YK:n kestävän kehityksen huippukokouksen toimintaohjelma ei juuri edistä ilmastonsuojelutavoitteita. USA ei luonnollisestikaan halua keskustella uusista päästövähennyksistä. Ainoa merkittävämpi aloite on koskenut uusiutuvien energialähteiden lisäämistä. Sitäkään ei taideta kuitenkaan lopulta saada läpi, sillä ainoastaan EU on valmis sitovaan tavoitteiseen.
Tällä hetkellä pöydällä on ehdotus, jossa tavoite uusiutuen energialähteiden maailmanlaajuiseksi osuudeksi vuoteen 2015 mennessä olisi 15 prosenttia sekä teollisuusmaiden velvoite lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta tuohon vuoteen mennessä vähintää kahdella prosentilla. Useat järjestöt sekä Brasilian hallitus sen sijaan ovat esittäneet vaihtoehtoa, jossa kukin maa hankkisi vuoteen 2015 mennessä kymmenen prosenttia uusia uusiutuvia energialähteitä.
Ongelmaa on ollut myös hyväksyttävien uusiutuvien energialähteiden määritelmässä: järjestöt ovat ajaneet näkemystä, ettei suuren mittakaavan vesivoimaa tulisi hyväksyä mukaan tavoitteeseen, sillä silloin uusiutuvien energialähteiden osuus on jo nykyisellään lähes 13 prosenttia. Suuren mittakaavan vesivoimaratkaisuihin liittyy myös laajoja ongelmia, sillä patoaltaiden alle jäävä biomassa tuottaa huomattavan osuuden maailman kasvihuonepäästöistä ja tuhoaa sosiaalisia yhteisöjä.
Joka tapauksessa minkäänlaisen uusiutuvaa energiaa koskevan tavoitteen saaminen toimintaohjelmaan näyttää nyt vaikealta. Erot maiden välillä uusiutuvien energiamuotojen nykyisessä osuudessa ovat suuria; Suomessa osuus on jo nykyisellään lähes neljännes.
Monien kehitysmaiden osalta ongelmallista on tietenkin se, että uusiutuvien energialähteiden, lähinnä puun ja muun biomassan, osuus on vähenemässä kun käyttöön otetaan keskitettyjä ja tehokkaampia energiamuotoja. Huonosti palava biomassa on nykyisellään suuri terveysongelma.
Tämän neuvottelutilanteen rinnalla energiasta puhutaan täällä muutenkin laajalti. On hieman paradoksaalista, että eilen virallisessa, kestävän kehityksen toimeenpanoa laajemmin pohtineessa temaattisessa istunnossa 14 maata 20 puheenvuoron käyttäneestä tuki uusiutuvien energiamuotojen lisäämistavoitetta.
Uusia allianssejä
Lisäksi Greenpeace ja World Business Council on Sustainable Development järjestivät yhteistilaisuuden energia- ja ilmastoteemoista. Aiemmin nämä kaksi tahoa on ymmärretty vastakkaisiksi ääripäiksi ilmastokysymyksissä. Nyt sekä Greenpeace että liike-elämän edustajat todistelivat yhteen ääneen yhtenevää tahtoaan ilmastonsuojelussa. Molemmat näkivät tärkeäksi nimen omaan energiatehokkuuden lisäämisen.
Tämän kaiken jälkeen on vaikea ymmärtää, miksi hallitusten on niin vaikea päästä asiasta yhteisymmärrykseen kun muilta tahoilta yhteistä tahtoa löytyy aiempaa enemmän. Niin järjestöt kuin erityisesti yrityksetkin ovat kasvattaneet asemaansa kansainvälisissä keskusteluissa globalisaation myötä valtioiden menettäessä sitä. Olisiko sitten niin, että nousevien toimijoiden toimijatapa olisi joustavampi tässä ajassa kuin valtioiden neuvottelurutiini?
Tunnelma muuttuu taas lupaavammaksi
Yleisesti ottaen neuvotteluissa kestävän kehityksen toimintaohjelmasta päästiin keskiviikkona hyvään vauhtiin. Useista kohdista päästiin yhteisymmärrykseen, mm. tiettyjen vaarallisten kemikaalien eliminoimisestavuoteen 2020 mennessä.
Kaikkein vaikeimmat kysymyset näyttävät laahaavat silti taakkana. Näitä kysymyksiä ovat mm. uusien kehitysrahastojen perustaminen, maataloustukien poistaminen kehitysmaissa, kysymys naisten oikeudesta lisääntymisterveyteen ja maanomistukseen sekä ikävä kyllä kymmenen vuoden työohjelma tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi kestäväksi.
Erityisesti lisääntymisterveys on aiheuttanut suurta hälyä täällä: Balilla hyväksyttiin joidenkin mielestä epähuomiossa muotoilu, jossa naisten oikeus lisääntymisterveyteen suhteutetaan kulttuurisiin tekijöihin. Tämä on suuri heikennys aiemmissa kokouksissa määriteltyyn verrattuna. Monille muslimimaille ja katolisille maille pyrkimys estää aborttioikeuden takaaminen on tietenkin tärkeä. Suomen valtuuskunta hyväksyi yhteisen kannan, ettei tällaisessa tärkeässä ihmisoikeuskysymyksessä voida antaa periksi; kulttuurista heikkennystä naisten oikeuksiin ei voida tehdä.
Eiliseen verrattuna tunnelmat ovat siis paremmat. Vastaavaa on nähty kuitenkin ennenkin: tilanteet vaihtelevat päivittäin. Lupaavin merkki oli kuitenkin se, että sovittaessa kemikaalitavoitteessa USA:n neuvottelija vetosi muihin maihin todeten, että yhteisymmärrykseen on päästä ennen kuin Johannesburgista lähdetään.
Aleksi Neuvonen 29.8.2002
Johannesburg