* Taiteellisesti kiinnostavat suunnitelmat eivät välttämättä ole ihmisen kannalta hyviä.
* Kaikkiin kaupunkisuunnittelussa tehtäviin ratkaisuihin liittyy poliittinen aspekti.
Estetiikka
Kaupunkirakennustaiteella on muun taiteen lailla esteettistä itseisarvoa, mutta arkkitehtuuri tulisi ensisijaisesti ymmärtää käyttötaiteena. Taiteellisesti korkeatasoinen muodonanto edistää viihtyvyyttä ja edesauttaa ratkaisujen löytämistä toiminnallisiin ongelmiin. Luomisprosessi ei kuitenkaan missään vaiheessa saa erkaantua yhteiskunnallisten tavoitteiden pohdiskelusta. Muuten tuloksena voi olla planssiestetiikan artefakteja, ympäristöjä, jotka näyttävät hyviltä lintuperspektiivistä, mutta eivät käyttäjän arkisesta näkökulmasta. Niiden laadun ymmärtäminen saattaa edellyttää vaikeasti saavutettavan taiteellisen näkemyksen omaksumisen. Tai niissä saatetaan unohtaa suunniteltavien alueiden moninaiset mahdolliset käyttötavat ratkaisujen perustuessa ensisijaisesti jonkin esteettisen idean ilmaisuun.
Tieto- ja arvopohja – suunnittelun poliittisuus
Kaupunkisuunnittelu nojautuu välttämättä jonkinlaiseen maailmankatsomukseen. Ristiriitaisia intressejä, teknisiä, taloudellisia ja poliittisia vaatimuksia yhteen sovittaessaan, synteesiä tai kompromissia rakentaessaan, suunnittelija turvautuu paitsi ammattitaitoonsa myös tietynlaiseen näkemykseen siitä, mikä on hyvä kaupunkiympäristö. Tällainen näkemys ei voi olla puhtaasti taiteellinen, vaan vaatii taitoa eläytyä erilaisten ihmisten ja ryhmien elämään sekä ajatuksia siitä minkälainen hyvä kaupunkielämä on. Tiedon ja näkemyksen välinen ero on veteen piirretty viiva. Jokaisella ratkaisulla on myös poliittinen aspekti.
Suunnittelun näkeminen lähinnä teknistä asiantuntemusta vaativana neutraalina virkamiestyönä vähentää intoa pohtia perusarvojen ja suunnittelukonventioiden välistä suhdetta. Pelkkä taiteellinen näkemys ei riitä kaupunkiympäristöjä luotaessa, sillä suunnittelijalla on myös vastuu muunlaisten perusarvojen puolustamisesta yhtä hyvin poliittista opportunismia ja erityisintressejä kuin vanhentunutta suunnitteluideologiaa vastaan. Esimerkiksi ekologisesta kestävyydestä vallitsee laaja periaatteellinen yksimielisyys eikä se sikäli ole poliittisesti kiistanalainen. Silti suunnitellaan autokaupunkia mm ottamalla epäekologiset autopaikkanormit enemmän tai vähemmän annettuina, kun taas ekologisesti perustellut toimenpiteet autoliikenteen vähentämiseksi nähdään ”poliittisina” ja ”epärealistisina”. Suunnittelijan pitäisi tällaisissa kysymyksissä puoluepoliittisista ja taloudellisista sitoumuksista suhteellisen vapaana virkamiehenä vaalia yhteistä hyvää.
Hyvä elämä
Ekologisten tavoitteiden lisäksi kaupunkivisioomme sisältyy ajatus hyvästä elämästä paikallisella tasolla, joka samalla edistää ekologisuutta vähentämällä liikkumistarvetta. Tarkoituksena on edistää yhteisöllisyyttä ja kaupunkikulttuuria madaltamalla kynnystä käyttää julkisia tai puolijulkisia tiloja kodin (tai työpaikan) lähellä. Yritämme näin rakentaa siltaa ekologisen kestävyyden ja hyvän elämän välille kaupunkisuunnittelussa. Uskomme nimittäin, että yksinäisyyden, turvattomuuden ja yksinomaan materiaaliseen kulutukseen perustuvan elämän pinnallisuuden ongelmia voidaan osaltaan lievittää kaupunkisuunnittelulla, joka edistää sosiaalista vuorovaikutusta arkiympäristössä.
Ratkaistavat ongelmat
Kukaan ei väitä, etteivät yksinäisyys tai turvattomuus olisi vakavia ongelmia suurkaupungeissa. Harva väittää, ettei rakennustavalla ole mitään vaikutusta tällaisten ongelmien syntymiseen. Kuitenkin teknisten normien seuraamisesta huolehditaan mainittuja vakavia ongelmia ehdottomammin. Vaikka lääkkeet ongelmiin ovat osittain kiistanalaisia, suunnitteluprosessin osapuolten pitäisi ottaa vastuuta ongelman ratkaisermisesta. Jollakin tavoin on rakennettava siltoja toisaalta yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ja pohdiskelun, toisaalta arkkitehtonisen innovoinnin ja suunnittelun välille.
Yhteisöllisyys tavoitteena
Kaupunkivisiossamme siteenä toimii tietyn asteinen (ja kaupunkilaisten omalta kohdaltaan säädeltävissä oleva) yhteisöllisyys, joka mahdollistaa voimavarojen säästön elintason kärsimättä. Tavoitteen toteuttamiseksi puolustamme perinteistä kaupunkia eli kaupunkia, joka on hierarkkisesti suunniteltu, jossa on pitkälti kävelijän ehdoilla rakennettuja ja toiminnoiltaan monipuolisia, toimintaan ja maleksintaan houkuttelevia urbaaneja tihentymiä, pienimittakaavaista arkkitehtuuria sekä mielenkiintoisia reittejä kaupunginosasta toiseen. Tämä erotuksena teknosysteemin ehdoilla toteutetusta, funktionalistisen toimintojen erottamisen leimaamasta ja laajoja paikattomia alueita sisältävästä autokaupungista. Tässä näkemyksemme kaupungista yhdistyy yhteiskuntakritiikkiin.
Nähdäksemme vahvasti perinteeseen nojautuva rakentaminen on varmempi tapa aikaansaada oikeaa kaupunkia kuin läpeensä moderni, mutta tämä ei sulje pois uuden estetiikan mukaisia kaupunkikuvaa rikastuttavia ja kerrostuneisuutta lisääviä piirteitä arkkitehtuurissa ja kaupunkirakenteessa.
* * *
Koska käsittelemme kaupunkisuunnittelua arkkitehtonisista näkökulmasta, vaatimuksemme kohdistetaan arkkitehtikuntaa, koulutusinstituutiota ja suunnittelukäytännöstä vastuussa olevia kohtaan. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että pidämme yksinomaan arkkitehteja syyllisinä kaupunkiympäristömme huonoon laatuun. Kyse on siitä, että haluamme puhua nimenomaan arkkitehtuurista ja siihen liittyvästä suunnittelukäytännöstä, emmekä ensisijaisesti politiikasta tai yhteiskuntarakenteellisista ongelmista. Jälkimmäiset ovat ehkä vielä tärkeämpiä ympäristön laadun heikkenemisen syitä, mutta osittain tarkastelumme ulkopuolella.