Tervehdys pitkästä aikaa kaikille tropiikki-listan lukijoille!
Taas on aikaa vierähtänyt edellisistä Sinsibere-projektin kuulumisista. Minäkin olen jo jättänyt Malin auringonpaisteen ja hiekkapölyt taakseni ja tullut äitiyslomalle Suomeen. Projektin koordinoinnista vastaa tästä eteenpäin mieheni Ibrahim, vaikka itsekin toki pidän tiivistä yhteyttä projektityöntekijöiden kanssa.
Projekti on edennyt mukavasti, vaikka syksypuoli olikin viljelykauden vuoksi aikalailla hiljaiseloa kylissä. Sadonkorjuu saatiin loppuun vasta tammikuussa, ja nyt onkin meneillään Sinsibere-projektissa, kuten monissa muissakin kehitysyhteistyöprojekteissa vuoden kiireisin aika.
Edellisessä viestissä kirjoitin uusien toimeentulomuotojen suunnittelusta. Nyt on niihin koulutuskin jo saatu käytiin. Joulukuussa Banco-couran kylästä matkusti kolme naista kymmeneksi päiväksi Moptiin, Malin keskiosiin, oppimaan korkealaatuisten ruukkujen valmistusta. Palatessaan takaisin kotiin he opettivat oppimansa muille kylän ruukuntekijöille. Naiset olivat todella onnellisia uusista taidoistaan, ja kertoivat, että vaikka monet järjestöt ja projektit ovat heitä monella tavalla auttaneet, tämä on ensimmäinen kerta kun heille on annettu mahdollisuus kehittää omia olemassa olevia taitojaan, ja sitä kautta opetettu ottamaan suurempi vastuu toimeentulostaan. Vaikka kylästä vain kolme naista osallistui koulutukseen, sen tulokset ovat heijastuneet koko kylän ajattelutapaan.
Muiksi toimeentulomuodoiksi valittiin kanankasvatus ja saippuanvalmistus. Näiden koulutusten aloitukset siirtyivät tämän vuoden puolelle sadonkorjuukiireiden vuoksi, sekä varsinkin kanankasvatuksen ollessa kyseessä myös konsulttien kiireiden vuoksi. Kouluttajien neuvosta aloitamme sekä kanankasvatus- että saippuanvalmistuskoulutuksen ensin yhdessä kylässä, ja laajennamme mahdollisesti myöhemmin useampiin kyliin. Saippuaahan valmistetaan perinteisin menetelmin kaikissa kylissä, mutta tarkoituksenamme on opastaa parempilaatuisen saippuan valmistukseen. Kanojen kasvatuskin on tuttua puuhaa kaikissa kylissä, mutta koulutuksen avulla on tarkoitus tehostaa mm. kanojen rokotuksia ja ravinnon laatua.
Kaikissa neljässä kylässä annoimme puolivuotisen Sinsibere-lainan tammikussa. Laina vaihtelee kylittäin 400 ja 800 euron välillä. Autoimme naisyhdistyksiä luomaan yhteydet viralliseen mikrolainapankkiin, jotta projektin loputtuakin mikrolainatoiminta on varmemmalla pohjalla. Tällä hetkellä Sinsibere-ryhmiin eri kylissä kuuluu yhteensä 260 naista. Ryhmien suosio on kasvanut, ja jäsenmäärä lisääntyy jatkuvasti. Viime vuoden loppuun mennessä naisyhdistysten omiin säästökassoihin oli kertynyt rahaa jäsenmaksuista ja pienlainojen koroista yhteensä noin 930 euroa. Summa voi suomalaisittain tuntua pieneltä, mutta Malin maaseudulla naisten itse säästämänä se on hieno saavutus. Kaikissa kylissä naiset ovat kertoneet säästökassan myötä pienimuotoisen kaupankäynnin lisääntyneen kylässä, sekä toimeentulonsa parantuneen. Karakon kylässä myyntiä varten varatut polttopuukasat ovat projektin alun jälkeen kutistuneet huomattavasti ja kylä on ilmoittanut olevansa tosissaan polttopuun myynnin vähentämisen, jopa lopettamisen suhteen. Sen vuoksi koitammekin nyt panostaa erityisesti Karakossa uusien toimeentulomuotojen kehittämiseen.
Marraskuussa järjestimme Mali-Folkecenterissä workshopin kaikille projektimme kunnissa toimiville kansalaisjärjestöille ja muille toimijoille. Paikalla olivat myös kunnanjohtajat ja -sihteerit. Tarkoituksena oli tutustua muiden järjestöjen toimintaan ja selvittää mahdollisia yhteistyökuvioita. Kaikissa alueen kylissä toimii vähintään 2 kansalaisjärjestöä, monissa jopa 4-5, ja useinkaan näillä ei ole paljoakaan tietoa muiden tekemisistä. Workshop saavutti suuren menestyksen, ja sen vuoksi päätettiinkin jatkossa pitää samanlaisia kokoontumisia neljä kertaa vuodessa. Toivomme jatkossa että yhteistyö ainakin Sinsibere-projektin kylissä eri järjestöjen välillä helpottuu jotta toiminnassa ei tule päällekkäisyyksiä tai jopa ristiriitoja.
Viime vuoden puolella jatkettavaksi suunniteltu ympäristökasvatus siirtyi tämän vuoden puolelle edellä mainitusta syystä. Haluamme valita kylät tarkkaan, ja keskustella jo etukäteen muiden kylissä toimivien järjestöjen kanssa. Muuten ympäristökasvatuksesta ei välttämättä ole mitään hyötyä. Ympäristökasvatuksesta huolehtivan konsultin kiireiden vuoksi emme tosin ole vieläkään saaneet ympäristökasvatusta alkuun, vaan se on siirtynyt tällä tiedolla maaliskuulle.
Tämän kevään aikana on tarkoitus ottaa projektiin mukaan kolme uutta kylää naisjärjestöjen säästökassa- ja uusien toimeentulomuotojen koulutukseen. Kylät on alustavasti valittu, mutta lopullinen päätös tehdään maaliskuussa kylävierailujen jälkeen. Joka tapauksessa kaikki kolme kylää tulevat olemaan niitä, missä tähän asti polttopuun/puuhiilen myynti on ollut tärkeä tulonlähde naisille.
Parhaillaan Malissa on kolmen kuukauden tutustumisreissulla Heidi Leino, joka kerää materiaalia graduaan varten yhdessä Sinsibere-projektin kylässä, Karakossa. Heidi on viettänyt kylässä tulkin kanssa nyt muutamia viikkoja, ja varmaankin kertoo sitten Suomeen palattuaan kokemuksistaan ainakin tropiikki-listalla. Heidin tutkimus hyödyttää Sinsibere-projektiakin, koska suurin osa hänen tutkimuksestaan liittyy kylän arkipäivän elämään ja sosio-kulttuuriseen rakenteeseen. Näistä saa luonnollisesti paljon enemmän tietoa kylässä viikkoja asuessaan kuin päivän pikavisiiteillä, joita minäkin olen tähän asti ainoastaan – olosuhteiden pakosta – joutunut tekemään.
Viime vuoden omarahoituksen kerääminen muuten sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti, vaikka kortteja myytiinkin hyvin lyhyt aika. Kiitos vielä kaikille myyjille ja ostajille panoksestanne! Tänä vuonna korttien myymistä on tarkoitus jatkaa, nyt myyntiin tulevat myös ilman joulutekstiä olevat kortit, joita voi siis lähettää ympäri vuoden.
Aurinkoisin terveisin, tällä kertaa Hämeenlinnasta,
Oona
– Johanna Togola, projektin koordinaattori Malissa