Ympäristöjärjestöt huolestuneina: Kioton pöytäkirja uhkaa muuttua
kauppasopimukseksi
Suomalaiset ympäristöjärjestöt – Dodo, Greenpeace Pohjola, Luonto-liitto, Maan
ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF – ovat huolissaan, että osa valtioista
haluaa vesittää Kioton pöytäkirjan tavoitteet taloudellisen tehokkuuden ja
joustavuuden nimissä. Tämä muuttaisi pöytäkirjan lähes pelkäksi
kauppasopimukseksi. Haagissa YK:n ilmastokokouksessa paikalla olevat järjestöt
ovat laatineet kestävän ratkaisun reseptin – listan keinoista, joilla
neuvottelut johtavat Kioton pöytäkirjan alkuperäiseen tavoitteeseen. Reseptissä
keskeistä on se, että niin sanottuja mekanismeja – keinoja joilla teollisuusmaat
voivat saada kompensaatiota tai huojennusta kotimaassa tehtävistä todellisista
päästövähennyksistä – käytetään erittäin rajoitetusti.
”Haagin kokous on yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä kansainvälisistä
ympäristökokouksista. Kioton pöytäkirja on kansainvälinen, sitova
ympäristösopimus, ei kauppasopimus. Sen tarkoituksena on pysäyttää
ilmastonmuutos. Valtioiden on huolehdittava siitä, että Haagissa tehtävät
päätökset johtavat todellisiin päästövähenemiin”, Maan ystävien Oras
Tynkkynen sanoi torstaina Haagissa.
Järjestöjen esittämät keinot Haagin neuvottelujen pitämiseksi oikeilla urilla ja
niiden taustat on esitetty ohessa.
1. Mekanismit edistämään kestävää kehitystä
Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ovat välineitä, joilla
teollisuusmaat saavat päästöoikeuksia rahoittamalla ilmastohankkeita ulkomailla.
Jotkin valtiot haluaisivat mekanismeihin jopa vanhojen hiilivoimaloiden
tehostamisen ja ydinvoimalat ilmastonsuojelun nimissä. -> Mekanismeihin tulee
hyväksyä vain kestävät menetelmät: uusiutuvat energialähteet ja energiansäästö.
2. Nielujen osuutta rajoitettava
Nieluilla tarkoitetaan kasvihuonekaasuja sitovia prosesseja kuten metsiä ja
maaperää. Jotkin valtiot haluavat hyödyntää nieluja mahdollisimman laajasti.
Nielujen lisääminen ei kuitenkaan vähennä päästöjä, sillä nieluilla sidottu
päästötonni oikeuttaa tuottamaan saman määrän päästöjä fossiilisista
polttoaineista. Leväperäinen suhtautuminen nieluihin vesittäisi Kioton
pöytäkirjan tavoitteet. Nielut eivät ole pysyviä sillä esimerkiksi hakkuiden
jälkeen taimikon hiilen sitomiskyky ei ole sama. -> Nielujen osuus on
pidettävä mahdollisimman pienenä.
3. Päästövähennykset on tehtävä kotimaassa
Ulkomailla tehtävien päästövähennysten tulisi Kioton pöytäkirjan mukaan
täydentää toimia omassa maassa. Jos teollisuusmaiden mahdollisuutta toteuttaa
omat velvoitteensa muissa maissa ei rajoiteta, läntiset teollisuusmaat voivat
ostaa halpoja päästöoikeuksia kehitysmaista ja Itä-Euroopasta. Näin ne voivat
jatkaa päästöjen tupruttelua kotimaassaan liki entiseen tapaansa. ->
Mekanismien osuus on rajattava korkeintaan 20 prosenttiin päästötavoitteesta.
4. Ei nieluja CDM:ään
Jotkin valtiot kannattavat nielujen ottamista osaksi puhtaan kehityksen
mekanismia. Tämä vähentäisi kannustinta panostaa uusiutuviin energialähteisiin:
valtavien puuplantaasien istuttaminen on yksi halvimpia tapoja suoriutua
päästövelvoitteista. Plantaasit ovat luonnonarvoiltaan köyhiä ja syrjäyttävät
usein paikallisyhteisöjä asuinsijoiltaan. -> Nielut on jätettävä CDM:n
ulkopuolelle.
5. Vero kaikille mekanismeille – Myyjän ja ostajan on jaettava vastuu
Kioton pöytäkirjan mukaan CDM-hankkeista pitää periä veroa, jonka tuotolla
tuetaan kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tämä tekisi kuitenkin
CDM:stä suhteessa muita mekanismeja kalliimman. Lisäksi veron tuotto jäisi
vähäiseksi. Vastuu joustomekanismien käytössä voi koskea päästöoikeuksien
myyjää, ostajaa tai molempia. Jos vastuu on yksinomaan ostajalla, voisi myyjä
kaupata päästöoikeuksia yli oman kiintiönsä joutumatta edesvastuuseen. Koska
päästöoikeudet ovat rahanarvoisia tuotteita, merkitsisi tämä samaa kuin väärän
rahan painaminen. -> Mekanismien käytön vastuun on koskettava sekä ostajaa
että myyjää.. -> Vero on ulotettava koskemaan kaikkia mekanismeja.