Tervehdys tropiikki-listalaiset!
Olen palannut taas Maliin, lähes kolmen kuukauden rentouttavan Suomessa olon jälkeen. Malissa on parhaillaan sadekausi, elokuussa on satanut noin joka toinen tai kolmas päivä. Tänään on satanut melkein koko päivän, ja ulkolämpötila on ihanat 22 astetta! Korkeimmillaankin lämpötila kohoaa vain noin 35 asteeseen. Sadekautta kestää lokakuulle, sateiden vähetessä syys- ja lokakuussa satunnaisiksi.
Maaseudulla en ole vielä käynyt kertaakaan paluuni jälkeen, koska kyliin johtavat tiet ovat niin huonossa kunnossa, että koskaan ei tiedä pääseekö perille. Joskus teiden halki kulkee sateen jälkeen niin suuri virta, että autolla ei edes voi yrittää läpi. Maaseudulla ihmiset ovat kiireisiä nyt pelloillaan, kaikki valoisa aika käytetään viljelmien hoitamiseen, iltaisin ihmiset ovat liian väsyneitä kokouksien pitämiseksi. Sadekausi alkoi täällä hieman myöhässä, mutta nyt on onneksi saatu kunnon sateita, ja viljelmät ovat aika hyvällä mallilla. Jännitettävää kuitenkin vielä riittää, sillä sateiden pitäisi jatkua lokakuulle saakka runsaina, jotta sadosta tulee onnistunut. Senegalista on jo tullut tietoja, että siellä sateita ei ole tullut juuri lainkaan, ja niinpä nälänhädän uhka alueella on suuri. Samanlainen on tilanne joissain muissakin naapurimaissa. Ruoan hinta tulee siis ensi talvena olemaan hyvin korkea.
Täällä toimistolla olen keskittynyt alkuvuoden raporttien kokoamiseen ja poissaoloni aikana tehtyjen kylävierailujen tulosten läpikäymiseen. Näiden jälkeen on vuorossa uusien toimeentulomuotojen kehittelyä konkreettisella tasolla. Koska keväällä en saanut kirjoitettua montaakaan viestiä tropiikki-listalle, ajattelin nyt kertoa teille loppukevään ja kesän Sinsibere-kuulumiset kun syyskiireet eivät ole vielä alkaneet.
Lyhyestihän tilanne on se, että 10 kylässä on järjestetty ympäristökasvatusta, lähinnä liittyen aavikoitumiseen, eroosioon ja suojaavan kasvillisuuden ja puuston vaikutukseen näiden torjunnassa ja metsien yhteyttä sateisiin. Tätä koulutusta on tarkoitus tämän vuoden lopulla sadekauden päätyttyä järjestää 20 uudessa kylässä.
Lisäksi neljä kylää on valittu varsinaisesti mukaan projektiin. Näistä 3 ensimmäistä (Lena, Biron ja Banco-coura) ovat niitä joissa ei hakata puuta kaupallisiin tarkoituksiin, ja joiden toivotaan toimivan hyvänä esimerkkinä alueen muille kylille. Huhtikuussa käynnistettiin koulutus neljännessä kylässä, Karakossa, jonka naisten pääasiallinen tulonlähde on polttopuun myynti.
Järjestetty koulutus on suunnattu kylien naisyhdistyksille, ja siihen on osallistunut 20-30 naista joka kylässä. Koulutuksessa on opetettu säästökassan luominen, sen hoito ja lainojen anto kassasta, sekä näiden kontrollointi. Koulutuksen jälkeen naiset ovat luoneet säästökassalleen säännöt ja valinneet keskuudestaan lainakomitean, joka päättää annettavista lainoista ja kontrollikomitean, joka kontrolloi että lainojen anto ja takaisinmaksu sujuu sääntöjen mukaisesti. Kirjanpitäjiksi on valittu kaksi naista jotka ovat luku- ja kirjoitustaitoisia (näitä jokaisessa kylässä on korkeintaan muutama). Kaikissa kylissä säästökassoissa on nyt jäseniä 40-100. Jäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun (0,15 – 1 euro) ja tämän jälkeen viikoittaisen maksun, joka on yleensä noin 0,1 euroa.
