Dodo ry järjesti Turussa 27.9.2000 paneelikeskustelutilaisuuden Suomen
energiapolitiikasta. Paneelin puheenjohtajana toimi Turun yliopiston
ympäristönsuojelun lehtori dosentti Timo Vuorisalo ja alustuksen piti
Globaalimuutoksen tutkimusohjelma FIGARE:n johtaja Jukka Käyhkö
(http://figare.utu.fi).
Panelisteina olivat Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton (TT) energiapoliittinen asiamies Jouni Punnonen, ABB:n laatupäällikkö Timo Miettinen ja Greenpeacen kampanjavastaava Harri Lammi. Tilaisuuden loppupuolella myös yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä panelisteille.
Yleisöä Turun Vanhalla Raatihuoneella oli noin viisikymmentä – Sinisen salin täydeltä, ja vastaavan järjestäjän Mia Mikkolan mukaan tilaisuus olikin mukava yleisömenestys.
Alustuksessa Käyhkö onnitteli Dodoa, sillä on lukuisia hyviä syitä järjestää juuri tämänlainen paneelikeskustelutilaisuus. Haagin kokous lähestyy, öljyn hinta kohoaa, kansalaisten kiinnostus ympäristönsuojeluun kasvaa ja myös Suomen Tasavallan Presidentti Tarja Halonen on esittänyt huolestumisensa ympäristön tilan suhteen. Käyhkön mukaan ”Viimeisetkin epäilevät tuomaat vaikenevat: ilmasto lämpiää.”
Alustuksen jälkeen panelistit pitivät kukin lyhyen esityksen käsilläolevasta aiheesta. Tämän jälkeen alkoi panelistien ajatustenvaihto. Ilmeiseksi kävi se, että aihe on valtaisan laaja. On vaikea hallita kaikkia yksityiskohtia ja useassa kohdassa panelistit joutuivat toteamaan, että ”ensi kuussa” tai ”ensi keväänä” julkaistaan lisää tutkimustietoa aiheesta.
Jouni Punnonen esitteli TT:n näkemyksiä siitä, miten asiat ovat ja miten ne voisivat olla vuonna 2010. Hänen mukaansa elintaso on asia, jota suomalaiset arvostavat. Energiapolitiikassa on kyse laajalti ottaen yleisistä toimintaedellytyksistä. Suomalaisten kuluttama sähkö tuotetaan joka tapauksessa – jos ei Suomessa niin sitten jossain muualla. Punnonen sanoi, että Suomessa on tietynkokoinen energiantarve ja se pitää tyydyttää tavalla tai toisella. Esimerkiksi ydinvoiman lisärakentaminen Suomeen on parempi ratkaisu kuin venäläisen ydinsähkön ostaminen, sillä turvallisuusnäkökulmia ei voi ohittaa työntämällä päätään pusikkoon. TT:n näkökulmasta uusi ydinvoimala on käytännössä välttämätön. Uudet energiamuodot eivät ehdi kehittyä riittävän nopeasti, että ne voisivat tarjota ratkaisun Kioton sopimuksen deadlinelle.
Timo Miettinen esitteli ABB:n kehittämiä energiaa säästäviä sähkömoottoreita ja tuulivoimaloita. Miettinen näkee tulevaisuuden energiaratkaisut yhtäältä laitteiden ja prosessien hyötysuhteiden parantamisena ja toisaalta uusiutuvien energiatuotantomuotojen esiinmarssina. Potentiaaliset energiasäästöt ovat parhaimmillaan kymmenien prosenttien luokkaa. Esimerkkinä hän kertoi, että Lontoon Heathrow’n lentokentän ilmastointi kuluttaa uudistusten jälkeen 77-89% vähemmän energiaa verrattuna edeltävään tilanteeseen. Hän pitää tuulivoimaa kilpailukykyisenä ja merkittäviä mahdollisuuksia sisältävänä energiantuotantomuotona. Miettisen mukaan uuden ydinvoimalan rakentaminen ei ole kannattavaa. Pikemminkin pitäisi käyttää uusia tekniikan sovellutuksia ja energiaa säästämällä välttää koko voimalan tarve.
Harri Lammi maalasi yleisön eteen kuvan Suomesta tienhaarassa. Päättäjät voivat ohjata Suomen joko takaisin 1970-luvulle ydinvoiman pariin tai 2000-luvulle tuulivoiman ja hakesähkön käyttäjiksi. Alustuksessaan Lammi esitti kaksi teesiä: kilpailukyky on eri asia kuin ympäristökilpailukyky, ja hyvinvointi ei välttämättä ole suoraan verrannollinen BKT:een. Energian säästäminen voi tuottaa myös voittoa. Ydinvoima ei ratkaise ongelmia, sillä siihen takertuminen pysäyttää pitkän tähtäimen keskustelut ja sen volyymi ei yksinkertaisesti riitä. Ongelmalliseksi uusien energiamuotojen kehittymisessä Lammi koki sen, ettei niiden tuotekehittelyyn ja tutkimukseen panosteta tarpeeksi rahaa. Lammi toi esille myös sen, että tuuli- ja hakevoimala työllistävät moninkertaisesti ydinvoimalaan verrattuna.