Jo melkein Balin valmistelukokouksen alusta asti odotettu tilanteen kriisiytyminen tapahtui kokouksen toiseksi viimeisen päivän torstain aamuna, kun kehitysmaiden G77-ryhmä alkoi voimallisemmin vaatia vahvempia avauksia toimintaohjelmaluonnoiksen kauppaa ja rahoitusta koskeviin osiin. Käytännössä tämä tarkoitti Dohan WTO-kokouksen ja Montereyn kehitysrahoituskokouksen tuloksena syntyneiden päätösten laajentamista. Taustalla arvioitiin olevan joidenkin suurten kehitysmaiden, kuten Brasilian ja Indonesian, pyrkimys saada vastaavat lupaukset kaupan vapauttamisesta omille tuotteilleen samoin ehdoin kuin mitä kaikkein köyhimmille maille on luvattu.
Uudet vaatimukset jumittivat hetkeksi toimintaohjelmasta käytävät neuvottelut ja ilmassa oli uhka, että G77-ryhmä jättää neuvottelut tyystin. Torstai iltapäivän aikana EU muotoili oman myönnytysehdotuksensa kauppa- ja rahoituskysymyksistä, mikä jo osittain oli liennyttämässä tunnelmaa sen verran, että neuvotteluja muista toimintaohjelman osista päästiin jatkamaan.
Salimin hyvä yritys…
Perjantai aamuna kokouksen puheenjohtaja Salim esitti oman kauppaa- ja rahoitusta koskevan kompromissiehdotuksensa, jonka kehitysmaat oitis hyväksyivätkin. EU pohti koko aamupäivän esitystä. Arviot kompromissista olivat sen suuntaisia, että paperissa ei juuri lopulta ole kovin merkittäviä Dohan ja Montereyn tulokset ylittäviä avauksia. Lähinnä ehdotuksessa annetaan mahdollisuus tällaisten uusien avausten tekemiselle. Ongelmaksi EU:ssa muodostui kuitenkin Ranskan varauksellinen kanta, joka kohdistui lähinnä haitallisten tukiaisten poistamista koskevaan osioon. Lopulta EU esitti myönteisen kannan, johon todettiin kuitenkin tämä Ranskan varauksellinen kanta.
…päättyi Yhdysvaltain tyrmäykseen
Ehdotuksen ja samalla myös koko kokouksen tuloksellisuus jäi lopulta Yhdysvaltain kannan varaan. Hyväksyntää ei siltä suunnalta tullut ja neuvottelut lukkiutuivat jälleen. Nyt näyttää siltä, ettei muistakaan aiheista juuri kannata enää neuvotella kun tämä kynnyskysymykseksi noussut aihe ei näytä saavan ratkaisua.
Ranskan pakottama EU:n varauksellinen kanta oli lopulta merkittävä kolaus myös unionin maineelle; nyt kompromissin vesittyminen jää osin myös EU:n niskoille, mikä ehkä vaikeuttaa tulevia neuvotteluasemia.
Tuotanto- ja kulutustapojen työohjelma menossa läpi
Torstain ja perjantain välisenä yönä jatkuneet neuvottelut toimintaohjelman muista osista toivat edistystä EU:n ja Suomen keskeisiin tavoitteisiin kuuluneen kestävien tuotanto- ja kulutustapojen toteuttamiseen tähtäävän kymmenen vuoden työohjelman hyväksymiseen. Nyt sen takana alkavat olla myös yhdysvaltalaisilta, tosin muutamin muutoksin. Jotkut muutokset vaikuttavat lähinnä terminologisilta, kuten että talouskasvun ja haitallisten ympäristövaikutusten irtikytkennästä puhuttaessa termi on nyt delinking aimme esintyneen decoupling-sanan sijaan. Suurimmat sisällölliset myönnytykset EU joutui tekemään ekomerkintöjä koskevassa kappaleessa, jonka nykyinen muotoilu ehdottaa vapaaehtoisi merkintöjä, joilta vaaditaan ehdotonta luotettavuutta ja että ne eivät vääristä kauppaa.
Vahvan myönnytyksen EU joutui antamaan periksi myös pyrkimyksessään saada toimintaohjelmaan selkeä vuosilukutavoite ilman sanitaatiopalveluja olemien vähentämisessä.
Kumppanuushankkeetkin levällään
Virallisessa ohjelmassa oli torstaina keskustelua kumppanuushankkeista. Maiden esittämissä puheenvuoroissa ei juuri järisyttäviä avauksia tullut, useiden puheenvuorot käsittelivät vieläpä melko yleisesti Johannesburgin kokouksen tavoitteita. Ehkä keskeisin asia oli kuitenkin se, että kokouksen puheenjohtajisto jakoi kumppanuuksia käsittelevän taustapaperin, jossa mainitaan kumppanuuksien erilaisia kriteerejä, kuten että kyseessä tulee olla uusi hanke.
