Kaupunkivisio

Klikkaamalla sisällysluettelon kohtia pääset lukemaan kaupunkivisiotamme. Sisällysluettelon jälkeen seuraa tiivistelmä sisällysluettelon luvuista (työn alla). Myöhemmin vuonna 2002 valmistuu myös kaupunkivisiomme kuvitus.

0 JOHDANTO

1 URBAANI KAUPUNKIRAKENNE LÄHTÖKOHTANA

1.1 Rakentamisen tehokkuus

1.2 Kaupunkirakentamisen niukat voimavarat: asukasmäärä, rakennusmassat jne.

1.3 Tavoitteena kävelykaupunki

1.4 Paikkojen hierarkiat

1.5 Maisemarakenne kaupunkiympäristön jäsentäjänä

1.6. Kaupunkirakenne

1.7. Katu- ja kaupunkitila

1.8. Kohtauspaikat & pinnat, mihin elämä tarttuu

2 RAKENNUSTEN ARKKITEHTUURI

3 KAUPUNKIELÄMÄ

4 LÄHIYMPÄRISTÖ

5 LIIKENNE


0 Johdanto


Taiteellisella ulottuvuudella kaupunkisuunnittelussa on itseisarvo, jonka lisäksi esteettiset ideat saattavat toimia kompleksisten toiminnallisten ongelmien ratkomisen välineenä. Kaupunkirakennustaide on kuitenkin aina käyttötaidetta, mikä tarkoittaa sitä, että teknisen toimivuuden ohella myös pyrkimys viihtyvyyteen ja viime kädessä tiettyihin yhteiskunnallisiin ihanteisiin on ohjattava suunnittelua. On olemassa taiteellisesti kiinnostavia ympäristöjä, jotka eivät ole ihmisen kannalta hyviä. Tällaisten ympäristöjen tuottamisen estämiseksi on puututtava koulutukseen, kaupunkisuunnittelu- ja päätöksentekokäytäntöön sekä yritettävä vaikuttaa koko keskustelukulttuuriin kaupunkisuunnittelun kentällä.

1 Urbaani kaupunkirakenne lähtökohtana


Kaupunkivisiomme keskeinen tavoite on kaupunkimaisuus: varsinkin mitoituksella, mutta myös toimintojen sijoittamisella ja jossain määrin esteettisin keinoin aikaansaatava intensiivisyys, vaihtelevuus ja yllätyksellisyys. Urbaani rakentamistapa on suhteellisen tehokas; kuitenkin myös pikkukaupunki voi olla urbaani. Olemme taipuvaisia pitämään perinteistä rakennustapaa varmimpana tapana luoda urbaania kaupunkiympäristöä, mutta esimerkiksi harjakatot ja perinteinen ornamentiikka eivät sellaisinaan sisälly – niitä perustavampaan – urbaanin käsitteeseen.


Urbaanius ei tarkoita sitä, että “kaikki paikat rakennetaan täyteen”. Päin vastoin suhteellisen tehokas rakennustapa antaa paremmat mahdollisuudet säästää luontoa sekä rakennetun ympäristön välittömässä läheisyydessä (mm viherkäytävinä) että kauempana yhtenäisiä virkistysalueina kuin tuhlaavan tehoton tilankäyttö.


Kiteyttäen tavoitteenamme on tiivis, monia toimintoja synergisesti yhteenliittävä, virikkeellinen, mielellään historiallisesti kerrostunut kaupunki, jonka rakenne sisältää perinteisiä urbaaneja piirteitä ja näiden vastakohtana helposti saavutettavia viheralueita. Riippumatta kaupungin ja rakennusten koosta, ympäristö tarjoaa rosoisuutta ja lokeroita, mihin elämä tarttuu.


1.1 Rakentamisen tehokkuus


Ekologisen kaupungin pitää olla jokseenkin tehokkaasti rakennettu liikkumistarpeen vähentämiseksi sekä kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen toimivuuden takaamiseksi. Väljempi yhdyskuntarakenne tarjoaa periaatteessa paremmat mahdollisuudet omavaraisuuteen, mutta ilman erillisiä toimenpiteitä omavaraisuuden aikaansaamiseksi väljä rakenne on ekologisesta näkökulmasta tiivistä selvästi huonompi.

Maamme pirstoutunut yhdyskuntarakenne ja kulttuuri huomioiden, kannatta kuitenkin soveltaa puutarhakaupunki- ja oikean kaupungin yhdistelmää, jossa suhteellisen väljäsä rakenteessa on urbaanikeskittymiä. Hyvää suunnittelua luonnehtii usein sekä että -ratkaisut, jotka mahdollistavat näennäisesti ristiriitaisisten tavoitteiden sovittamisen. Hyvin suunniteltu kaupunki voi olla sekä luonnonläheinen että tehokkaasti rakennettu. Omavaraisuuden aste kasvaa keskustasta ja keskuksista poispäin siirryttäessä, toisaalta omavaraisuutta voidaan lisätä myös tehokkaasti rakennetuissa osissa, esim. ottamalla pihat ja katot osittain viljelykäyttöön.

1.2 Kaupunkirakentamisen niukat voimavarat: asukasmäärä, rakennusmassat jne.


Kaupunkia rakennettaessa asukasmäärä, rakennusmassat, palvelut ja instituutiot on nähtävä niukkoina voimavaroina, joita ei pidä tuhlata sirottelemalla niitä joko sattumanvaraisesti pitkin metsiä tai ahtaamalla ne liian tiiviisti keskuksiin. Kaupunkielämän vilkkaus asukasmäärään nähden ei ole vakio. Onnistuneella suunnittelulla voidaan kaupungin käyttöä olohuoneen jatkeena lisätä.

Palveluiden ja instituutioiden sijoittamista on tarkoin harkittava kaupunkielämän vilkastuttamisen kannalta. Esimerkiksi koulut ja kirjastot voisivat oikein sijoitettuina elävöittää keskeisten raittien ja torien elämää. Kauppakeskukset sen sijaan helposti tappavat kaupungin syödessään ostovoimaa ympäristöstä ja pakottaessaan kaupankäynnin tilaan, jossa oheistoimintaa ei voi syntyä.

Myös kaupungin laajentamista on syytä pohtia kaupunkirakentamisen niukkojen voimavarojen näkökulmasta. Minkälaiset ja mihin sijoitetut uudet alueet tuovat oikeasti jotain uutta kiinnostavaa koko kaupungille? Uusia rakennusmassoja ja asukkaita ei kannata sijoittaa metsään, ellei tarkoituksena ole rakentaa varsinaista uutta mielenkiintoista kaupunkia, vaan tukemaan olemassaolevaa rakennetta. Jokaisessa kaupunginosassa tulisi olla jonkinlainen identiteettiä ja toimintaa generoiva attraktio.

1.3

1.4

1.5

1.6

1.7

1.8

 

2 RAKENUSTEN ARKKITEHTUURI

 

3 KAUPUNKIELÄMÄ

 

4 YMPÄRISTÖ

 

5 LIIKENNE

Maisemasuunnittelu
Viheralueet

Mihin elämä tarttuu -projektin aloitussivulle