Miksi kestävään kehitykseen pyrittäessä tavoitteena on kävelijän kaupunki? Sanotaanhan ”saastuttamattoman” vetyauton olevan todellisuutta aivan lähiaikoina, ja teollisuuden tuotantoprosessit ja polttoaineena käytettävä energia saadaan ehkä tulevaisuudessa luonnon kantokyvyn rajoihin. Teknoekologisen näkemyksen mukaan kaikki koneelliseen liikkumiseen perustuvan kaupungin ympäristöhaitat ovat ennen pitkää hallittavissa kehittyvällä tekniikalla. Kysymys on ajankohtainen sekä mietittäessä kaupungin fyysistä muotoa että kaupunkia systeeminä. Painopiste siirtyy liikkumisen ympäristöystä-vällisyydestä sinänsä kaupungin syvällisempään liikkumisfilosofiaan, jonka varaan rakentuu muu fyysinen ympäristö merkityssisältöineen. Kävelykaupunkia on pidettävä lähtökohtana ainakin seuraavista syistä:
Liikkumisen tasa-arvoisuus: Kaupungin asukkailla on oltava yhtäläinen mahdollisuus jokapäiväiseen liikkumiseen. Kävelijän ja joukkoliikenteen käyttäjän lähtökohdista järjestetty kaupunki toteuttaa tämän ehdon taloudellisemmin ja ympäristöä säästävämmin kuin henkilöautoliikenteeseen perustuva malli. Yhtä lailla kevyttä liikennettä on edullista suosia joukkoliikenteen kustannuksella, jolloin valtaosa joukkoliikenteestä kannattaa keskittää runkoliikenteeksi kävel-len ja pyörällä saavutettavissa olevien alueiden välille.
Ympäristön mittakaava: Rakennetun ympäristön mittakaava sopeutuu inhimilliseksi suhteessa liikkumisnopeuteen. Sen perusteella määräytyvät tilojen ja kulkureittien mitoitus ja muoto. Kaupungin eri historiallisista kerrostumista voi lukea vallinneen liikkumismuodon. Inhimillisimmillään kaupungin mittakaava on alueilla, jotka ovat syntyneet kävelijöi-tä varten: nopeita liikennevälineitä edeltävissä kaupunkitiloissa sekä ostoskeskusten ja kävelykatujen tapaisissa ympäris-töissä. Ankeimmillaan ympäristö on autonkokoisille olennoille suunnitellussa maailmassa, jonka yhteydet ovat vaaralli-sia esteitä muille liikkujille. Siksi on pyrittävä kävelijälle viihtyisään ympäristöön, koska vain se saa ihmiset nousemaan autoistaan ja liikkumaan omin voimin. Keskiaikaisen kaupunkitilan analyysia ei pidä ymmärtää jonkin historiallisen ajanjakson vääränä ihannointina vaan sen sosiaalisen tarkoituksenmukaisuuden ymmärtämisenä.
Liikkumisen polarisoituminen: Energiataloudeltaan paras henkilöliikenteen muoto on pyöräily, mutta tilankäytöltään ja joustavuudeltaan ylivertainen on kävely. Tavara- ja joukkoliikenteessä energiataloudellisin liikennemuoto on raidelii-kenne, mutta joustamattomuutensa vuoksi se vaatii tuekseen syöttöjärjestelmän. Vaikuttaisi siltä, että liikenteen polari-soituminen yhtäältä hyvin keveisiin ja toisaalta raskaisiin liikennevälineisiin on kestävän kehityksen kannalta suotuisaa. Tätä suosivat raideliikenteen yhdistämät tiiviit kävely-ympäristöt. {Tosin ei ole välttämätöntä käyttää raideliikenteen kaikkein raskaimpia muotoja. Kaupunkirakenteen ja kaupunkikokemuksen kannalta liikennejärjestelmä on integroitava yhdyskuntarakenteeseen, jolloin paras tulos saavutetaan yhdistelemällä eri joukkoliikenteen muotoja joustavasti ja inno-vatiivisesti.}
Häiriökestävyys: Nimensä mukaisesti kestävä yhdyskunta ei voi olla riippuvainen jonkin teknisen ratkaisun toiminta- tai huoltovarmuudesta kaikissa olosuhteissa. Riittävä autonomia saavutetaan, kun kaupunki on pahimmassa tapauksessa käyttökelpoinen pelkin lihasvoimin. Tämä edellyttää muun muassa riittävän lyhyitä etäisyyksiä, jotka toteutuvat kävely-ympäristössä.
Tehokkuus: Kävelijän mittakaava antaa edellytykset suurimmalle mahdolliselle toimintojen intensiteetille. Vähemmillä aineellisilla resursseilla voidaan kehittää ja ylläpitää valtava määrä yhteiskunnallista elämää ja kulttuuria. Esimerkkejä tästä ovat paitsi keskiajan myös renessanssin kaupungit. Venetsia on nykyaikanakin nähtävyys, koti ja inspiraation lähde sellaiselle määrälle matkailijoita ja asukkaita, ettei elämä ja liikenne niin pienellä maa-alueella olisi mahdollista minkään muun liikkumismuodon keinoin.
Suora tuntuma liikkumiseen kuluvaan energiaan: Ympäristövaikutusten vähentämisessä on oleellista niiden tuomi-nen jokapäiväiseen elämään. Liikkumisen omakohtainen kokeminen ohjaa ihmiset asennekasvatusta tehokkaammin välttämään turhaa liikennettä ja keksimään keinoja sen korvaamiseksi esimerkiksi sähköisellä viestinnällä.
(…)
Etäisyyden käsite: Futuristinen toive kaikkien paikkojen välittömästä saavutettavuudesta tuo mieleen erään puhelinyh-tiön hokeman halusta olla ”kaikkien kanssa, kaiken aikaa, nyt ja aina”. Autoilijan toiveuniin istutettu rannaton lentokent-tä, jossa kaahaan punaisella urheiluautollani, riistää matkasta kaikki välimatkan tuomat virikkeet ja pelkistää matkan haluksi päästä perille. Etäisyys on ehto sellaisille fyysisen maailman jäsentämisestä syntyneille käsitteille kuin ”kotiseutu”, ”erämaa”, ”kaukomatka” jne. Näiden menettäessä merkityksensä jäljelle jää vain matkan suorittamiseen tai vaikkapa tietokoneohjelman latautumiseen kuluvien sekuntien kärsimätön laskeminen.