Kumppanuushankkeiden kauniina ajatuksena on tuoda uusia resursseja kestävän kehityksen edistämiseen lisäämällä yhteistyötä yritysten, kansalaisyhteiskunnan, paikallisten toimijoiden ja tutkimusmaailman välillä. Koko tämän prosessin ajan keskusteluja kumppanuuksista on hallinnut monien maiden ja muiden toimijatahojen pelko siitä, että kyseessä on vain Yhdysvaltain pyrkimys viedä kokouksen painopiste valtioiden välisistä sopimuksista vapaaehtoisiin toimiin. Tämän takia Balin kokouksen yksi epäonnistumisista on se, ettei täällä keretty sopimaan kunnolla kumppanuuksien periaatteista. Epävarmuus lisää jatkossakin epäilyksiä.
Eilen pidettiin myös pohjoismaisten kansalaisjärjestöjen ja ministerien yhteistapaaminen. Tässä tilaisuudessa Norjan kehitysyhteistyöministeri totesi, että väärin toteutettuna kumppanuushankkeet voivat romuttaa pitkällisen kehitysyhteistyöhankkeiden piirissä tehdyn työn, jonka tavoitteena on ollut lisätä paikallisten ihmisten omistajuutta ja sitoutumista hankkeisiin. Jos kumppanuuksia lähdetään toteuttamaan paljolti rahoittajan, oli se sitten joku valtio tai yritys, ehdoilla ja lähtökohdista, katoaa paikallisten ihmisten usko ja omistajuus toimiin.
Uusia suuntaviivoja Johannesburgin julistukselle
Huolimatta tiiviistä kauppa- ja rahoitusneuvotteluista jatkui perjantaina myös virallinen täysistunton, jossa maat tällä kertaa kävivät keskustelua Johannesburgin poliittisesta julistuksesta. Paitsi että totuttuun tapaan nimettiin jälleen köyhyyden poistaminen, tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö avainkysymyksiksi, nousi uudeksi vahvaksi aloitteeksi esitys miehitysten ja yksipuolisten kauppasaartojen mainitsemiseksi julistuksessa kestävää kehitystä estävänä tekijänä.
Ensimmäisen ehdotuksen tästä teki Palestiinan edustaja, joka pahoitteli maansa korkean tason neuvottelijoiden kykenemättömyyttä saapua paikalle Israelin asettaman saarron takia. Ehdotusta tukivat myös Tunisia ja isäntämaa Indonesia. On siis odotettavissa, että tästä aiheesta, joka kytkeytyy hyvin suoraan Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin, tullaan käymään tiukkoja neuvotteluja Johannesburgissa.
Suomen ympäristöministeri Jouni Backman listasi hänkin puheessaan jo toimintaohjelmassa mainittuja keskeisiä aihealueita. Samalla hän kuitenkin totesi, että julistuksen tulisi olla myös tulevaisuuteen suuntautunut siten, että mainituilla teemoilla on mahdollisuus kehittyä tulevien vuosien keskusteluissa kohti varsinaisista toimenpiteistä sopimista. Ministeri korosti erityisesti moraalisen vastuun rakentamista maapallon tilasta. Esiin nousivat myös turvallisuus- ja ympäristökysymysten lisääntyneet kytkökset, naisten merkitys kestävässä kehityksessä sekä kulutuksen kohtuullistaminen yhdessä irtikytkentäpyrkimysten kanssa.
Miten tästä eteenpäin
Balin kokous epäonnistui pahasti sille asetetuissa tavoitteissaan: jo edellisen kokouksen tavoitteeksi asetettu kestävän kehityksen toimintaohjelma ei vieläkään näytä valmistuvan, kumppanuusaloitteista vallitsee yhä suurta epäselvyyttä eikä Johannesburgin poliittisen julistuksen rakentamisessa päästy kuin aivan alkuun. Jatkotoimenpiteistä ei ole vielä tietoa. Mahdollista on, että jostain taiotaan vielä esiin resurssit uuden valmistelukokouksen pitämiselle tai mahdollisesti huippukokouksen aloittamiselle suunniteltua aiemmin.
Tauon pitäminen neuvotteluissa tarkoittaa kuitenkin pientä taka-askelta, jonka myötä jo sovitutkin asiat tuppaavat jälleen aukeamaan. Johanensburgin huippukokouksesta on nykyisillä asetelmilla vaikea ennustaa kovin suurta menestystä. Sinänsä kuvaavaa tietenkin on, että syvimmän erimielisyyden aiheuttavat lopulta kauppa- ja rahoituskysymykset, joista kummastakin on juuri hiljan pidetty omat kokouksessa Dohassa ja Montereyssä. Talouskysymykset hallitsevat vahvasti kansainvälisen politiikan eri sektoreita.
Aleksi Neuvonen 7.6.2002
Bali, Indonesia