Viime vuosilta on kertynyt tutkimustietoa, joka puoltaa lähellä tuotetun kasvispainotteisen luomuruuan suosimista ympäristöystävällisenä vaihtoehtona. Tukholman yliopistossa on tarkasteltu Ruotsissa kulutettujen porkkanoiden, tomaattien, perunoiden, riisin, sianlihan ja kuivattujen herneiden elinkaarenaikaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja ja pyritty määrittämään ruokavalio, jossa päästöt olisivat kestävän kehityksen vaatimalla tasolla (Carlson-Kanyama 1998). Tutkimuksessa vähiten kasvihuonekaasupäästöjä tuotti pääosin kotimainen kasvisruoka-ateria joka koostui porkkanoista, perunoista ja kuivatuista herneistä ( 190 g CO2-ekv./ateria ) ja ympäristölle hyvä vaihtoehto oli myös em. vaihtoehto sianlihalla täydennettynä (380 g CO2-ekv./ateria ). Ulkomailla tuotetun ruuan sisällyttäminen ateriaan kasvatti CO2-päästöjä: kasvisruoka-annoksen perunan ja porkkanan korvaaminen riisillä ja tomaateilla lisäsi päästöjen määräksi 860 g CO2-ekv. / ateria. Huonoin vaihtoehto ympäristölle tutkimuksen mukaan oli lihaan ja eksoottisiin kasviksiin perustuva ateria: riisiä, tomaattia ja sianlihaa sisältävän annoksen hiilidioksidikuormitus oli noin 9-kertainen (1800 g CO2-ekv./ateria) pelkästään kotimaisille kasviksille perustuneeseen ruoka-annokseen varrattuna
Myö luonnonvarojen kokonaiskäyttöä Suomen maataloudessa selvitellyt raportti muistuttaa kasvisruuan energiatehokkuudesta. Viljellyistä kasveista päätyy eläinten rehuksi valtaosa (70-80 %). Tällainen suuressa määrin elänkunnan tuotteisiin perustuva ravintotalous tarkoittaa suurta energiahukkaa, sillä edettäessä ravintoketjussa tasolta toiselle vain noin 10 % sitoutuneesta energiasta siirtyy seuraavalle tasolle (Risku-Norja 2000).
Luomukasvisravinnon selkeä etu ruuan ympäristömittelössä on torjunta-aineettomuus. Torjunta-aineiden käyttöä karsastava tuotantotapa on paras tapa välttää kemikaalikertymistä aiheutuvat ympäristö- ja terveysriskit, torjunta-aineille vastustuskykyisten tuholaisten ja rikkakasvien lisääntyminen ja kemikaalien tuotannossa tapahtuvat onnettomuudet
Luomuravinnon käyttäminen on myös energiatehokasta. MTT Taloustutkimus on selvittänyt tuotantotavan ja -paikan vaikutusta Helsingissä kulutettavan leipäviljaksi käyttävän rukiin energiataseeseen (Sinkkonen 2001). Elinkaarianalyysissä olivat mukana Suomessa tuotettu tavanomainen ja luomuruis sekä Saksasta tuotu tavanomainen ruis. Tutkimuksessa tarkasteltiin kunkin rukiin viljelyyn tarvittavaa välitöntä energiapanosta sekä raaka-ainepanosten (esim. lannoitteet ja torjunta-aineet) tuotannossa tarvittavaa energiaa. Lisäksi laskettiin kuljetusten vaatima energia. Tarkastelussa vähiten energiaa kuluttanut vaihtoehto oli luomuruis.
Lähteet:
Annika Carlson-Kanyama 1998. Climate change and dietary choices – how can emissions of greenhouse gases from food consumption be reduced? Food Policy, Vol. 23, pp. 277-293. Elsevier Science Ltd, Great Britain.
Eija Koski
Risku-Norja, Helmi 2000. Luonnonvarojen kokonaiskäyttö Suomen maataloudessa. Oulun yliopiston Thule-instituutin koordinoima tutkimus Suomen kansantalouden materiaalivirroista (www.thule.oulu.fi/ecoef). Osaraportti 2.
Marko Sinkkonen 2001. Tuotantotavan ja -paikan vaikutukset Helsingissä kulutettavan rukiin energiataseeseen. MTT Taloustutkimus (MTTL), selvityksiä 15/2001. Helsinki.