Toronton yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa 25 tervettä koehenkilöä hengitti kahden tunnin ajan hiukkas- ja otsonipitoista ilmaa, jonka saastepitoisuus oli samalla tasolla kuin kaupunki-ilmassa esimerkiksi liikenteen ruuhka-aikana. Altistumisen jälkeen koehenkilöiden verisuonet supistuivat keskimäärin 2 – 4 prosenttia. Kun koehenkilöt hengittivät ilmaa, josta epäpuhtaudet oli poistettu, heidän suonensa eivät supistuneet.
Robert D. Brook, Michiganin yliopiston sisätautiopin apulaisprofessori ja yksi tutkimuksen tekijöistä,
sanoo haastattelussa, että ilmansaasteiden yhteydestä hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksiin on runsaasti todisteita mutta tarkka fysiologinen mekanismi on yhä hämärän peitossa. Brook arvelee, että ateroskleroosista (verisuonten ahtautumisesta) kärsivät henkilöt saattaisivat reagoida saasteisiin normaalia voimakkaammalla suonten supistumisella.
Tutkimuksessa keskityttiin otsoniin sekä hienojakoisiin hiukkasiin. Hienojakoisia hiukkasia – joiden halkaisija on alle 2,5 mikrometriä – syntyy fossiilisten polttoaineiden palamistuotteina esimerkiksi liikenteessä ja teollisuudessa. Otsonia kehittyy näiden hiukkaspäästöjen sekä auringonvalon yhteistuloksena.
Toisin kuin isommat hiukkaset, hienojakoiset hiukkaset pääsevät keuhkojen alaosiin saakka ja vaikuttavat sieltä verenkiertoon. Mahdollisesti ne pääsevät jopa suoraan vereen. Vaikka kokeissa havaittu verisuonten supistuminen oli niin vähäistä, ettei se juuri aiheuta ongelmia terveille henkilöille, ovat sydänpotilaat tai sydäntautiriskin omaavat silti vaaravyöhykkeessä.
Tutkimuksessa käytetyt koehenkilöt olivat kaikki terveitä ja nuorehkoja, keskimäärin 35-vuotiaita. Niinpä lisätutkimuksia tarvitaan selvittämään saasteiden tarkka vaikutusmekanismi sekä näiden löydösten kansanterveydellinen merkitys.
ScienceDaily.com http://www.sciencedaily.com/releases/2002/03/020312073632.htm / American Heart Association (http://www.americanheart.org/)