26.3.2002
New Yorkissa pidettävän kolmannen valmistelukokouksen toiseen päivään lähdettiin Suomen delegaation näkökulmasta tilanteesta, jossa EU:n sisällä oli edellisenä päivänä puristettu kasaan tiivistetty ja terävöitetty versio neuvotteluiden pohjana toimivasta ns. puheenjohtajan paperista.
Jonkinlaista kitkaa oli aiheuttanut Euroopan komission vaatimus poistaa viittaukset WTO:n Dohan sopimuksen kohtaan, jossa viitataan kehitysmaiden maatalouden markkinoillepääsyn helpottamiseen. Ongelma oli komissiolle neuvottelutekninen: komissio haluaa estää Dohan sopimuksen tarkoitushakuisen käytön selektiivisillä viittauksilla. Suomen delegaation joidenkin jäsenten mukaan tämä voi olla poliittisesti huono lähtökohta, mikäli onnistuneita Dohan neuvotteluita ei voida pitää yhteisenä lähtökohtana neuvottelupapereissa.
Toinen kohta, johon komissio oli vaatinut tiukasti muutoksia, koski tartuntatautien lääkkeiden patenttien vapauttamista kehitysmaissa. Asia on herkkä jo senkin takia, että kestävän kehityksen huippukokous pidetään HIV-epideamiasta kärsivässä Etelä-Afrikassa.
Kestävän kehityksen perusteet yhä hukassä
Virallisissa neuvotteluissa päästiin käyntiin toimintaohjelman sisällön eli puheenjohtajan paperin työstämisessä. Paperia käytiin läpi kahdessa ryhmässä. Ryhmässä yksi, jonka vastuulle on keskustelut köyhyyden poistamisesta, tuotanto- ja kulutustapojen muuttamisesta sekä luonnovarojen kestävästä käytöstä, törmäsi varsin valitettavalla tavalla kiistelemään sellaisista peruskysymyksistä kuten kestävän kehityksen määritelmä ja Rion sopimusten hyväksyttävyys. Kuitenkin keskeisenä tavoitteena Johannesburgille pitäisi olla Riossa sovittujen periaatteiden entistä ponnekkaammasta toimeenpanosta sopiminen.
Seurasin itse globalisaation kestävän kehityksen välineenä sekä kestävää kehitystä ja terveyttä käsittelevää neuvottelua. USA, samoin kuin muutamat muut maat, esitti varsin vahvana kantanaan, ettei voida puhua globalisaation hallinnasta tai makroekonomisesta ohjauksesta.
Ympäristöterveyttä koskevassa keskustelussa EU:n puheenvuorossa korostettiin niin terveysteeman kuin koko kestävän kehityksenkin ihmiskeskeisyyttä. Vaikka tämä antroposentrisyys tietenkin onkin tosiasia näissä neuvotteluissa, pitäisin sitä silti itse vähemmän toivottavana tilanteena. Nähdäkseni laajempi, muidenkin eliöiden tai ekosysteemien hyvinvoinnista kiinnostunut lähestymistapa voi lopulta olla parempi ja vahvempi pohja globaalien ongelmien ratkomiselle.
Jatkossa molemmissa neuvotteluryhmissä esitettyjä kommentteja työstetään uudeksi ehdotukseksi yhteiseksi paperiksi. Keskiviikkona jatketaan kuitenkin muiden teemojen parissa ja käydään läpi loput puheenjohtajan paperista.
Kumppanuussopimusten paikkaa haetaan
Iltapäivällä pidettiin epävirallinen keskustelu ns. kumppanuussopimuksista, joiden pitäisi olla toinen keskeinen lopputulos Johannesburgista hallitusten välisen sopimuksen ohella. Kuten kokouksen puheenjohtaja Emil Salim puheenvuorossaan totesi, on kumppanuussopimusten pääasiallinen tavoite vapauttaa uusia resursseja kestävän kehityksen täytäntöönpanoon. Niiden tulee olla eri teemoja läpäiseviä, globaaleja ja erilaisia toimijaryhmiä (kuten yritysmaailman, kansalaisjärjestöt, tutkimusmaailma, paikallishallinto jne.) yhdistäviä uusia hankkeita.
Kumppanuushankkeista kuultiin muutamia mielenkiintoisia hyvässä valmisteluvaiheessa olevia esimerkkejä.
Useat maat ja ryhmät esittivät, että kumppanuussopimusten ja valtioiden välisten sopimuksen tulisi olla enemmän yhteneviä. Joissain puheenvuoroissa todettiin, että kumppanuushankkeiden tulokset voivat olla hyvin pistemäisiä. Erityisesti monet kansalaisjärjestöt esittivät huolenaan, että kumppanuussopimuksiin liiallinen keskittyminen voi heikentää valtioiden välisen sopimuksen toteuttamista ja etteivät kumppanuudet todellakaan pysty toteuttamaan monia keskeisiä tavoitteita. Useiden maiden edustajat kuitenkin tähdensivät, että valtioiden välinen sopimus tulee säilymään keskeisenä tavoitteena.
Itseäni ihmetyttää lähinnä se, miten näin lyhyessä ajassa ehditään saamaan aikaan merkittäviä uusia kumppanuushankkeita. Pahimmassa tapauksessa kumppanuussopimuksiksi kirjataan lähinnä sattumalta hyvään aikaan käynnistyneitä hankkeita, jotka olisivat toteutuneet muutenkin. Kestävän kehityksen edistymistä kumppanuussopimusten kirjaaminen ei silloin juurikaan merkittävästi edistä.
Aleksi Neuvonen
New York 27.3.2002