Kansalaistottelemattomuuden oikeutuksesta

Lauantaisesta sanomalehti Kalevan haastattelusta saa sen kuvan, että pääministeri Paavo Lipponen tuomitsee kansalaistottelemattomuuden yksiselitteisesti kaikissa olosuhteissa. Suomalainen ympäristöjärjestö Dodo ei itse ole harjoittanut kansalaistottelemattomuutta, mutta puolustaa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta yhtenä avoimeen demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvana vaikuttamisen muotona. Dodon tulkinnan mukaan pääministerin omia Bellona-lausuntoja voidaan myös pitää eräänlaisena kansalaistottelmattomuutena.

Arvoisa pääministeri Paavo Lipponen,

Olette viime aikoina julkisuudessa tuominnut kansalaistottelemattomuuden ja kohdistanut kritiikkinne nimenomaan ympäristöjärjestöihin. Olette tehnyt sen hyvin yleisellä tasolla, vaikka esimerkkitapauksena olettekin tuoneet esille norjalaisen ympäristöjärjestö Bellonan yksittäisen tempauksen Suomen Lapissa.

Me, Dodo, haluamme lähestyä teitä puolueettomalta pohjalta, sillä emme ole harjoittaneet kansalaistottelemattomuutta emmekä siten puolustele omia tekojamme, vaan toimintatapoja, joita pidämme yleisesti oikeutettuna.

Tuomitsette kansalaistottelemattomuuden sillä perusteella, että lain rikkominen ei Teidän mielestänne ole milloinkaan oikeutettua. Tällainen moraalin sovinnaisen tason toimintakriteeri, joka pitää lakia aina ylimpänä eettisenä ohjenuorana on länsimaisen suvaitsevaisuus- ja demokratiaperinteen vastainen ja saattaa pitää sisällään jopa totalitaristisia sävyjä. Laeissa on tärkeämpää niiden yleinen “henki” kuin pelkkä “kirjain”, ja kansalaistottelemattomuus voikin johtaa lakien muutokseen. Lait ovat välineitä ja niiden oikeutus ei perustu niiden voimassaoloon vaan siihen, että niiden avulla saavutetaan jotain hyviä päämääriä. Kansalaistottelemattomuus saa oikeutuksensa silloin, kun sillä pyritään epäitsekkääseen hyvään.

Vaikka kansalaistottelemattomuudessa rikotaan lakia, yleinen yhteiskuntajärjestelmä ja lakien järjestys siinä kuitenkin tunnustetaan, toisin kuten esimerkiksi vallankumouksessa. Lisäksi kansalaistottelemattomuudessa toimitaan päivänvalossa ja pitäydytään väkivallasta, toisin kuten terrorismissa. Rikollisessa lain rikkomisessa taas ei pyritä epäitsekkääseen hyvään.

Lain rikkomiseen ei voi ottaa kantaa pelkästään sen tapahtumisen perusteella, vaan aina on otettava huomioon, minkälaisesta lain rikkomisesta on kyse. Lain rikkomiseen voi olla hyväksyttyjä tai oikeutettuja syitä. Tämä ei tarkoita, että kaikki kansalaistottelemattomuus olisi aina oikeutettua, ja jokaista tapausta tuleekin tarkastella erikseen ja asiayhteydessään.

Kansalaistottelemattomuutta harjoittava ei kuitenkaan pakene oikeusjärjestelmää, vaan vastaa teostaan omalla nimellään. Täten myös mahdolliset väärät päämäärät tai ylilyönnit joutuvat oikeusjärjestelmän ja kansalaiskeskustelun pohdittaviksi ja siten osallistuvat omalla tavallaan demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseen ja ylläpitoon.

Kansalaistottelemattomuudella on ollut tärkeä rooli sekä totalitarististen yhteiskuntien demokratisoitumisprosesseissa että demokraattisten yhteiskuntien kehittymisessä. Kautta historian kansalaistottelemattomuuden avulla on vastustettu epäoikeudenmukaisuutta ja muita epäkohtia, myös muuten oikeutettuina pidettyjen yhteiskuntien sisällä.

Dodon mielestä kansalaistottelemattomuus on avoimeen demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluva instituutio ja sillä on pitkät perinteet länsimaisissa demokratioissa. Kansalaistottelemattomuuden yksiselitteinen tuomitseminen valtion johdon korkean edustajan taholta on demokraattisen kansalaisyhteiskunnan kannalta erittäin huolestuttavaa ja vaarallista.

Dodon tulkinnan mukaan Teidän omia Bellona-lausuntojanne voidaan myös pitää eräänlaisena kansalaistottelmattomuutena. Kysymys siitä, että mahdoitteko Te itse syyllistyä kunnianloukkaukseen ja siten rikkoa lakia kutsuessanne Bellonaa “terroristiseksi” järjestöksi, jäi avoimeksi järjestön päättäessä olla nostamatta syytettä anteeksipyyntönne jälkeen. Kyseessä kuitenkin oli todennäköisesti tietoinen provokaatio ja mahdollinen lain rikkominen. Vetoaminen käsitteiden “aktivisti” ja “terroristi” sekoittamiseen ei ole uskottavaa valtiotieteen maisterin koulutuksen saaneelta pääministeiltä. Aivan toinen asia on kuitenkin se, onko kansalaistottelemattomuus soveliasta pääministerille ja vieläpä vieraassa maassa.

Tunnetuimpia kansalaistottelemattomuutta harjoittaneita tai kannattaneita henkilöitä: Sokrates, Jeesus Nasaretilainen, Jeanne d’Arc, Martin Luther, Henry David Thoreau, Leo Tolstoi, Mahatma Gandhi, Albert Einstein, Martin Luther King, Hannah Arendt, Bertrand Russell.

Kunnioittaen,

Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto ry, Helsingissä 10.4.2001

Tiedustelut:

Raino Vastamäki
040 5174666