Marrastervehdys Malista!
Syksy on taas vierähtänyt pitkälle täälläkin; sadekausi on loppunut – kahteen viikkoon ei ainakaan Bamakossa ole enää satanut lainkaan. Sadonkorjuu alkaa olla käsillä, ja vaikka sadosta ei mikään hurjan hyvä tulekaan, myös katastrofilta on vältytty. Minun mielestäni hirssi- ja puuvillapeltojen sato näyttää varsin hyvältä, mutta paikalliset eivät ole samaa mieltä.
Joka tapauksessa, ruuan hinnan odotetaan kohoavan täällä Malissa tänä talvena korkealle. Tähän on päällimmäisenä syynä Norsunluurannikon sisällissota. Norsunluurannikolta tulee yleensä Maliinkin paljon elintarvikkeita, sekä paikallisesti viljeltyjä, että ennen kaikkea laivarahti. Abidjanin satama vastaa noin 75 % Maliin tulevasta ulkomaantuonnista, ja nyt liikenne satamasta tänne Maliin on lähes pysähtynyt. Joidenkin länsimaisten elintarvikkeiden alkaa jo nyt olla vaikeaa. Myös teollisuudella ja käsityöläisillä (mm. puusepät) on vaikeuksia raaka-aineiden kanssa. Mutta ehkäpä tilanne kuljetusten osalta paranee lähiaikoina.
Norsunluurannikon sisällissota näkyy täällä Malissa myös lisääntyneestä pakolaisten määrästä – erityisesti etelässä Sikasson alueella, joka on lähinnä rajaa. Myös Bamakossa turvallisuuteen on valtion taholta satsattu paljon lisäresursseja. Kaupunkiin tulevilla teillä tietulleissa tehdään paljon tarkempi tarkastus kuin aiemmin, öiseen aikaan tarkastettavaksi joutuvat kaikki autot. Myös kaupungissa voi joutua poliisin pysäyttämäksi kuka tahansa, ja ilman henkilöllisyyspapereita joutuu helposti viettämään yön putkassa. Tehokkaampi valvonta onkin tarpeen, sillä Norsunluurannikolta on jo tullut rikollisia Bamakoonkin; mm. kauppoja on ryöstetty (Yleensä tätä tapahtuu ani harvoin). Poliisin ja armeijan lisäresurssit ovat kuitenkin purreet rikollisuuteen, ja rikollisia on myös saatu kiinni ja aseita takavarikoitu. Turvallisuudesta siis huolehditaan hyvin täälläkin.
Mutta nyt projektikuulumisiin. Edellisessä viestissä kirjoitin Sinsiberen yleiskuulumisia, ja lupasin seuraavassa viestissäni kirjoittaa lisää uusista toimeentulomuodoista. Nyt on jo konkreettisia päätöksiä tehty näiden suhteen. Olemme myös palkanneet projektiin toisen kokopäiväisen työntekijän, Assetoun, joka näin alussa kulkee Aliman mukana harjoittelijana, mutta ensi vuoden puolella kun otamme projektiin mukaan uusia kyliä, ja toiminta monimuotoistuu, saa omat vastuualueet.
Lokakuun alusta lähtien meillä on myös ollut harjoittelija Ana, Equadorista. Hänestä on ollut paljon hyötyä mm. raporttien kokoamisessa ja kääntämisessä ranskasta englanniksi. Ana on myös tehnyt englanninkielisen projektiesitteen Sinsiberestä. On mukavaa kun on hyvin englantia osaava apulainen, jolla olen voinut teettää asioita joihin itsellä ei riitä aikaa. Ja tietysti saamme myös tästä harjoittelujaksosta projektin vapaaehtoistyöosuuteen tarvittavaa panosta hyvin täytettyä.
