Kopi: Perustelu & tavoitteet

10.12.03



Kaupunkitutkimuksesta ja kaupunkisuunnittelusta


Kaupunkitutkimus on 1990-luvulla kasvattanut suosiotaan samalla kun maamme suuret kaupungit ovat kasvaneet voimakkaasti. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen rakennemuutos on vaikuttanut kasvukeskusten kehitykseen ja kaupunkisuunnittelun edellytyksiin sekä myönteisesti että kielteisesti. Myönteisiin piirteisiin kuuluvat katukuvassakin näkyvä kaupunkikulttuurin vilkastuminen ja monipuolistuminen sekä kaupunkien palvelutasoa nostavat ja kaupunkikuvaa rikastuttavat rakennushankkeet. Kielteisiin ilmiöihin kuuluvat tiettyjen väestönosien syrjäytyminen ja kaupunkien segregoitumisvaara sekä liikenteen, kaupan, rakentamisen ja koko yhdyskuntarakenteen kontrolloimaton kehitys.


Kaupunkiutkimuksen tarkoituksena on paremmin ymmärtää kaupunkien kehitykseen vaikuttavia mekanismeja ja kaupunkikehityksen ilmentymiä eri elämänaloilla. Kuten akateemisessa tutkimuksessa yleensäkin, kaupunkitutkimuksen tiedonintressi perustuu osittain tiedon itseisarvoon, mutta kaupunkitutkimuksessa on kuitenkin pitkälti kyse soveltavasta tutkimuksesta, jonka arvo määräytyy sen mukaan, kuinka käyttökelpoisia sen tulokset ovat yhteiskunnallisen suunnittelun ja päätöksenteon näkökulmasta.


Mikäli rajoitutaan fyysisen suunnittelun kannalta relevanttiin kaupunkitutkimukseen, ei ole selvää kohtaavatko tutkimus ja käytäntö. Akateemisessa kaupunkitutkimuksessa toisaalta problematisoidaan arkikäsitystä, jonka mukaan kaupunki kehittyy kaupunkisuunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden asettamien tavoitteiden mukaisesti (taloudellisten ja muiden yhteiskunnallisten tekijöiden muodostaessa tosiasiallisesti suunnittelun ehdot), toisaalta kiinnitetään huomiota suunnitteluun ei-aiottuihin ekologisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin, jolloin kuitenkin yleensä vertaillaan erityyppisistä suunnitteluratkaisuja melko karkealla tasolla (viheralueiden muoto ja ala, asumismuotojen sekoittaminen jne.). On kyseenalaista kuinka paljon tällainen tutkimus hyödyntää kaupunkisuunnittelijaa. Yhteiskunnallisten trendien tunteminen ja huomioon ottaminen suunnittelussa on sinänsä tärkeää, mutta tällainen tieto on usein liian abstraktia kaupunkisuunnittelun tarpeisiin. Monet ehdot ovat tällä tasolla ulkoa annettuja.


Yleisiin yhteiskunnallisiin mekanismien keskittyminen saattaa viedä huomion siitä, kuinka paljon yksityiskohtaiset fyysiset suunnitteluratkaisut itsenäisesti vaikuttavat kaupunkiemme sosiaaliseen toimivuuteen, niiden taloudellisiin mekanismeihin ja globaaliin ekologiseen kestävyyteen. Tutkimuksen kohdistaminen konkreettisemmalle, fyysiselle tasolle ei trivialisoi sitä. Ensinnäkin fyysinen ympäristön vaikutussuhteet käyttäjiinsä ja yhteiskuntaan ovat usein monimutkaisia. Toiseksi tällaiseen yhteiskunnalliseen tutkimukseen liittyy vaikeita normatiivisia kysymyksiä. Kolmanneksi fyysisen ympäristön tutkimus on korostuneen soveltavaa ja vaatii suunnittelukäytännön ymmärtämistä poikkialaisesti, mukaanlukien suunnitteluprosessin luovat vaiheet, tilallinen hahmottaminen ja visualisointi.


Syy kaupunkitutkimuksen ja kaupunkisuunnittelun kohtaamattomuuteen ei ole ainoastaan kaupunkitutkimuksessa. Kaupunkisuunnittelun arvosidonnaisuus ja poliittisuus olisi arkkitehtipiireissä tiedostettava paremmin. Samalla olisi vahvemmin panostettava tutkimustiedon omaksumiseen ja kääntämiseen visuaaliselle kielelle sekä kommunikaatioon ja argumentaatioon.


Opintopiirin tavoitteet


Opintopiirin tarkoituksena on myötävaikuttaa yliopistolaisten ja arkkitehtien poikkialaisen kommunikaation ja keskinäiseen ymmärryksen kehittymiseen tarjoamalla tietopaketin, joka sisältää sekä kirjallisia että suunnitteluaineksia. Rajoitumme fyysiseen suunnitteluun ja senkin piirissä näkökulmaan, joka painottaa ekologista kestävyyttä ja sosiaalista toimivuutta suunnittelun ehtoina.


