Mitä "ekologinen kestävyys" tarkoittaä
Ekologinen kestävyys sisältää monia ulottuvuuksia, mutta keskeisin lienee biodiversiteetin säilyminen, koska muiden ympäristöongelmien, kuten ilmastonmuutoksen, eroosion ja ympäristömyrkkyjen aiheuttama haitta riippuu olennaisesti siitä, miten ne vaikuttavat lajiston monimuotoisuuteen. Ekologista kestävyyttä edistävä politiikka tähtää siten biodiversiteetin turvaamiseen.
Tavoite on nähtävä maailmanlaajuisena ja sen on toteuduttava pitkällä tähtäimellä. Tämä on tärkeää, koska paikallista biodiversiteettiä lyhyellä aikavälillä edistävät toimenpiteet voivat toisinaan vaarantaa kokonaisvaltaisesti kestävän kehityksen saavuttamisen.
Biodiversiteetti voi toteutua vaihtoehtoisilla tavoilla. Tilanteet, joissa tietyt eliöt tai jonkin lajin tietyt yksilöt jäävät eloon vain muiden menehtyessä saattavat aiheuttaa eettisiä ongelmia ihmisten valintojen vaikuttaessa lopputulokseen. Käytännössä ekologisesti kestävän strategian asettamat vaatimukset lienevät yleensä kuitenkin riittävän selviä, jotta kestävän kehityksen mukaista politiikkaa muotoiltaessa voidaan vertailla "ekologista näkökulmaa" esimerkiksi muihin poliittisiin ja taloudellisiin vaatimuksiin.
Luonnontiede & poliittiset tavoitteet
Luonnontieteellisellä lähestymistavalla ekologiseen kestävyyteen ei saada selville miten yhteiskunta pitäisi järjestää ekologisen kestävyyden edistämiseksi, kahdesta syystä. Ensinnäkään luonnontieteellinen tieto siitä, mitkä toimenpiteet ovat tarpeen ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi ei valaise meitä siitä, miten niiden toteuttaminen yhteiskunnallisesti on mahdollista. Toiseksi ekologiset tavoitteet voidaan saavuttaa vaihtoehtoisilla tavoilla, jotka edellyttävät erilaisia yhteiskunnallisia järjestelyjä. Luonnontiede ei sen enempää kuin yhteiskuntatiedekään voi kertoa meille mikä on tavoiteltavaa, ainoastaan todeta minkälaisia tosiasioita (todennäköisesti) seuraa erilaisten tavoitteiden toteuttamisesta. Toisin sanoen tiede voi ainoastaan asettaa järkevälle toiminnalle tietyt ehdot tai puitteet.
Tavoitteiden hierarkia
Ekologiseen kestävyyteen sitoutuminen ei tarkoita vain sitä, että kyseinen tavoite pitää kaikissa päätöksentekotilanteissa jotenkin huomioida. Se on nähtävä päätöksenteon reunaehtona. Tämä koskee myös muita keskeisiä yhteiskunnallisia tavoitteita, kuten taloudellista kasvua, mikäli ne nähdään joko ekologisen kestävyyden tai inhimillisen hyvinvoinnin välttämättöminä ehtoina. Käytännössä tällaisen perustavoitteen aseman ovat kuitenkin saavuttaneet myös elämän perusarvoihin suhteutettuina hyvinkin toisarvoiset seikat, kuten liikenteen sujuvuus. Näin tapahtui ainakin 1960-luvulla, jolloin kaupunkien ydinkeskustojenkin kortteleita ja arvorakennuksia oltiin valmiita purkamaan tilan raivaamiseksi liikenneväylille.
Taloudellisen kasvun takaamiseksi on olemassa paljon vahvempia mekanismeja ja organisaatioita kuin yleisemmän hyvän, esimerkiksi ekologisen kestävyyden, varmistamiseksi. Tätä eivät äänestäjäkuntansa suosiosta riippuvaiset päätöksentekijät yleensä ota huomioon, mutta valitettavasti eivät usein myöskään näitä tässä suhteessa itsenäisemmässä asemassa olevat virkamiehet, koska ymmärtävät kysymyksen "poliittiseksi".
Ekologisen kestävyyden poliittista kiistanalaisuutta helposti liioitellaan. Mikäli tiedeyhteisössä vallitsee yhteisymmärrys tietyistä syy-seuraussuhteista ja poliitiikan kentällä (vrt ilmasto- ja muut kansainväliset sopimukset) yhteisymmärrys tarpeesta välttää ekologisesti tuhoiset käytännöt, monia toimintamalleja voidaan kritisoida ja sulkea pois loogisesti, ei-poliittisesti: jos autoilu aiheuttaa ainakin viidenneksen hiilidioksidipäästöistä ja päästöjä halutaan vähentää, autoilua ei kaupunkisuunnittelussa voida suosia.
Tämä johtopäätös tosin edellyttää oletusta, että muut tekijät pysyvät vakioina, jolloin autoilun puolestapuhujat voivat aina ehdottaa kiistanalaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja ongelmaan.
"Ekologinen" -termin käyttö
Kun tämä on tehty selväksi "ekologinen"-termin käyttö ei aiheuttane epäselvyyksiä. On lausuttava julki millä edellytyksin luonnontieteellistä tietoa missäkin yhteydessä käytetään poliittisten tavoitteiden puolustamiseen. Naiivia uskoa siihen, että ekologinen tieto sanelisi poliittisia ratkaisuja on helppo arvostella. Kriitikot näkevät usein aihetta tähdentää, että "ekologinen" on luonnontieteellinen deskriptiivinen termi ja että "ekologinen tasapaino" aina palautuu, riippumatta eliöiden määrästä tai laadusta. Vaikka tämä huomautus tietyissä asiayhteyksissä saattaa hyvinkin olla paikallaan, yleisluontoisena väittämänä se on triviaali. Tuskin mikään termi tai ilmaisu voi olla käyttöyhteydestään riippumatta täysin yksiselitteinen. "Ekologinen" ei tietenkään kirjaimellisesti ole sama asia kuin "ekologisesti järkevä" tai "luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta välttämätön/järkevä toimenpide", mutta käytetään Mihin elämä tarttuu -projektin teksteissä usein lyhennyksenä näistä ilmaisuista.
"Eletty ekologisuus"
Kaupunkisuunnittelussa törmätään usein viittauksiin "elettyyn ekologisuuteen" tai asukkaiden luontosuhteen vaalimiseen, jolla vastustetaan tiivistä rakentamista ja erityisesti tiivistämistä. Tällä asialla on kuitenkin verrattain vähän tekemistä globaalin biodiversiteetin kanssa ja liittyy enemmänkin asukkaiden viihtyvyyteen, jolla sinänsä myös on itseisarvoa. Kaupunkilaisten luontosuhteella saattaa olla välineellistä arvoa meidän painottaman ekologisen näkökulman kannalta, mutta tämä yhteys on erikseen rakennettava. Kaupungin "ekologisuuden" ja kaupunkilaisten luontosuhteen vaalimisen välistä monisyistä yhteyttä ei voida nähdä mikäli niiden oletetaan olevan identtisiä.
Takaisin MET-projektin esittelyyn