Tutkimuksessa on hyödynnetty GIS-teknologiaa (geographic information systems) jonka avulla on mahdollisuus havaita säännönmukaisuuksia maantieteellisestä tutkimusaineistosta.
Kartta kokoaa yhteen väentiheyden, tie-, vesireitti-, sähköverkoston, kaupungistumisen, maatalouden ym. vaikutukset. Se paljastaa, että kaikesta maapinta-alasta 83 % on ihmisen vaikutuksen piirissä, ja peräti 93 % riisin, vehnän tai maissin viljelyyn kelpaavasta maasta. Toisaalta suuria maa-alueita on yhä koskemattomina, mm. Alaskan, Kanadan ja Venäjän pohjoiset metsät, Tiibetin ja Mongolian ylätasangot sekä suuri osa Amazonista.
Luonnontilaisia alueita löytyy yhä kaikentyyppisistä ekosysteemeistä, tosin joistakin paljon vähemmän kuin toisista. Nämä alueet tarjoavat mahdollisuuden luonnonympäristöjen suojeluun kaikkialla maailmassa.
Tutkimuksen tekijät antoivat maapallon eri alueille numeroarvot: mitä alhaisempi arvo, sitä vähäisempi on ihmisen vaikutus. Monet maailman suurkaupungeista, kuten New York, Kalkutta ja Peking saivat korkeimmat arvot. Mutta jopa niillä alueilla, joilla ihmisen vaikutus on voimakkainta, villieläimillä on yhä mahdollisuuksia: tutkimuksen tekijät viittaavat tässä siihen, kuinka Hudson-jokea on onnistuttu elvyttämään sekä siihen, kuinka Intiassa tiikerit elävät rinnan miljardin ihmisen kanssa.
Karttaa voidaan käyttää apuna luonnonsuojelusuunnitelmien laatimisessa ja ihmisen aiheuttamisen ympäristövaikutusten mittaamisessa.
Kartta ja siihen liittyvä artikkeli löytyvät osoitteesta http://www.wcs.org/humanfootprint ja tutkimusdata osoitteesta http://www.ciesin.columbia.edu/wild_areas.
Alkuperäinen lehdistötiedote löytyy osoitteesta http://wcs.org/7411/?art=9836050.