Oulun Dodon ensimmäinen viljelykesä on pian alkamassa. Kokoonnuimme suunnittelemaan kesän projekteja kevään korvalla. Ajatuksia esitettiin, kehitettiin ja otettiin ohjelmaan. Ilmenneisiin haasteisiin löytyivät myös ratkaisut. Meidän tavallisten kaupunkilaisten osaamisella ja resursseilla pystymme toteuttamaan asioita jotka tuntuivat ensin korkealentoisilta ja vaikeilta.
Tavastamme ratkaista ongelmia tuli mieleeni opintopiiri, johon taannoin osallistuin. Erityispedagogi ja vapaa kouluttaja Meri Lähteenoksa oli kertomassa meille kyläytymisestä kaupungeissa. Lähteenoksa on luonut kyläytymisen mallin perustuen omiin kokemuksiinsa hänen aikaisemmassa asumisyhteisössään Annikin puutalokorttelissa Tampereella. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan ”Viisas arki”. Kirjan nimi kuvaa hyvin sitä, mitä kyläytyminen kaupungissa asukkailleen antaa.
Perheissä arkinen elämä järjestetään sujuvaksi sisäisellä työnjaolla. Kuka tuo ja vie, kuka ruokkii koiran, kuka lapset. Tehtävät löytyvät päivärytmin, iän, osaamisen ja kiinnostuksen mukaan. Lähteenoksan mukaan kyläytyessään ihmisistä tulee toistensa perheenjäsenten kaltaisia: ”Voi olla ettei kaikista pidetä, mutta silti heistä huolehditaan.”.
Miten kylä voi tehdä arjesta viisaan? Opintopiirissä jokainen kertoi arkisen ongelman jonka ratkaisuun toivoi apua kylältä. Monta huolta helpottui aivan vaivattomasti; autoja ja työkaluja löytyi kyläläisiltä lainattavaksi asti. Myös apua niiden käyttämiseen luvattiin. Aivan kaikkia ongelmia ei pieni kylämme kuitenkaan pystynyt ratkaisemaan. Totesimme tarvitsevamme lisää ihmisiä kyläämme tai verkottumista toisten kylien kanssa. Löysimme myös etäisyyksien merkityksen; avun tarvitsija ei tee mitään tunnin kotityöavulla jos häneltä kuluu kaksi tuntia auttajansa noutamiseen paikalle.
Kysytyimmäksi resurssiksi pienessä kokeessamme nousikin aika. Varsinkin perheettömien arkea vaikeuttaa se että ei ole ketään, jonka kanssa voisi jakaa arkisia toimia. Perheessä perheenjäsenten aika on osaksi yhteisessä käytössä ja erilaiset osaamiset tulevat siinä mukana. Tämä lisää jokaisen perheenjäsenen omavaraisuutta. Ei tarvitse tilata taksia päästäkseen yöllä asemalle.
Osaamisen ja ajan jakamisen hyödyt voi saavuttaa myös toimimalla kylänä. Meri Lähteenoksa kertoo kirjassaan, miten asukkaat Annikin korttelissa perustivat auttamisringin vanhuksen kotona asumisen tukemiseksi. Tarvittava apu oli yksinkertaista; kotitöitä tai vain sen tarkistamista että naapurilla on kaikki kunnossa. Yhteiskunta järjestää tämänkin tyyppistä apua, mutta se ei ole kovin joustavaa ja kaikki jotka kokevat sitä tarvitsevansa eivät sitä saa. Antamalla aikaamme voimme säästää merkittävästi paitsi yksityisiä myös julkisia resursseja.
Kylämäiseen ajatteluun kuuluu paitsi resurssien jakaminen myös tehokas käyttö. Kun toimintaa tarkastellaan yhteisen eikä pelkästään oman hyödyn kannalta kaikenlainen hukkaaminen ja tuhlaus vähenee itsestään. Kun kolme omakotitalossa asuvaa ruokakuntaa kyläytyy he tuskin tarvitsevat kolmea autoa, kolmea venettä ja kolmea kesämökkiä. Kuitenkin heillä kaikilla on nämä käytössään.
Miten kyläksi tullaan? Kehitys voi kulkea monenlaisia reittejä. Se voi tapahtua huomaamatta tai hyvinkin tavoitteellisesti muutaman aktiivisen toimin. Sen kyläytyminen kuitenkin vaatii että on heitä, jotka ovat valmiita osallistumaan. Sokerin lainaaminen naapurista vaatii mutkattomammat välit kuin useimmilla naapuruksilla nykyään on. Ketään ei pidä vaatia tutustumaan; kylämäinen elämä tarvitsee onnistuakseen sen että sitä eletään vapaaehtoisesti.
Dodon Onnelliset taloyhtiöt-konsepti tarjoaa toimivan mallin aloittaa yhteistoiminta ja yhteisen ympäristön käyttöönotto taloyhtiöissä. Se onkin monen yksityisyyttä arvostavan kaupunkilaisen mielestä sopivaa kanssakäymisen aluetta. Kotioven avaaminen vaatii jo valmiutta tutustua ja ottaa elämäänsä uusia ihmisiä.
Jos koet, että kyläsi voisi olla ympärilläsi mutta et vielä tiedä keitä siihen kuuluu voit ottaa siitä selvää osallistumalla ”Meillä lainataan sokeria”-kampanjaan. Liimaamalla oveesi tarran välität viestin, että suhtaudut naapureihisi myönteisesti ja olet valmis tutustumaan. Ovikellon soiton päässä voi odottaa hieno matka uuteen yhteisöllisyyteen ja sujuvampaan arkeen kaikille.
Muista ostaa sokeria!
Liisa Pietikäinen