27.3.2002
Kestävän kehityksen huippukokouksen valmistelukokouksen kolmantena työpäivänä käytiin virallisissa työryhmissä varsin kursoorisesti läpi tulevan huippukokouksen teemoja. Puheenjohtajiston toiveena oli, että kommenti toimitettaisiin pääasiallisesti kirjallisessa muodossa, joten itse puheenvuorot olivat varsin yleisiä. Näin ollen keskusteluissa päästiin läpi kaikki muut teemat (köyhyyden poistaminen, tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen, luonnonvarojen kestävä käyttö, ympäristöterveys, globalisaatio kestävän kehityksen välineenä ja pienten kehittyvien saarivaltioiden kestävä kehitys) lukuun ottamat kestävän kehityksen täytäntöönpanoa ja kestävää kehitystä Afrikassa. Täytäntöönpano teemaa – siis lähinnä rahoitusta – käsitellään vielä tänään mutta Afrikkaa koskeva keskustelu jää ensi maanantaille odottamaan käynnissä olevan Afrikan maiden huippukokouksen tuloksia.
Maanantaina edessä uusi alku
Valmistelukokouksen puheenjohtaja Emil Salim oli päivän aikana käynyt tapaamassa kaikkien neuvotteluryhmien edustajat. Yhteenvetona oli, että kaikki ovat tyytymättömiä neuvottelukierrokseen. Ongelmana on ennen kaikkea selkeän konkreatian puuttuminen neuvottelutekstistä. Puheenjohtaja Salim onkin nyt ilmoittanut, että maanantaiksi muokataan esitys, jossa uudet konkreettiset toimet on nostettu esiin. Muu teksti jätetään varastoon käytettäväksi esimerkiksi huippukokouksen poliittisessa julistuksessa. Salim olikin jo itse tehnyt esimerkkiluonnokset tällaisesta uusia konkreettisia aloitteita listaavast ”deliverables” -paperista.
Omana kommenttinani kuulemistani virallisista keskusteluista voisin todeta, että on ikävä huomata kuinka syvällä vanhoissa asetelmissaan monet maat ovat: USA vaati poistettavaksi viittauksia kestämättömiin elämäntyyleihin; kehitysmaat esitti näkemyksenään, että jotkut ympäristöstandardit voivat estää köyhyyden poistamista; puhuttaessa meriekosysteemeistä Japani ja Norja jopa tragikoomisesti väittivät, että kalakantojen heilahtelulle merinisäkkäät ovat vähintään yhtä merkittävä uhka kuin liikakalastus; suuren kaivosteollisuuden maat Australia ja Kanada vaativat lisättäväksi maininnan kaivostoiminnan kestävän kehityksen kannalta myönteisistä (!) vaikutuksista; luonnollisesti USA vaatii poistettavaksi viittauksia Kioton tavoitteisiin.
Yhtenä pääteemana täällä on keskutelu kansainvälisen ympäristöhallinnon uudistamisesta, mahdollisesti jopa uuden itsenäisen maailman ympäristöorganisaation (WEO) perustamisesta. Valitettavasti nämäkään neuvottelut eivät ole juurikaan edenneet ja EU:nkin onnistui saada omat alustavat kommenttinsa valmiiksi vasta eilen.
Tärkeimmät kysymykset oheistapahtumissa
Virallisen ohjelman ohella on onneksi toivoa antavaa muuta ohjelmaa. Keskiviikko iltana oli samaan aikaan keskustelut kahdesta suuresta teemasta: Pohjoismaiden johdolla esiteltiin edellytyksiä talouden kasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten irtikytkentää ja Maailman pankki, Euroopan komission ja UNDP:n järjestämässä keskustelussa pohdittiin köydyyden vähentämisen ja ympäristökysymysten yhteneväisyyksiä. Yritin sukkuloida molempien keskusteluiden välillä. Köyhyyttä ja ympäristökysymyksiä linkittävässä keskustelussa oli erittäin positiivinen tunnelma jonka toivoisi siirtyvän muuallekin kokoukseen. Irtikytkentä-keskustelussa syytä kai mainita, että Suomesta puhumaan oli pyydetty Mikko Jalas, joka esitteli Helsingin kauppakorkeakoulussa toteutettua tutkimusta talouden dematerialisoitumisesta.
Aleksi Neuvonen
New York 28.3.2002