Käsittelemme kaupunkisuunnittelua ympäristöpsykologisesta, sosiologisesta ja esteettisestä näkökulmasta sekä perehdytään arkkitehdin työskentelytavan alkeisiin. Keskeisiä kysymyksiä ovat miten arkiympäristön tilalliset ja toiminnalliset ominaisuudet vaikuttavat ympäristön kokemiseen ja käyttöön sekä sosiaalisten käytäntöjen muodostumiseen. Paneudumme eri tieteiden käsityksiin tilallisen ulottuvuuden merkityksestä ja erityisesti siihen, miten tätä tietoa voidaan käyttää kestävän ja virikeellisen ympäristön luomiseen. Vaikka poikkitieteellisen aineiston teoreettiseen taustaan ja yhtymäkohtiin paneutuminen on (vetäjille) olennaista, jottei käsittelystä tulisi sirpaleista, ajatuksena on kuitenkin painottaa kaupunkisuunnittelussa suoraan hyödynnettävissä olevaa tietoa.


Opintopiirin järjestäjänä toimii Dodo HYY. Olemme alustavasti olleet yhteydessä eri alojen kaupunkitutkimuksen professoreihin ja yhteyshenkilöihin sekä ainejärjestöihin sopiaksemme opintopiiriin osallistumisesta saatavista opintoviikoista ja varmistaaksemme opintopiirille osallistujia. Tavoitteena on pari-kolme opiskelijaa oppiainetta kohden + muita kiinnostuneita esim. Dodosta, yhteensä 8-10 osallistujaa vetäjien ja alustajien lisäksi. Opintopiiri kokoontuisi joka toinen viikko kevätlukukaudella 2004 tammikuun lopusta toukokuun alkuun. Ohjelma koostuisi kolmen tunnin tapaamisista, joissa ainakin kolmasosa ajasta varattaisiin keskustelulle (kiinnostuksen ja asiapainotteisuuden takaamiseksi ei välttämätä vain loppuun). Jokaisesta tapaamiskerrasta laaditaan A4:sen kokoinen tiivistelmä verkkoon.


Opintoviikkojen saamiseksi osallistujat laativat “luento”- tai oppimispäiväkirjan (sekä lukevat joka kerraksi lyhyen aiheeseen liityvän artikkelin tai tiivistelmän) sekä paneutuvat yhteen tai useampaan teokseen (ja pitävät tämän pohjalta alustuksen).



  1. Johdatus: Aiheen teoreettinen kiinnostavuus ja käytännöllinen merkitys. Mitä tarkoittavat ekologinen kestävyys (tiukassa mielessä), sosiaalinen toimivuus ja viihtyvyys (ja miten näitä tavoitteita voidaan problematisoida)? Ympäristöpsykologinen, sosiologinen, maantieteellinen, taidehistoriallis-esteettinen ja arkkitehtoninen näkökulma tematiikkaan. Ympäristöpsykologia: kooste/poimintoja L. Horellin & S. Auran Ympäristöpsykologiasta. -JP, HM, NL (= suntaa-antava alustava vastuunjako)
  2. Kulttuurimaantieteen ja kaupunkimaantieteen suhde (arkkitehtehtien toimesta tapahtuvaan) kaupunkisuunnitteluun. E. Relph: Place and Placelessness, K. Lynch: A Theory of Good City Form (+ The Image of the City) -NL 
  3. Sosiologia: Tilallisuutta korostavat teoriat (esim. A. Giddensin rakenteistumisteoria), kaupunkisosiologia (klassisessa mielessä + uudempi kaupunkitutkimus) ja sen relevanssi (arkkitehtoniselle) kaupunkisuunnittelulle. J. Jacobs: The Death and Life of Great American Cities -JP
  4. Taidehistoria, estetiikka: Relevanssi (nyky)suunnittelulle. Kaupunkisuunnittelun perinne, mm. funktionalismin tai modernismin vaikutus. Hiljaisen tiedon ongelmallinen suhde argumentaatioon (voidaan myös käsitellä 7:ssä tapaamisessa). C. Sitte: Städtebau nach seinen künstlerischen Grundsätzen. Riitta Nikulan artikkelit. -HM (JP, NL)
  5. Arkkitehtuuri: Ajattelu- ja työskentelytapa yleisesti. Käytännön metodit ja esitystavat. Lisäksi asunto- ja kampussuunnittelun yhteyttä yhteisöllisyyteen (ja ekologisiin tavoitteisiin) olisi mahdollista tutkia. Chr. Alexander: A Pattern Language. J. Gehl: Livet mellem husene. -JP, HM
  6. ***Maastokartoitus erilleen muusta ohjelmasta. Ryhmässä, pienryhmissä tai yksilöllisesti. Selvitetään kaupunginosan tai pienalueen ominaisuuksia muistiinpanoin ja kuvin. Laaditaan korjausehdotuksia sanoin ja kuvin. ***Maastokartoituksen tulosten käsittely ja argumentointi eri ratkaisuista. -JP, HM, NL
  7. Maankäyttö- ja rakennuslaki. Eritasoiset kaavat. Vuorovaikutteisuus. -JP, HM
  8. Yhteenveto ja palautekeskustelu. -JP, HM, NL


Jarre Parkatti, Hanna Mattila ja Niko Lipsanen