Kun kylän kassaan on kertynyt tarpeeksi rahaa, olemme aloittaneet mikrolainojen annot. Lainan saa vaan johonkin tuloa tuottavaan toimintaan joka ei vahingoita ympäristöä, kuten pienbisneksen pyörittämiseen tai raaka-aineen ostoon. Lainoilla on 10% korko, ja ne myönnetään 2 viikoksi tai kuukaudeksi kerrallaan. Näin alkuvaiheessa lainattavat summat ovat pieniä, ja sen vuoksi pitempää laina-aikaa ei tarvita.
Kaikissa neljässä kylässä säästökassan pyörittäminen ja lainojen antaminen on sujunut suht hyvin. Suurimmat vaikeudet ovat kirjanpidossa. Vaikka kirjanpitäjiksi valitut naiset ovat luku-, kirjoitus ja laskutaitoisia, ei kirjanpito ole helppoa, vaikka projektiapulainen on käynyt kylässä opastamassa vähintään joka toinen viikko. Pienimmässä kylässä Lenassa toiminta pyöri keväällä kuitenkin niin hyvin, että annoimme toukukuun alussa yhdistykselle 380 euron lainan puoleksi vuodeksi. Lainaa maksetaan takaisin vähitellen, niin että laina-ajan loppuessa ei tule vaikeuksia haalia koko summaa kokoon. Lainanannon ajankohta ei tosin ollut paras mahdollinen, koska heinäkuusta alkaen naiset viettävät suurimman osan ajasta pelloilla, eikä aikaa muille aktiviteeteille juuri ole. Lainan turvin naiset ovat kuitenkin ostaneet siemeniä, sekä tiettyjä ruoka-aineita myyntiin, joita ilman ei selvitä sadekaudellakaan. Muissa kylissä ensimmäisen Sinsibere-lainan antaminen tapahtuu aikaisintaan loka-marraskuussa.
Uusien toimeentulomuotojen kehittäminen on projektissa osoittautunut vaikeimmaksi tehtäväksi. Suosituimmaksi kaikissa kylissä on osoittautunut saippuan valmistus ja saippuaosuuskunnan perustaminen. Saippuaahan valmistetaan kylissä perinteisesti, mutta uusin, hieman tehokkaammin metodein ja osuuskunnan avulla tulot olisivat paljon suuremmat. Ongelmana kuitenkin tänäkin vuonna on se, että ainakin kahden kylän alueella karite-puun (joka on paras ja suosituin saippuan raaka-aine) sato on ollut hyvin huono. Saippuanvalmistuskurssi kuitenkin järjestetään kaikissa kylissä tämän vuoden lopulla tai ensi vuoden alussa, raaka-aineena joko karite tai joku muu kasvi.
Muista toimeentulomuodoista, joiden kehittelyyn ja asiantuntijoiden etsimiseen aiomme keskittyä koko loppusyksyn, kerron lisää seuraavassa viestissäni. Naisten koulutus näihin alkaa aikaisintaan joulukuussa.
Kokonaisuudessaan Sinsibere-projektin tilanne on melko hyvä. Kylissä olemme saavuttaneet kyläläisten luottamuksen, varmasti osittain sen vuoksi että projektityöntekijä Alima on viettänyt säännöllisesti noin kerran kuukaudessa joka kylässä kaksi-kolme päivää ja yötä. Hän on pitänyt kokoontumisia naisten kanssa, keskustellut heidän kanssaan vastaan tulleista ongelmista ja opastanut kirjanpidossa ym. Naiset ja koko kylä ovat myös olleet tyytyväisiä siihen, että heitä on opetettu säästämään omista rahoistaan, eikä kaikkea aina tuoda kylään ulkopuolelta. Se kohottaa tietysti itsetuntoa. Projektin ensimmäiseen vuoteen voimme siis olla tyytyväisiä. Toivotaan että jatko sujuu yhtä hyvin.
Suomen päässäkin projektin toteuttamiseen voitte taas osallistua. Uusien korttien tiimoilta pidetään taas piakkoin talkoita. Sekä kuvat että korttipohjat ovat uusia. Seuratkaa siis tropiikkilistan tiedottelua!
Terveisin Malista,
Oona
– Johanna Togola, projektin koordinaattori Malissa