Uusista toimeentulomuodoista: Tarkoituksena on aloittaa kanankasvatuskoulutus vielä marraskuun puolella, ensin yhdessä kylässä ja myöhemmin kahdessa muussa. Olemme saaneet asiantuntemusta maatalousministeriön projektilta, joka tekee yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa maaseudun naisten toimeentulon parantamiseksi kanankasvatuksen avulla. Koulutuksessa keskitytään kolmeen asiaan: kanojen terveyteen (rokotukset), oikeaoppiseen ruokintaan (halpaa ja ravitsevaa) sekä kanojen yleiseen hyvinvointiin (kanalarakennus, ruokintapaikka ym).
Banco-couran naisille on onnistuttu järjestämään koulutuspaikka Moptissa, joka on Malin ruukuntekijöiden keskuspaikka. Sinsibere-ryhmän jäsenistä (ts. säästökassan jäsenistä)osa kuuluu ruukuntekijöiden etniseen ryhmään, ja näistä 3 lähtee kouluttautumaan, luultavasti joulukuussa. Palatessaan he opettavat oppimansa muille ruukuntekijöille. Muut Sinsibere-ryhmän jäsenet (ei ruukuntekijät) tuovat polttopuuta ruukkujen polttamista varten kerran kuussa. Näin tehtyjen ruukkujen myyntitulot tulevat suoraan ryhmän kassaan.
Saippuanvalmistuksessa tullaan hyödyntämään ’kylästä-kylään’ menetelmää, jossa parempilaatuista saippuaa tekevät naiset opettavat toisessa kylässä miten tekevät saippuaa. Yritämme luoda ainakin osassa kylistä systeemin, jossa Sinsibere-ryhmän jäsenet tekevät yhdessä saippuaa, ja myynnistä tulevat tulot jaetaan ryhmän ja yksilön kesken, siten, että ryhmä saa 75% ja yksilö 25%. Ryhmän tulot menevät siis suoraan ryhmän kassaan, josta naiset jatkavat mikrolainojen jakamista.
Kahdessa kylässä (Banco-coura ja Biron) on myös tarkoitus antaa laina Sinsibere-ryhmälle vielä tämän vuoden aikana. Karakossa säästökassan toiminta ei ole ollut vielä tarpeeksi aktiivista, ja Lenassa olemme jo ensimmäisen lainan antaneet. Tämän lainan myös naiset ovat jo maksaneet takaisin, sovittuun aikaan ja sovitun summan. Puolivuotislainakauden aikana mikrolainojen koroista kertyi ryhmän kassaan mukava summa. Ensimmäinen kokemus lainan annosta on siis rohkaiseva.
Kaikki nämä edellä mainitut toimet (sekä ympäristökasvatusta noin 20 kylässä) meidän on tarkoitus toteuttaa vielä tämän vuoden puolella, mutta nyt onkin tullut mutka matkaan. Tämä johtuu siitä, että Lääninhallitukseen monta kuukautta sitten laittamamme keräyslupa-anomus on juuttunut hakemusten ruuhkaan. Tämän vuoksi näyttää siltä, että meillä ei ole oikeutta kerätä omarahoitusta myymällä joulukortteja tai millään muullakaan keinolla. Ja jos emme saa omarahoitusta kerättyä, Ulkoministeriö vaatii tukirahojen palauttamista niin, että omarahoitus kattaa 20% projektin kuluista. Tämän vuoksi nyt sitten lähinnä odottelemme täällä, emmekä uskalla aiheuttaa mitään ’ylimääräisiä’ kuluja.
Jos ja kun keräyslupa toivottavasti saadaan kuntoon ennen joulua, tai keksitään asiaan joku muu ratkaisu, toivoisin kaikilta tropiikkilistan lukijoiltakin apua sekä korttien myynnissä että ostossa. Vaikka olemme melko hyvin saaneet lahjoituksia alkuvuoden puolella, vielä pitäisi kuitenkin lähemmäs 1000 korttia myydä, jotta saamme omarahoitusta tarpeeksi.
Kuulumisiin taas,
ja mukavaa marraskuun jatkoa!
terveisin Oona
– Johanna Togola, projektin koordinaattori Malissa