Johannesburgissa elo-syyskuussa pidettävän YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen valmistelut takkuavat pahasti. Balilla 27.5.-7.6. pidetty viimeinen valmistelukokous päättyi teollisuusmaiden ja kehitysmaiden väliseen eripuraan kehitysmaiden viennin vapauttamisesta ja kehitysmaihin tehtävistä kestävän kehityksen investoinneista. Erimielisyyksien takia kestävän kehityksen toimeenpanoon tähtäävä toimintaohjelman valmistuminen jää itse huippukokouksen varaan. Erimielisyyksien takana on kolmen suurimman ryhmän, EU:n, kehitysmaiden ryhmä 77:n ja Yhdysvaltain, eriävät näkemykset kestävää kehitystä tehokkaimmin edistävistä toimista. Kehitysmaat peräävät teollisuusmailta osallistumista erityisesti köyhyyden lievittämiseen liittyviin toimiin ja teollisuusmaihin suuntautuvan vientinsä vapauttamista. Yhdysvallat sanoo haluavansa sopimusten sijaan mieluummin konkreettisia toimia markkinoiden samalla omaa yksilön ja yrittämisen vapauteen perustuvaa malliaan ”vaurauden saavuttamisessa”. EU taas pyrkii esiintymään ympäristö- ja sosiaalikysymysten puolustajana, mutta ratkaisevilla hetkillä sen rivit ovat repeilleet. Kestävän kehityksen toimintaohjelman viimeisimmän luonnoksen suurin heikkous on kestävän kehityksen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuksien lokeroituminen toisistaan liian erillisiksi. Yhteinen visio tulevien sukupolvien edellytysten turvaamisesta hukkuu kiistelyyn kaupan vapauttamisen kaltaisista akuuteista osakysymyksistä. Yhä useammin huippukokousprosessin aikana erilaisia toimia perustellaan yhdellä kestävyyden ulottuvuudella, vaikka kestävä kehitys on nimenomaan kaikkien ulottuvuuksien huomioimista ylisukupolvisesta näkökulmasta tarkasteltaessa. Osin sosiaalisella ja taloudellisella kestävyydellä perustellaan esimerkiksi ympäristön kannalta haitallisten tukiaisten ylläpitämistä. Oikea ja edullisempi ratkaisumalli totuttuihin tukiin takertumisen sijaan olisi etsiä uusia ratkaisumalleja. Dodo ry. painottaakin, että kestävän kehityksen toimintaohjelman tulisi asettaa tavoite haitallisten tukiaisten poistamisen aikataulusta. Suomi on huippukokouksen valmisteluissa ajanut talouskasvun ja haitallisen ympäristövaikutusten keskinäiseen irtikytkentää pyrkivää toimintaohjelmaa. Välttämättömänä ehtona irtikytkennälle on luonnonvarojen tehokkaampi käyttö eli ekotehokkuus. Sen kannustamiseksi olisi haittojen näyttävä tuotteiden hinnoissa. Haittojen kustannusten lisääminen hyödykkeiden hintoihin tulisikin nostaa toimintaohjelman keskeiseksi toteuttamisvälineeksi. Yleisesti ottaen Johannesburgin huippukokouksella on suuri merkitys kestävän kehityksen edistymiselle tulevina vuosina. Kokouksen poliittisen julistuksen on annettava vahva, tulevaisuuteen suuntautuva ja uusia aloitteita sisältävä viesti. Tällainen aloite voisi olla kestävän kehityksen painopisteen laajentaminen ihmisten hyvinvoinnista kattamaan myös muiden elollisten olioiden hyvinvointi. Tämä syventäisi sitoutumista pitkäjänteisiin toimiin ekosysteemien sopeutumiskyvyn turvaamiseen. Balin valmistelukokouksessa nähtiin merkkejä siitä, että yritysten vastuu ja tilivelvollisuus voisi nousta merkittäväksi aiheeksi huippukokouksessa. Esimerkiksi Ruotsi ja Norja ovat jo ilmoittaneet kannattavansa kansainvälisten muotoilemista asiasta. Toivottavaa olisi, että Suomi liittyisi näiden maiden joukkoon. Ilahduttavaa oli myös todeta, että Yhdysvallat saattaa viimein suostua kestävien tuotanto- ja kulutustapojen kymmenvuotiseen toimintaohjelmaan. Myös laittomien hakkuiden estämisestä sopimista toimintaohjelman valmisteluissa voidaan pitää hyvänä askeleena biodiversiteetin suojelulle.
