Kiista vedestä Lähi-idän konfliktin taustalla

Israelissa asuu 5 miljoonaa juutalaista ja miljoona palestiinalaista. Länsirannalla, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa asuu 2,5 miljoonaa palestiinalaista.


Palestiinalaisviranomaiset valittavat, että Israel kontrolloi Länsirannan vesivaroja ja käyttää 82 prosenttia maanalaisesta vedestä. Kolmasosa Länsirannan asukkaista saa vettä vain satunnaisesti. Alueen palestiinalaiset joutuvat maksamaan vedestä kolme kertaa niin paljon kuin israelilaiset uudisasukkaat.


Palestiinalaisten päivittäinen vedenkulutus on 35-50 litraa henkeä kohden, juutalaisten uudisasukkaiden 280-350 litraa henkeä kohden.


Sekä juutalaiset että palestiinalaiset käyttävät samaa pohjavesivarastoa, joka sijaitsee Länsirannan alueen rajalla. Kyseinen pohjavesivarasto kattaa kolmanneksen Israelin ja 80 % palestiinalaisten vedenkulutuksesta.


Vaikka israelilaisviranomaiset ovat tietoisia pahenevasta vesikriisistä, Läsirannan vesivaroja ei hyödynnetä täysimittaisesti, koska Israelin pelätään tulevan riippuvaiseksi periaatteessa palentiinalaisten hallinnassa olevista vesivaroista.


Israel säännöstelee palestiinalaisten vedenkulutusta. Esimerkiksi Betlehemin 180 000 asukasta tarvitsisivat kesällä 18 000 kuutiometriä joka päivä, mutta saavat ainoastaan 8000. Asukkaat joutuvat ostamaan vettä niiltä, jotka asuvat israelilaisten vesijohtojen varrella, ja varastoimaan sitä.


Oslon sopimus vuodelta 1993 edellyttää Israelin jatkavan palestiinalaisten vesivarojen kontrollia ja päättävän siitä, kuinka paljon vettä käytetään. Sopimuksen mukaan palestiinalaisilla saa olla omia vesisäilöjä. Palestiinalaiset ovat sitä mieltä, että amerikkalaiset rahoittajat ovat tahallaan hidastaneet vesisäilöprojektin etenemistä. Oslon sopimus antaa palestiinalaisille myös oikeuden kaivaa kaivoja, mutta läheskään kaikki kaivot eivät toimi.


Israelin tärkeimmät vedenlähteet ovat tyhjentymisen ja saastumisen uhkaamia. Jotkut israelilaisviranomaiset myöntävät, että palestiinalsisalueille johtavia vesijohtoja suljetaan toisinaan; toiset taas kiistävät vesijohtojen sulkemisen ja katsovat palestiinalaisalueiden vesipulan johtuvan korkeasta kulutuksesta. Jotkut israelilaisviranomaiset sanovat, että ero israelilaisten ja palestiinalaisten vedenkulutusluvuissa johtuu vain erilaisesta elämäntavasta. Isaelilaiset ihmisoikeusaktivistit ovat kuitenkin sitä mieltä, että Israel syrjii palestiinalaisia vedensaannissa ja palestiinalaisten vesipula on todellinen.


Palestiinalaisten mielestä vesikriisin syitä ovat liikakansoitus, juutalaissiirtokuntien korkea elintaso, veden tuhlaileva käyttö maataloudessa sekä Israelin vuosikymmeniä jatkunut piittaamattomuus Länsirannan vesisäiliöiden kunnosta.

Vesivarojen jakamisesta on yritetty sopia jo kymmenen vuoden ajan osana rauhanneuvotteluita, mutta palestiinalaisten tilanteeseen ei ole näkyvissä helpotusta. Korkea-arvoinen palestiinalaisviranomainen arvioi, että vedensaannin turvaaminen olisi kuitenkin pysyvän rauhantilan ehdoton edellytys.


Lähde: Environment News Service