Huippukokouksen ohjelma etenee siis tällä viikolla kahta rataa: Virallisessa ohjelmassa on keskusteluja kestävän kehityksen keskeisimmistä painopistealueista. Näiden keskustelujen tarkoituksena on luoda pohjaa ja motivoida eri toimijatahoja toteuttamaan niitä tavoitteita, joita valmisteilla olevassa toimintaohjelmassa ja Riossa kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Agenda21:ssa on asetettu. Keskeisin tällainen toteutuksen muoto ovat kumppanuushankkeet, joissa erilaiset toimijatahot, liikeyritykset, kansalaisjärjestöt, paikallishallinto ja tutkijat, voisivat yhdessä edistää kestävää kehitystä. Keskustelujen teemat noudattavat pitkälti YK:n pääsihteerin Kofi Annanin nimeämää ns. WEHAB-listaa kestävän kehityksen polttavimmista aiheista, jotka ovat vesi, energia, terveys, maatalous ja biodiversiteetti.
Kumppanuudet hienoisessa vastatuulessa
Kumppanuushankkeet ovat tämän huippukokouksen uutuus ja siksi niihin liittyvien keskustelujen osuus virallisessa ohjelmassa on suuri. Ne eivät kuitenkaan vieläkään ole saavuttaneet jakamatonta suosiota: Jo aiemmin useat kansalaisjärjestöt ovat ilmaisseet huolensa siitä, että kumppanuudet saattavat viedä huomiota valtioiden väliseltä sitovalta toimintaohjelmalta. Myös epäselvyys siitä, millaiset pelisäännöt kumppanuuksille asetetaan, on lisännyt epäilyksiä niitä kohtaan. Hiljan myös liike-elämän edustajat ilmoittivat, että uudenlaisten kumppanuuksien muoto on vielä liikaa ilmassa, jotta he kokisivat voivansa lähteä toteuttamaan niitä heti, saatikka että nämä hankkeet kykenisivät merkittävästi edistämään kestävää kehitystä.
Ampuvatko kehitysmaat omaan nilkkaansä
Toimintaohjelmaa koskevissa neuvotteluissa on alkanut taktikoinnin aika. Jälleen kerran on pääosan varastanut kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välinen kiista kaupan avaamisesta kehitysmaiden tuotteille ja kehitysrahoituksesta. Kehitysmaiden vaatimukset uudenlaisten tukirahastojen perustamisesta ja teollisuusmaiden maataloustukiaisten vähentämisestä ovat jyrkentyneet. Tämä heijastuu myös toimintaohjelman muihin osioihin: taktisista syistä kehitysmaat kieltäytyvät hyväksymästä myös monia tuotanto- ja kulutustapoja ja luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevia aloitteita.
Yksi tässä pelissä vaaravyöhykkeelle joutuneista aloitteista on Suomen valmistelema kymmenen vuoden toimintaohjelma tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi kestäväksi. Kehitysmaiden asettamat varaumat aloitetta kohtaan tuntuvat melko irvokkailta, sillä alun perin kyse oli kuitenkin teollisuusmaiden lupauksesta vähentää omaa ympäristökuormitustaan. Näin kompensoitaisiin kehitysmaiden elintason noususta syntyvää uutta kuormitusta.
Tätä vaikeaa asetelmaa ei helpota tietenkään tippaakaan se, että Yhdysvallat on yhä haluton hyväksymään sitovia tavoitteita.
Vielä nyt virkamiestasolla kulkevien neuvottelujen takarajaksi on asetettu huominen. Sen jälkeen neuvottelut siirtyvät ministereille, joita tulee paikalle jatkuvasti lisää. Suomen ympäristöministeri Jouni Backman tuli paikalle jo sunnuntaina.
Kokouksen lopputulos on siis yhä yhtä paljon ilmassa kuin Balin kokouksen päättyessäkin. Toki joitain helpompia osia on saatu täälläkin hyväksyttyä. Neuvottelijat vakuuttavat yhä vahvaa sitoutumistaan ja optimismiaan. Aika vähenee silti jatkuvasti. Jo New Yorkissa maaliskuussa alkanut pitkä kujanjuoksu sen kuin jatkuu.
Aleksi Neuvonen 27.8.2002
Johannesburg, Etelä Afrikka