Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta energian tuotanto- ja kulutustavoissa maailmanlaajuisesti. Tässä uusiutuvat energialähteet ovat keskeisessä roolissa.
Ilmastonmuutoksen torjumisen rinnalla on kyettävä vastaamaan haasteeseen, jonka kehitysmaiden nopeasti kasvava energiatarve ympäristölle ja kehitykselle asettaa. Liki kaksi miljardia ihmistä on yhä vailla moderneja energiapalveluja. Kun aika menee polttopuiden keräämiseen, rahat kerosiiniin, eikä modernille terveydenhuollolle tai koulutukselle ole edellytyksiä, on köyhyyden kierre valmis ja ympäristö koetuksella.
Ympäristön reunaehdot huomioiva vastaus kehitysmaiden energiahaasteeseen löytyy uusiutuvista energialähteistä ja hajautetusta energiantuotannosta. Vauraiden teollisuusmaiden velvollisuus ja oma etu on tukea näiden kehitystä ja käyttöönottoa kehittyvissä maissa. Tämä ei voi tapahtua ilman uusiutuvien energialähteiden merkittävää lisäämistä samanaikaisesti teollisuusmaissa.
Kesäkuussa 2004 yli tuhat hallitusten, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan edustajaa kokoontuu Bonnin historialliseen uusiutuvan energian konferenssiin etsimään keinoja uusiutuvan energian edistämiseen kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomi on vauras, korkean elintason maa, jonka luonnonvarojen ja energian kulutus on verrattain suurta. Maallamme on paljon uusiutuvan energian kokemusta, osaamista ja resursseja. Siten Suomella on kaikki edellytykset ja velvollisuus toimia esimerkillisesti konferenssin menestyksen takaamiseksi.
Jotta konferenssi ei tuottaisi pelkkää sanahelinää, vaan veisi Johannesburgin kestävän kehityksen prosessia eteenpäin, on valtioiden osoitettava Bonnissa sitoutuneisuutensa uusiutuvien energialähteiden edistämiseen. Me, ilmastonmuutoksesta ja muista fossiilisten polttoaineiden ympäristövaikutuksista sekä köyhyydestä ja globaalista oikeudenmukaisuudesta huolestuneet kansalaisjärjestöt vetoamme Suomen hallitukseen, jotta se
a) Toimii sen eteen, että EU sitoutuu asettamaan itselleen pitkän tähtäimen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden osuudelle energiantuotannossa. Tämän tulee olla vähintään 25 % kaikesta energiasta vuoteen 2020 mennessä. Suomen maakohtaisen tavoitteen suhteen tämä tarkoittaa 35-40 % kaikesta energiasta vuoteen 2020 mennessä, mikä on linjassa Suomen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman kanssa.
b) Ilmoittaa sitoutuvansa siihen, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä edistävien hankkeiden tukeminen kehitysyhteistyövaroilla, vientiluotoilla ja -takuilla lopetetaan vuoteen 2008 mennessä. Jotta tämä tapahtuisi asteittain, olisi jo vuodesta 2005 lähtien 20 % energiahankkeisiin kehitysyhteistyön, vientitakuiden ja -tukien kautta suunnattavasta julkisista tuista varattava uusiutuvalle energialle.
c) Sitoutuu siihen, että jatkossa kaikille kehitysyhteistyön nimissä tehtäville hankkeille laaditaan kestävä energiasuunnitelma.
d) Edellyttää Maailmanpankkia, Euroopan Investointipankkia ja muita kansainvälisiä kehitysrahoituslaitoksia uudistamaan rahoituspolitiikkaansa niin, että fossiilisten polttoaineiden edistäminen korvaantuu asteittain uusiutuvien energialähteiden edistämisellä.
e) Toimii aktiivisesti sen eteen, että Bonnin kokous toimii lähtölaukauksena jatkuvalle ja kehittyvälle prosessille, jonka tulokset ovat mitattavissa.
Kansainvälisessä energia-, ilmasto- ja kehityspolitiikassa tarvitaan suunnannäyttäjiä. Suomella on nyt mahdollisuus olla yksi niistä. Vetoamme Suomen hallitukseen, jotta se tarttuisi haasteeseen.
Helsingissä 31.5.2004
Suomen YK-liitto Hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen
Suomen luonnonsuojeluliitto Toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen
Suomen UNICEF Järjestöpäällikkö Inka Hetemäki
Greenpeace Kampanjavastaava Kaisa Kosonen
WWF Suojelujohtaja Jari Luukkonen
Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto Puheenjohtaja Johanna Sinkkonen
Natur och Miljö Verksamhetsledare Bernt Nordman
Luonto-Liitto Pääsihteeri Lotta Ruokanen
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja Tove Selin
Maan ystävät Puheenjohtaja Leo Stranius
yhteistyössä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kanssa