Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma syntyy takkuisasti

28.3. & 1.4.2002


Kestävän kehityksen huippukokouksen kolmannen, New Yorkissa järjestettävän valmistelukokouksen viralliset työt keskeytyivät pääsiäispyhiksi. Pitkän viikonlopun aikana puheenjohtajisto kuitenkin muokkasi huippukokouksen toimintaohjelmaa valmistelevaa puheenjohtajan paperia kokouksen ensimmäisellä viikolla tulleiden lisäyksien perusteella. Kuten kokouksen puheenjohtaja Emil Salim kiirastorstain täysistunnossa sarkastisesti totesi, ovat delegaatiot olleet luovia ja tuotteliaita: puheenjohtajan paperi kasvoi kommenttien seurauksena 30 sivusta reiluun sataan ensimäisen viikon aikana.


Tämän seurauksena tapahtui se, mitä jo torstaia aamuna osattiin odottaa: puheenjohtaja Salim kehotti delegaatioita keskittymään uusien konkreettisten toimintalinjojen nimeämiseen ja niistä keskustelemiseen kokouksen toisella viikolla. Osittain valtuuskuntien pettymyksiksi maanantai aamuna heitä odotti puheenjohtajiston toimittama puhdas kompilaatio ensimmäisen viikon lisäyksistä. Kompromissiehdotuksia oli tehty ainoastaan kestävän kehityksen kansainvälistä hallintoa koskevaan lukuun. Näin ollen lähdettiin siis neuvotteluihin melko siivoamattomalta pöydältä.


Yhä vanhoissa uomissa


Puheenjohtaja Salim toisti pyyntönsä keskittymisestä konkreettisiin toimiin vielä maanantaina iltapäivästä kun puheenjohtajan paperia työstävät työryhmät pääsivät aloittamaan. Ikävä kyllä pyyntö ei ainakaan heti alkuun tuntunut vaikuttavan mitenkään käytävään keskusteluun: eteneminen oli yhä hidasta ja takkuista eivätkä konkreettiset toimet tuntuneet nousevan sen paremmin esiin kuin aiemminkaan. Toivottavasti huomenna delegaatioiden avaukset ovat jo paremmin valmisteltuja. Muuten kokouksen päätös perjantaina tulee vastaan aivan liian nopeasti jotta toimintaohjelma olisi tuolloin valmis huippukokouksta varten.


Kumppanuudet yhä vahvasti esillä


Torstaina olivat vahvasti esillä eri toimijaryhmien väliset kumppanuushankkeet, joiden on tarkoitus olla kolmas Johannesburgin lopputulos poliittisen julistuksen ja valtioiden välisen toimintaohjelman ohella. Pidetyssä täysistunnossa todettiin useaan kertaan, etteivät nämä “tyypin kaksi” aloitteet voi olla vaihtoehtoja valtioiden välisille sopimukselle vaan kumppanuuksien on tarkoitus vapauttaa lisäresursseja kestävän kehityksen toteuttamiseen. Ajatus on siis erittäin hyvä ja tervetullut ja luullakseni monilla kansalaisjärjestöillä on paljon annettavaa kumppanuussopimusten kautta.


Ikävä kyllä maanantain keskusteluissa tuli hieman esiin se, ettei raja tyypin yksi ja kaksi toimintaohjelmien välillä ole kaikille kovin selvä: useat maat olivat halukkaita siirtämään Kanadan esittämää terveyskysymyksiä koskevan aloitteen varsinaisesta toimintaohjelmasta kumppanuushankkeisiin.


Positiivisena esimerkkinä lupaavista kumppanuushankkeista voisin mainita brittiläisen aloitteen teknologian siirrosta. Perusajatuksena on se, että kehittyvien maiden tulisi kyetä paremmin määrittelemään tarpeensa sen suhteen, millaista teknologiaa ne tarvitsivat yhteiskuntansa kehittämiseen. Tätä varten ne tarvitsevat tehokkaamman innovaatiojärjestelmän, jossa toimijoiden osaamista kehitetään ja perustetaan instituutioita tukemaan teknologian siirtoa. Konkreettisesti tämä voisi ensi alkuun lähteä käyntiin osaamiskeskusten perustamisella teollisuusmaiden korkeakoulujen tukemana. Ilmeisesti Suomessakin korkeakoulut ovat jo muodostamassa kestävän kehityksen verkostoa, jonka yhtenä toimena olisi juuri tällaisten keskusten perustaminen.


Aleksi Neuvonen
New York 1.4.2002