Vesistöjen nykyinen typpikuormitus muodostaa uuden uhan maailman merien kalakannoille. Lannoitteista ja puhdistamattomista viemärivesistä meriin huuhtoutuva typpi edistää monien levien kasvua, mikä edelleen syö merten happivaroja. Näin kertoo YK:n ympäristöohjelman UNEP:in tuore vuosiraportti Global Environment Outlook, joka julkaistiin 29.4. UNEP:in hallintoneuvoston erityisistunnossa Chejussa Etelä-Koreassa.
Typpilannoiden käyttö kasvoi teollisuusmaissa menneinä vuosikymmeninä voimakkaasti. Rannikoiden ja sisävesien rehevöityminen on ollutkin tuttu ilmiö jo pitkään useimmissa maanosissa. Tämän seurauksena typpilannoitteiden käyttöä on alettu monilla alueilla järkeistää ja samalla on perustettu suojavyöhykkeitä estämään ravinteiden valuminen pelloilta vesistöihin. Typpikuormitus on silti yhä korkealla tasolla teollisuusmaissa ja samaan aikaan monien kehitysmaiden maataloudessa synteettisten lannoitteiden käyttö kasvaa voimakkaasti. Niinpä ongelma on laajentumassa entistä suuremmille merialueille.
Sen sijaan Afrikassa maatalous kärsii monin paikoin maaperän typen puutteesta.
Typpikuormituksen kalakannoille aiheuttama tuho muodostaa merkittävän uhan niille sadoille miljoonille ihmisille, jotka saavat huomattavan osan ravinnostaan maailman meristä, totesi UNEP:in pääjohtaja Klaus Töpfer raportin julkistamisen yhteydessä. Ongelma saattaa tulevaisuudessa saavuttaa arvaamattomat mittasuhteet ilmastonmuutoksen kasvattaessa joillain alueilla sademääriä. Tämä tarkoittaisi nykyistä voimakkaampaa ravinteiden huuhtoutumista.
Raportti suosittaa nykyistä laajempaa maatalouden suojavyöhykkeiden käyttöä: peltojen ja vesistöjen väliin tulisi istuttaa metsiä ja ruohokasvustoja, joihin pelloilta valuva ylijäämätyppi voisi sitoutua.
Toinen merkittävä keino olisi järkeistää karjankasvatuksen ja rehuntuotannon sijoittelua. Typpeä sitova, karjanrehuna käytetty soija kasvatetaan lähinnä Etelä- ja Pohjois-Amerikassa, joista sitä tuodaan pahiten typpikuormituksesta kärsivään Eurooppaan. Typpikuormituksen vähentämiseksi karjankasvatuksta olisi hyvä keskittää lähemmäs soijatuotantoa.
Lisätietoja: UNEP:in Global Environment Outlook Year Book 2003
Aleksi Neuvonen
Cheju, Etelä-Korea