Kehitysmaiden edustajien mukaan päästörajoitukset rajoittavat myös talouskasvua, jota pidetään tärkeänä kaasujen vähentämisessä. Rahojen sijoittamista päästövähennyksiin köyhien ruokkimisen sijaan pidetään epäoikeudenmukaisena. ”Kehitysmailla ei ole tarvittavia voimavaroja inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen”, Intian pääministeri Atal Behari Vajpayee sanoi.
Maailman köyhimmät maat tuottavat murto-osan hiilidioksidista ja muista kasvihuonekaasuista. ”Traagisesti kehitysmaat kantavat kuitenkin suhteettoman taakan ilmastonmuutoksen haitallisista vaikutuksista”, Vajpayee totesi.
Köyhien maiden päästövastuukiistasta huolimatta Delhin julistus on saanut kiitosta osakseen. Julistuksessa sanotaan, että ympäristöpolitiikassa on otettava myös taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys huomioon. EU:n vaatimuksesta julistuksessa viitataan myös Kioton sopimukseen ja vaaditaan allekirjoitusta niiltä mailta, jotka eivät ole sopimusta ratifioineet.
New Delhissä sovittiin useista Kioton sopimuksen yksityiskohdista. Esimerkiksi Kioton pöytäkirjan tiedotus- ja raportointitoimintojen säännöistä tehtiin päätökset. Kehitysmaiden tietojen raportoinnista tehtiin uudet laajemmat ohjeet.
USA häiriköi, Venäjä ratkaisee
Useat maat painottivat viime aikojen rajuja sääilmiöitä, ja kehitysmaiden haavoittuvuutta näiden ilmiöiden yleistyessä. Kokouksessa alustettiin erilaisten ilmastorahastojen toimintaa. Rahastot toimivat Maailman ympäristörahaston (GEF) yhteydessä, ja niiden varoilla voidaan mm. hillitä ilmastonmuutoksen haittoja ja parantaa köyhien maiden valmiuksia kohdata ongelmia.
Monien kansalaisjärjestöjen mielestä New Delhin tulos jäi vaisuksi. Kuten tavallista, eniten kritiikkiä sai osakseen Yhdysvallat. ”Näyttää kuin he (USA:n edustajat) olisivat täällä vain sabotoidakseen, häiritäkseen ja hidastaakseen neuvotteluja”, Greenpeacen Steve Sawyer sanoi. Järjestöjen edustajien mukaan Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian liittouma näytti ajavan New Delhissä pelkästään öljy-yhtiöiden etuja.
Arvostelijat sanoivat, että New Delhissä vain toistettiin Johannesburgissa laaditut riittämättömät tavoitteet muun muassa energian suhteen. Enemmän keskustelua kaivattiin myös ilmastopolitiikan tulevaisuudesta ja siitä, kuinka tehokas Kioton sopimus itse asiassa on.
Kioton pöytäkirjan ratifioivat teollisuusmaat sitoutuvat karsimaan kasvihuonekaasupäästöjä siten, että ne ovat vuonna 2012 mennessä 5,2 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1990. Sopimus astuu voimaan kun sen on allekirjoittanut 55 maata, joiden päästöt vastaavat yhteensä 55 prosenttia kaikkien teollisuusmaiden vuoden 1990 päästöistä. Yhdysvaltain ja Australian vetäydyttyä Kioton prosessista ratkaisevaan asemaan on noussut Venäjä, joka on ilmoittanut kannattavansa sopimusta. Venäjä allekirjoittanee sopimuksen 2003 aikana
Seuraava YK:n ilmastokokous pidetään Milanossa joulukuussa 2003.
JPL
Lähteet: Helsingin Sanomat & Ympäristöministeriö & Ilmasto.org & Greenpeace