Kaupungit ja kaupungistuminen on perinteisesti nähty uhkana ympäristölle. Kaupungit peittävät alleen alkuperäisen luonnon ja erkaannuttavat ihmiset luonnosta. Noin puolet ihmiskunnasta asuu kaupungeissa ja kaupungistuminen näyttää jatkuvan kovaa vauhtia tulevinakin vuosikymmeninä. Jos mielimme välttää globaalien ympäristöongelmien kärjistymisen, on kaupungeista ja kaupungistumisesta tehtävä ongelman sijaan ratkaisu.
Kaupungistuminen on aikamme merkittävin muutosilmiö. Tulevina vuosina sadat miljoonat ihmiset muuttavat paremman elämän perässä kylistä kaupunkeihin. Etenkin kehitysmaissa suurkaupungit kasvavat nopeasti ja hallitsemattomasti. Köyhyys keskittyy yhä tyypillisemmin kaupunkeihin, ei vain syrjäiselle maaseudulle.
Samalla valtiot ja yritykset ovat entistä tietoisempia elinvoimaisten kaupunkikeskusten merkityksestä taloudelle. Kaupunkeihin keskittyvät eteenpäinpyrkivimmät ja monella tapaa osaavimmat ihmiset. Siksi moni merkittävä uusi asia syntyy ja leviää kaupungeissa. Tämä näkemys antaa sysäyksen kaupunkien kasvun jatkumiselle, vaikka usein kehityksen kääntöpuolena onkin ekologisia ja sosiaalisia ongelmia.
Ympäristön kannalta ihmisten asuttaminen maaseudulta kaupunkeihin aiheuttaa jo sinänsä merkittävän kuormituksen. On rakennettava uusia asuntoja, teitä ja muuta infrastruktuuria. Kaupunkilaistuminen tarkoittaa usein myös vahvempaa kiinnittymistä kulutusyhteiskuntaan, käyttämään entistä jalostetumpia tuotteita, yhä keinotekoisempien tarpeiden ajamana. Tuotteisiin tarvittavat raaka-aineet tuotetaan yleensä kaupunkien ulkopuolella ja kulutuksesta syntyvät jätteet toimitetaan nekin pois kaupungeista. Kulutuksen ympäristövaikutukset eivät siksi aina näy suoraan kaupunkilaiselle kuluttajalle. Maaseudun ympäristöongelmat syntyvät kaupungeissa. Kaupunki ja kaupunkilaiset ulkoistavat ympäristökuormitustaan maaseudulle.
Kaupungistuminen muuttaa monia muitakin asioita. Sen kautta muuttuvat ihmisten arvostukset, tavat, sosiaaliset suhteet ja toimeentulolähteet. Ihmiset ovat liikkeessä ja alttiita uusille ajatuksille ja käytännöille. Tämä suuri rakennemuutos pakottaa muuttamaan myös kaupunkien fyysisiä rakenteita. Kasvavan ja kasautuvan ihmisjoukon tarpeita varten on ärjestettävä asuminen, liikkuminen, ruoka- ja vesihuolto uudella tavalla.
Ihminen kokee paikallisuutta ja yhteyttää lähiympäristöönsä ennen kaikkea siellä missä hän asuu. Kaupunki on pian ihmiskunnan enemmistön koti. Asuminen kaupungissa on monin tavoin erilaista kuin maaseudulla tai kylissä – tosin kaupunkiasumistakin on montaa eri mallia. Tilaa on vähemmän ja satunnaiset kohtaamiset väistämättömiä. Tämän johdosta ihmisten omat reviirit ovat kaupungeissa usein tarkemmin määriteltyjä kuin maaseudulla. Tähän kätkeytyy myös merkittäviä kulttuurisia valintoja: painotetaanko niukassa kaupunkitilassa yksityiseen kuten asuntoihin vai julkiseen (yhteiset pihat, kadut, kahvilat ja muut vastaavat) tilaan liittyviä tarpeitä Kyseisellä valinnalla on merkittäviä seurauksia sen kannalta, miten ihmiset mieltävät itsensä suhteessa muihin ihmisiin, osana yhteisöä, ja edelleen millaisten pyrkimysten he katsovat olevan mahdollista toteuttaa.
Nämä kaikki muutokset voivat joko ratkoa tai pahentaa globaaleja ympäristöongelmia. Niinpä keskeiset välineet ratkaisuihin sijaitsevat kaupungeissa: päätöksenteko, niin poliittinen kuin kulutukseenkin liittyvä, tapahtuu enimmäkseen kaupungeissa. Kaupungeissa myös tuotetaan ja levitetään sitä informaatiota, joka vaikuttaa erilaisiin päätöksiin. Tutkimus, koulutus ja tiedonvälitys ovat keskittyneet kaupunkeihin. Myös mainonta ja muut ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat massaviestit ovat kaupungeissa maaseutua vahvemmin esillä.
Tulevien vuosikymmenten kaupungistuminen ei voi tapahtua samalla tavoin kuin kaupungistuminen Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1900-luvulla. Vanhoilla toimintatavoilla ei kyetä rakentamaan hyvää elämää tarjoavia kaupunkeja eikä torjumaan nykyisiä ympäristöriskejä. Kaupungistuvan maailman on löydettävä kokonaan uusia ratkaisuja siihen, miten ihmiset asuvat, liikkuvat, kuluttavat ja toimivat yhdessä.
Globaalien ympäristöongelmien kärjistyminen ja maailman nopea kaupungistuminen ovat tapahtuneet ajallisesti rinnakkain. Seuraavaksi niiden on oltava osa samaa ratkaisua. Kaupungistumisen jatkuminen näyttää ainakin useimmissa kehitysmaissa melko väistämättömältä kehityskululta. Aavikoitumisen, ilmastonmuutoksen ja luonnonvarapohjan hupenemisen kaltaisten globaalien ympäristöongelmien torjuminen on ihmiskunnan tulevien vuosikymmenten suurin haaste. Kaupungit ja kaupungistuminen on kyettävä kääntämään välineeksi vastata tähän valtaavaan ponnistukseen.
Poliittisesti globaalien ympäristöongelmien ratkominen on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Itse ympäristöongelmiin kohdistuvat kansainväliset sopimukset ovat usein varsin hidas ja vaivalloinen tie muuttaa asioiden kulkua. Politiikassa, liike-elämässä ja julkisessa keskustelussa kaivattaisiin kipeästi innovatiivisia tapoja ratkoa ongelmia ja muuttaa ihmisten käytäntöjä. Ongelmien hallinnoinnista olisi hyvä päästä eteenpäin, rakentamaan ratkaisuja eteemme avautuville mahdollisuuksille. Huomion kohdistaminen kaupunkeihin ja niiden kehitykseen voisi luoda tällaisia tuoreita näköaloja. Ympäristöongelmat ratkaistaan kaupungeissa on haaste lähteä etsimään uusia välineitä ihmiskunnan akuuteimman kohtalonkysymyksen selvittämiseen.
Aleksi Neuvonen
aleksi.neuvonen [at] dodo.org