Ilman vetta ja sanitaatiota olevien ihmisten maara tulee puolittaa vuoteen 2015 mennessa. Nain paatettiin puolitoista vuotta sitten YK:n kestavan kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa. Kokouksen noin 15 maarallisesta tavoitteesta vesi- ja sanitaatiokysymykset saavuttivat suurimman yksimielisyyden. Siksi niiden toteutumisen suhteen on myos suurimmat odotukset.
Huippukokouksen jalkeen toimeenpano ei ole kuitenkaan lahteny kayntiin toivotulla rivakkuudella. Niinpa YK:n ymparisto-ohjelman UNEP:in jarjestaman ministerifoorumin puheenvuoroissa kuultiin useaan kertaan toteamus ”We are not on a right track”.
Ministerifoorumin yksi keskeisista aiheista oli vesihuollon kokonaissuunnitelmien luominen. Talloin tarkastelussa olisi muutakin kuin vain vesihana tai viemari. Nain myos vesivarojen ja niiden kayton yhteys ympariston muuhun tilaan tulisi selkeammin esiin. Ministerifoorumin suosituksen mukaan maiden tulisikin luoda vesihuolloin kokonaissuunnitelmat vuoden 2005 loppuun mennessa.
Jatkossa vedesta ja sanitaatiosta jatketaan keskusteluja YK:n kestavan kehityksen toimikunnassa, joka kokoontuu New Yorkissa huhtikuun lopussa. Varsinaiset politiikkasuositukset tehdaan kuitenkin vasta ensi vuoden vastaavissa kokouksissa.
Globaali ymparistohallinto kehittyy hitaasti
Samaan aikaan ministerifoorumin kanssa pidettiin myos UNEP:in hallintoneuvoston ylimaarainen istunto, jonka tavoitteena oli pohtia UNEP:in oman roolin ja globaalin ymparistohallinnon kehittamista.
Nykyisellaanhan UNEP on vain YK:n alainen ohjelma, ei oma erityisjarjestonsa. Lisaksi kansainvaliset ymparistosopimukset ovat hajallaan omissa toimistossaan. Osaksi taman takia ymparistoasioiden rooli ja asema muissa kansainvalisissa neuvotteluissa kuten kauppajarjesto WTO:ssa on heikko.
Ranskan presidentti Jacques Chirac ehdotti viime syksyna YK:n yleiskokouksessa, etta YK:hon tulisi perustaa ymparistoasioiden erityisjarjesto UNEO. Myos mm. Saksa ja Kanada kannattavat jarjeston perustamista. Myos Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa on linjattu pyrkimys kehittaa globaalia ymparistohallintoa.
Jo etukateen tiedettiin, ettei taman vuoden UNEP-istunnossa oteta isoja harppauksia ymparistohallinnon kehittamisessa. Laajemmat paatokset jaavat ensi vuoteen, jolloin vuorossa on varsinainen hallintoneuvoston istunto. Etela-Koreassa paadyttiinkin listaamaan lahinna erimielisyyksien aiheita.
Konsensusta ei toistaiseksi vallitse juuri mistaan asiasta. Monet kehitysmaat nakevat globaalin ymparistohallinnon kehittamisen uhkana omille kehityspyrkimyksilleen ja pyrkivatkin valjastamaan UNEP:in entista enemman kehitysyhteistyon tukemiseen.
Yhdysvaltain nykyinen hallitus taasen torjuu jarjestelmallisesti pyrkimykset kehittaa ja lisata kansainvalisia sopimuksia.
Niinpa tunnelma kokouksessa oli lievasti sanottuna kyyninen: kellaan ei juuri ollut hyvaa tahtoa tai uskoa muiden ryhmien esitysten hyvantahtoisuuteen. Tama tuntuu erityisen surulliselta tietaa, etta globaalin ymparistohallinnon luominen on jatkossa yksi ihmiskunnan keskeisista haasteista.
Mahdollisia seuraavia askelia on riittamiin: UNEP:in rahoituspohjan laajentaminen koskemaan kaikkia YK:n jasenmaita, UNEP:in hallintoneuvoston laajentaminen koskemaan kaikkia jasenmaita, globaalin ymparistomuutoksen tutkijapaneelin perustaminen, kansainvalisten ymparistosopimuksen keskinaisen koordinoinnin kehittaminen ja ehka lopulta maailman tai YK:n ymparistojarjeston perustaminen.
Nyt tarvittaisiin selvaa johtajuutta kehittamisprosessille. Talla hetkella Eurooppa on tassa kuten monissa muissakin ymparistoasioissa yksin, eika senkaan ote aina ole kaikkein teravin. Ymparisto on kuitenkin sivuraide maailmanpolitiikan valtakymyksissa.
Aleksi Neuvonen 1.4.2004
Cheju, Etela-Korea