4.4.2002
Johannesburgin elo-syyskuussa pidettävän kestävän kehityksen huippukokousen kolmas valmistelukokous New Yorkissa on edennyt viimeiseen päiväänsä. Kokouksen tavoitteena oli valmistella kestävän kehityksen toimintaohjelma, joka on tarkoitus allekirjoittaa itse huippukokouksessa. Valmista ei kuitenkaan vielä tällä yrittämällä saada aikaan: todennäköisesti perjantai-lauantai välisenä yönä päättyvän valmistelutelukierroksen tuloksena syntyy vieläkin rönsyilevä ja melko hahmoton kompilaatio eri maiden ehdotuksista.
Jatkotoimet tapetilla
Kokouksen puheenjohtaja Emil Salim on luvannut työstää toukokuuhun mennessä tiivistetyn, konkreettisia toimia listaavan ehdotelman toimintaohjelmasta. Huippukokouksen viimeinen, ministeritasoinen valmistelukokous pidetään Balilla touko-kesäkuun vaihteessa. Tuon kokouksen tehtävänä on kuitenkin valmistella poliittinen julistus huippukokoukselle. Näin ollen Salimin ehdotusta toimintaohjelmaksi tullaan käsittelemään ylimääräisessä valmistelukokouksessa. Tämä epävirallinen kokous pidetään joko toukokuun alussa New Yorkissa tai Balilla ennen jo aiemmin suunniteltua kokousta.
Etelä-Afrikan toiveikas luonnos
Paljon mielenkiintoa täällä herätti Etelä-Afrikan keskiviikkona jakoon laittama luonnos huippukokoukselta odotettavista tuloksista. Paperin suurimpana hyveenä on sen yksityiskohtainen analyysi siitä, millaiset toisiaan tukevat roolit valtioiden välisellä toimintaohjelmalla ja niiden toteuttamiseen lisäresursseja tuottavilla eri toimijatahojen välisillä kumppanuussopimuksilla voisi olla. Paperissa lähdetään myös siitä, että näiden tulosten on oltava konkreettisia, resurssointinsa suhteen realistisia sekä selkeän prosessikuvauksen ja aikataulun sisältäviä.
Vaikka Etelä-Afrikan luonnos onkin luonut täällä jo pieniä lisätoiveita huippukokouksen onnistumisesta, saattaa aikaa sen toteuttamiseen olla liian vähän. Monia tärkeitä asioita siitä on kuitenkin poimittavista. Yksi tärkeimmistä on toimintaohjelman ja kumppanuussopimusten yksityiskohtainen linkittäminen. Mikäli näin ei tehdä, saattavat kumppanuussopimukset jäädä kattavuudeltaan hyvin rajallisiksi ja vahvasti tiettyihin teemoihin painottuviksi.
Kestävä kehitys ja köhyyden poistaminen
Etelä-Afrikan paperissa nostetaan huippukokouksen keskeisimmäksi teemaksi köyhyyden poistaminen. Tämä on myös se viesti, jota kehitysmaat ovat täällä(kin) vahvasti tuoneet esiin. Riosta lähtenyt prosessi ei ole kyennyt tuottamaan kehitysmaiden ihmisille parempia elinoloja ja niinpä vaatimukset ovat muuttunet nyt suoremmiksi.
Kestävä kehitys on jo 1980-luvun lopulta Brundtlandin raportista alkaen ymmärretty koostuvan kolmesta ulottuvuudesta, ekologisesta, sosiaalisesta ja taloudellisesta. Suomessa ja muissa kehittyneissä maissa suuri yleisö lienee ymmärtänyt kestävän kehityksen lähinnä ympäristöasioiden kautta. Jos Rion kokous vuonna 1992 toi kestävän kehityksen käsitteen suuren yleisön tietoisuuteen, näyttäisi Johannesburgin kokous vuonna 2002 laajentavan kuvaa kestävästä kehityksestä.
Köyhyyden poistaminen oli tavoitteena vahvasti esillä jo YK:n Millenium-julistuksessa. Kestävän kehityksen sosiaalisten ja taloudellisten ulottuvuuksien vahvempi esiinnousu Johannesburgissa saattaa ikävä kyllä johtua myös siitä, ettei nyt näytetä olevan valmiita vastaaviin ympäristösopimuksiin kuin Riossa. Pitkällinen ilmastosopimuksen työstö on osoittanut sen, kuinka vaikeaa konkreettisista toimista sopiminen todellisuudessa voi olla. Jossain määrin ei ole yhtä toiveikkaita uusien edistysaskelten suhteen kuin kymmenen vuotta sitten, jolloin kylmän sodan päättymisen tuottama euforia oli tuore asia.
Kestävä kehitys tulisi ymmärtää kaikkien kolmen ulottuvuuden erottamattomana yhteytenä, josta muodostuu kestävä kulttuuri. Ikävä kyllä käytännössä tämä ajatus harvoin toteutuu: monia asioita ollaan valmiita nimittämään kestäviksi mikäli ne edistävät myönteiseksi koettua taloudellista, sosiaalista tai ekologista kehitystä. Kestävää kehitystä tällainen painottunut edistys ei kuitenkaan ole vaan rajat tulevat ennen pitkää vastaan.
Ikävä kyllä köyhyyden poistaminen voidaan toteuttaa myös tavalla, joka ei ole kestävä. Esimerkkinä tästä ovat vaikkapa Andalusiassa Espanjassa harrastettu harsokasvihuoneviljely: perinteisesti köyhällä seudulla on tällä uudella varhaisvihanneksia tuottavalla menetelmällä luotu huomattavasti vaurautta. Viljelyyn tarvitaan kuitenkin valtavat määrät vettä, jonka saaminen kuivalla seudulla on suuri ongelma. Niinpä holtiton vedenkäyttö uhkaakin nyt vauhdittaa aavikoitumista seudulla. Ekologiset reunaehdot tulevat vastaan ja lopulta seurauksena on tuotannon lopahtaminen ja jälleen köyhtymistä.
Tällaisen esimerkin muistaminen on tärkeää myös globaalia kestävän kehityksen ohjelmaa luotaessa. Köyhyyden poistamista ei voida lykätä, sillä köyhyyden vallitessa ei kestävää kehitystä voida saavuttaa. Köyhyyttä poistettaessa on kuitenkin huomioitava jatkuvasti ekologinen kestävyys. Vaurautta ei voida rakentaa samoilla kestämättömillä keinoilla kuin ennen. Johannesburgin tuloksia valmisteltaessa olisi pidettävä kirkkaana mielessä, että haasteena on uuden, kestävän elämäntavan ja kulttuurin luominen.
Aleksi Neuvonen
New York 5.4.2002
Aiemmat raportit New Yorkin valmistelukokouksesta:
- Tiellä Johannesburgiin etsitään nyt mahdollisuutta lisäneuvotteluille (3.4.2002)
- Tehokas neuovottelutaktiikka yhä kateissa kestävän kehityksen toimintaohjelman työstössä (2.4.2002)
- Kestävän kehityksen globaali toimintaohjelma syntyy takkuisasti (28.3., 1.4.2002)
- Konkreettisia toimia kestävälle kehitykselle haetaan ensi viikolla (27.3.2002)
- Kestävän kehityksen neuvotteluissa päästiin tiistaina asiaan (26.3.2002)
- Kestävän kehityksen huippukokouksen valmistelukokous alkoi aikalisällä (25.3.2002)