Kioton sopimuksen on allekirjoittanut jo 126 maata, mutta sopimuksen voimaantulo edellyttää, että sen piirissä olevien maiden kasvihuonekaasupäästöt kattavat yli 55% vertailuvuoden 1990 kaikkien teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöistä. Aiemmin suuret päästömaat Yhdysvallat ja Australia ovat ilmoittaneet vetäytyvänsä sopimuksesta. Näin Venäjä jäi vaa’ankieliasemaan, jota se hyödynsikin tehokkaasti muussa ulkopolitiikassaan. Putinin hallituksen on mm. spekuloitu hakeneen EU:lta lisätukea Venäjän WTO-jäsenyydelle vastineena Kioton sopimuksen ratifioinnista.
Kioton sopimuksen mukaan teollisuusmaat sitoutuvat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään keskimäärin 5% vuoteen 2010 mennessä vuoden 1990 tasosta. Venäjän oma tavoite ei ole vaikea, sillä 90-luvun aikana on suljettu suuri joukko vanhanaikaisia teollisuuslaitoksia, joten maan päästöt ovat pudonneet huomattavasti. Sen sijaan venäläisille yrityksille arvellaan syntyvän hyvät markkinat kasvihuonekaasupäästöoikeuksien myynnistä muiden, päästöjään lisänneiden teollisuusmaiden yrityksille.
Kioton sopimus on ehkä kaikkien aikojen suurin ja kunnianhimoisin kansainvälinen ympäristösopimus. Siinä mielessä Venäjän duuman päätös on historiallinen: seitsemän vuotta kestänyt vääntö sopimuksen ympärillä on lopulta saatu konkreettiselle tasolle. Tämä mahdollistaa myös neuvottelujen aloittamisen Kioton sopimuksen jälkeisen, vuodesta 2012 alkavan ilmastosopimuskauden tavoitteista. Ilmastotutkimusten mukaan Kioton sopimuksen mukaiset päästövähennystavoitteet eivät vielä alkuunkaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tähän tarvittaisiin 60-80% päästövähennyksiä teollisuusmailta. Selvää siis on, että Buenos Airesissa reilun kuukauden päästä alkavat neuvottelut eivät muodostu helpoiksi.