Marrakeshista toivotaan ratkaisua vuosia kestäneisiin neuvotteluihin

Marokossa 29.10.-9.11. pidettävän ilmastosopimuksen seitsemännen osapuolikokouksen (COP7) ensisijaisena tavoitteena on työstää Bonnissa heinäkuussa saavutetut poliittiset päätökset osapuolia sitovaksi tekstiksi. Sopimustekstin valmistuminen on edellytys Kioton pöytäkirjan ratifioimiselle sitovia päästövähennysvelvoitteita saaneissa teollisuusmaissa. Pöytäkirjan mahdollisimman nopean voimaanastumisen vuoksi maiden toivotaan ratifioivan sopimuksen ennen syyskuussa 2002 Johannesburgissa pidettävää Rio+10-kokousta.

Alkuperäiset tavoitteet kasvihuonekaasujen pitkän tähtäimen vähentämisestä ja ilmastonmuutoksen hillitsemisestä näyttävät unohtuneen neuvotteluvuosien varrella, kun maat ovat keskittäneet neuvottelutarmonsa omien taloudellisten etujensa ajamiseen. Marokossa viimeistä kertaa Rion puitesopimuksen pääsihteerinä toimiva Michael Cutajar sanoi avajaispuheessaan, että maiden tulisi nyt muistaa sopimuksen alkuperäinen tavoite ja saattaa se oikeudellisesti sitovaksi.

Kioton sopimuksen oikeudellinen sitovuus, noudattamisen valvonta sekä sopimuksen rikkomisesta aiheutuvat mahdolliset rangaistustoimet ovat tärkeimpiä COP7:ssa ratkaistavia kysymyksiä. Osapuolten mielipiteet sopimuksen oikeudellisesta sitovuudesta jakautuvat. Kysymys on monimutkainen ja aiheuttaa ristiriitaisuuksia myös maaryhmien sisäisissä kannoissa. Sateenvarjoryhmä vastustaa pöytäkirjan oikeudellista sitovuutta ja korostaa joustomekanismien roolia päästövähennysten saavuttamisessa. Käytännössä sopimuksen voimakas sitovuus on kuitenkin ehto joustomekanismien toimivuudelle.

Kokouksen sijoittuminen Marokkoon korostaa kysymyksiä ilmastoneuvotteluiden oikeudenmukaisuudesta sekä nykyisten päästövähennysten riittävyydestä. Marokko ja koko Afrikka edustavat ilmastonmuutoksen negatiivisista seurauksista, kuten kuivuudesta ja äärimmäisistä sääilmiöistä, eniten kärsiviä taloudellisesti vähemmän kehittyneitä maita. Teollisuusmailla on historiallinen vastuu ilmaston
lämpenemisestä ja taloudellisesti vähemmän kehittyneet maat vaativat oikeutetusti teollisuusmailta käytännön toimia päästöjensä vähentämisessä. Pidemmällä aikavälillä päästöjen vähentäminen ilmaston kannalta kestävälle tasolle edellyttää kuitenkin, että sopimus velvoittaa tulevaisuudessa kaikkia maita. Taloudellisesti vähemmän kehittyneille maille on joka tapauksessa taattava kehittymisen oikeus ja mahdollisuudet.

Kansalaisjärjestöt ovat hankalassa asemassa tahtoessaan herättää keskustelua toisen sitoumuskauden päästövähennyksistä, sillä perinteisesti kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä toimineet G77-maat vaikenisivat mieluiten nykyisessä neuvottelutilanteessa koko asiasta. Maat pelkäävät niille seuraavalla sitoumuskaudella mahdollisesti asetettavien päästövähennysvelvoitteiden uhkaavan niiden kehitysmahdollisuuksia.

Kioton pöytäkirjan ratifiointia ja voimaansaattamista varjostavat tuoreet
uutiset Australian 5.10. pidettävistä presidentinvaaleista. Kysymys pöytäkirjan ratifioinnista on noussut vaalikysymykseksi sen jälkeen, kun toinen pääehdokas, Australian liberaaleja edustava pääministeri John Howard torjui kampanjansa avajaispuheessa Labour-puolueen vaatimukset Kioton sopimuksen ratifioimisesta. Howardin mielestä sopimuksen vaikutukset maan talouteen eivät ole tiedossa, eikä kansainvälinen sopimus ilman USA:n ja kehitysmaiden osallistumista vie asioita eteenpäin. Kansalaisjärjestöt palkitsivat pääministerin kannanoton COP7:n avauspäivänä nimittämällä Australian “päivän fossiiliksi”. Järjestöt ovat huolissaan Australian roolista. Mikäli maa ei aio ratifioida sopimusta, sen ei myöskään tulisi jatkaa neuvotteluiden jarruttamista.

Marrakeshista raportoivat Suomen valtuuskunnan järjestöedustajat Jenni Kauppila ja Tuuli Lehtinen.

Lisää tietoa neuvotteluiden kulusta löytyy sivuilta www.ilmasto.org