Aiemmin hedelmällinen Eufratin ja Tigrisin tulvamaa kuivuu nopeasti. Kuivattaminen ja padot ovat tuhonneet satelliittikuvien mukaan noin 90 % Mesopotamian tulvamaista.
Vuoden 1960 jälkeen Eufratiin ja Tigrisiin on rakennettu 30 patoa. Näiden patojen kapasiteetti on huomattavasti suurempi kuin jokien virtaama. Vähentämällä virtaamaa alajuoksulla padot ovat kuivattaneet ekosysteemejä ja vähentäneet tulvimista, mikä on välttämätöntä tulvamaan ruokkimiseksi. Suurin välitön vaikutus on kuitenkin ollut massiivisilla kuivatusohjelmilla, joita eteläisessä Irakissa on toteutettu 90-luvun alkupuolella. Tuhojen laajuudesta ei aiemmin ole saatu tietoa Irakin eristäytyneisyyden vuoksi. Vuosina 1992 ja 2000 otetut satelliittikuvat kertovat kuitenkin selkeästi tuhon nopeudesta.
YK:n alainen UNEP vaatii Irakia, Irania, Syyria ja Turkkia, joiden alueella joet sijaitsevat, sopimaan suunnitelmasta, jolla alue yritetään pelastaa. UNEP:in johtaja Klaus Toepfer vertaa tuhoa merkitykseltään Venäjän Aral-järven kuivumiseen ja Amazonin sademetsäalueen pienenemiseen.
Tulvamaat ovat oleellinen osa Tigrisin ja Eufratin alueen jokisysteemiä. Ne sijoittuvat jokien yhtymäkohtaan eteläisessä Irakissa. Osa alueesta sijaitsee myös Iranin puolella. UNEP:in tutkimuksen mukaan kosteikon pinta-ala oli aiemmin 15 000 – 20 000 neliökilometriä, kun se nyt on 1500 – 2000 neliökilometriä. Tigris ja Eufrat kuuluvat maailman padotuimpiin jokiin.
Tulvamaan häviäminen vaikuttaa globaaliin biodiversiteettiin. Vaarantuneina kosteikkoalueen häviämisen johdosta on noin 40 vesilintulajia. Alueella elää myös nisäkäslajeja, joita ei tavata muualla. Uhattuna on myös alueen alkuperäisasukkaiden tuhansia vuosia vanha kulttuuri.
Lähde: Environment News Service