Batbox, take one/ Beatbox, alternate take; Jani Ruscica
Batbox/Beatbox on kiehtova teossarja, jossa on yritystä tehdä uudentyyppistä luontoelokuvaa yhdistellen perinteistä luontokuvausta uudenlaiseen havainnointitapaan sekä toisaalta uudenlaista luontoa perinteiseen luontokuvaukseen. Lepakoista saa selville laboratoriossa vain jotain pinnallista, eläinten syvempi olemus tulee esiin vasta niiden omassa elinympäristössä, pimeässä metsässä, jossa taas puolestaan paljastuu ihmissilmän rajallisuus havainnoida ympäristöään. Tekijän tapa välittää tunnelmaa ja tuoda lepakoista esiin jotain sellaista, mitä ei voi selittää on kiehtova. Saman tyylin vieminen kaupunkiin, ja ”katujen lepakoiden”, beatboxaajien ja spoken word-artistin, kuvaaminen ikään kuin luonnon objekteina kertoo toisenlaisesta luonnosta. New Yorkin kadut muuttuvat urbaaniksi maastoksi, jossa katutanssi ja runous luovat osallaan uudenlaista tapaa hahmottaa ympäristöä.
Jeesus Joutsenolainen; Joonas Pihlaja
Ekohipin tarina on rohkea dokumentti, jossa kuvaaja ei ole säästellyt itseään. Harvinaisen tosissaan esitetty kuvaus nuoren miehen arvoista ja periaatteista nostaa elokuvan arvoon, jota moni muodikkaasti ironialla sävytetty kuvaus ei koskaan saavuta. Elokuvassa hymyillään myös omille jeesusteluille, vaikka päähenkilö ei missään vaiheessa pyrikään mielistelemään yleisöä kyseenalaistamalla omia periaatteitaan elämän ja maapallon suojelusta.
Liian harvoin näkee Suomessa näin rohkeaa avautumista omista periaatteista. Ekohippi on suurelle yleisölle ehkä juuri sellainen stereotyyppinen hahmo, jollaisiksi ympäristönsuojelijat ovat perinteisesti henkilöityneet: äärimmäisen periaatteellisiin ihmisiin, jotka elävät linkolamaisesti eristäytyneenä valtavirran valinnoista. Silti ympäristönsuojelu on onneksi osittain jo saavuttanut sellaisen aseman, jossa ekohipin haastattelemat kansanedustajat edustavat vielä marginaliosoituneempaa ajatusmaailmaa, kuin mihin ekohippi rastoissaan ja vegaaniudessaan yltää.
Lahden kummitus; Aki Mäkiaho
Lahden kummituksessa tutustutaan elämänläheisesti kaupunkihistoriaan. Sekä menneisyyden että nykyajan nurjat puolet tuotiin huvittavan havainnollisesti esille. Lahden kummituksen voisi esitellä eräänlaisena aikamatkana omaan kotikaupunkiin. Tylsän näköisellä varaosaliikkeelläkin voi olla jännittävä historia, ja lopulta voi olla antoisampaa rekonstruoida omaan elinympäristöön kuuluvien epäpaikkojen tarinoita kuin matkustaa kliseiseen kaupunkiin, josta nuhruiset epäpaikat on siivottu pois turistin silmistä. Kysymys kummitusten uhanalaisuudesta uudisrakentamisen jyrätessä vanhoja kummitustaloja on mainio.