikeus omiin maihinsa on periaatteessa kirjattu lakiin: 30 prosenttia maasta kuuluu alkuperäiskansojen sukuyhteisölle, tosin sekin voidaan käytännössä ottaa öljyntuotantokäyttöön erilaisin menetelmin.
1998 oli Purin kunnassa vasta valittu uusi johtaja Melnikov, jonka asenteet metsänenetsejä kohtaan osoittautuivat paljon ymmärtämättömämmiksi kuin edellisen johtajan. Melnikov oli haastattelussa ilmoittanut, että nenetsien elämä ei ole nykyaikaa,
ja metsissä eläjät tulevat kalliiksi: lasten kuljetukset kouluihin ja apu sairastuneille hoidetaan helikopterein.
Öljyä on Siperiassa siellä täällä hyvin suurinakin esiintyminä, ja
tärkeimmät tuotantoalueet sijaitsevat hantien ja nenetsien mailla.
Kaasuesiintymiä on otettu käyttöön selvästi vähemmän ja ne sijaitsevat
vaikeammilla alueilla erityisesti nenetsien mailla Jäämeren rannikolla
sekä myös merenpohjan alla.
Tilaisuudessa puhuttiin myös Komin öljystä. Syktyvkarissa kesällä
käynyt UM:n tutkija Pekka Kauppala kertoi, että öljytuhot Komissa
ovat paljon vähäisempiä kuin hantien ja nenetsien alueilla ja koskettavat vain suhteellisen pientä osaa luontoistaloudessa elävistä komeista. Komeista suurin osa elää etelämpänä maataloudessa tai kaupungeissa. Sitävastoin Komin tasavaltaan jää alueensa öljytuloista huomattava osa, toisin kuin Hanten ja mansien sekä Jamalin nenetsien piirikuntiin.
Keskustelussa nousi esille paitsi voimakas kritiikki ajatukselle
suomalaisrahalla Siperiassa tehtävästä hyväntekeväisyydestä, myös
hyviä ideoita mahdollisiksi toteutettaviksi hankkeiksi ja yhteistyökumppaneiksi. Erittäin tarpeellisena sitävastoin pidettiin tiedotuskampanjan käynnistämistä öljyn ja kaasun markkinoijien ja kuluttajien keskuudessa Suomessa ja Länsi-Euroopassa, jossa suuri öljyn kulutus yhdistyy olemattomaan tietämykseen sen tuotanto-olosuhteista.
Salminen yhdessä M.A.Castrénin seuran puheenjohtajan Ildikó Lehtisen
kanssa kertoivat erinomaisesta metsänenetsinkielisestä televisio- ja
radioyhtiöstä, joka voisi toimia tiedotustoiminnan kumppanina.
Toinen pohdittu hankeidea oli sosiologisen tutkimuksen teko
esimerkiksi metsänenetsien keskuudessa. Jonkinlaista vastaavaa
tutkimusta on tehty itähantien keskuudessa Hanti-Mansian Nizhnevartovskissa jo kolme vuotta.
Koonnut Santeri Junttila