Kirje kaupunginhallitukselle

Lehdistötiedote / teksti & kuva vapaat julkaistavaksi 7.5.2001


Tänään 7.5. ojensi joukko helsinkiläisiä kulttuuritoimijoita ja kansalaisjärjestöjä Helsingin kaupunginhallitukselle kirjeen ja toimintaehdotuksen, jotka koskevat ilmaisen ilmoittelutilan puutetta kaupungissa. Tavoitteenamme on kiinnittää kaupunginhallituksen huomio siihen seikkaan, että nykyään kaupunkitilassa ei ole juurikaan paikkoja, joissa pienellä budjetilla toimivat kulttuurituottajat ja kansalaisjärjestöt voisivat mainostaa kaupunkilaisille suunnattuja tapahtumiaan. Aiemmin tällaisia tapahtumia mainostettiin sähkökaapeissa. Ilmoittelu oli silloinkin järjestyssäännön vastaista, mutta siihen ei yleensä puututtu. Nykyään sähkökaapeissa ilmoittelu samastetaan töhrimiseen, mainokset poistetaan välittömästi ja niiden kiinnittäjiltä peritään kaappien puhdistuskustannukset. Tämä käytäntö on vaarassa tukahduttaa kaupungin kulttuurielämän, joten allekirjoittaneet pitävät kaupungin linjausta epäonnistuneena.

Ehdotammekin, että kaupunki suostuisi kokeiluun, jossa tiettyihin tarkoin valittuihin sähkökaappeihin kiinnitetään ilmoitusalustat, joissa voidaan ilmoittaa ilmaiseksi sellaisista kulttuuritapahtumista ja järjestötoiminnasta, joita ei mainosteta maksullisesti julkisissa tiloissa. Tällöin tapahtumat löytäisivät taas yleisönsä ja yleisö itseään kiinnostavat tapahtumat. Vastaavaa kokeilua ei ole ennen tehty, joten on yrittämisen arvoista koettaa löytää julkisen ilmoittelun tapa, joka olisi sekä toimiva että kaupunkikuvallisesti miellyttävä – ja järjestyssäännön sallima. Luovutamme kaupunginhallitukselle ehdotuksemme siitä, miten kokeilu olisi nähdäksemme järkevintä toteuttaa.

Kirjeen ovat allekirjoittaneet seuraavat tahot: Dodo ry, Elmu ry, Helka ry, Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, Helsingin taiteilijaseura ry, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, Kaapelitalo, Kanneltalo, Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa, Kerho-julkaisu, Loesje Suomi ry, Oranssi ry, Savoy-teatteri, Sibelius-akatemian ylioppilaskunta, Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta ja Teatterikeskus ry.

Kirje kaupunginhallitukselle sekä ehdotus ovat kokonaisuudessaan luettavissa alla.

Tilaisuuden kuvamateriaalia löytyy täältä.

Hankkeesta yleisesti voi kysellä lisää seuraavilta henkilöiltä:
Johanna Kallioinen (Dodo ry) p. 09 703 2926, 040 757 3284
Jepa Leväsvirta (Dodo ry) p. 09 724 7794
Emma Ratia (Loesje Suomi ry) p. 041 445 3632

Hanketta kommentoivat mielellään myös seuraavat allekirjoittaneet tahot:
Elmu ry: toiminnanjohtaja: Nalle Westermark, p. 050 553 5396, tiedottaja Heidi Linsén, p. 6811 8870 ja 050 358 4169
Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus: johtaja Yrjö Larmola, p. 169 3590
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta: kulttuurivastaava Tommi Laitio, p. 1311 4339, tiedottaja Anna-Kaisa Leppänen, p. 1311 4214
Kanneltalo: johtaja Antti Manninen, p. 7312 4101 ja 050 527 1041
Oranssi ry: pj. Timo Riitamaa, p. 041 529 2620
Savoy-teatteri: johtaja Tapani Närhi, p. 169 3946 ja 050 517 5758
Sibelius-akatemian ylioppilaskunta: pj. Hanna Susitaival, p. 040 556 2102
Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta: pj. Asmo Noronen, p. 050 567 5970

*******************

Arvoisa Helsingin kaupunginhallitus,


Lähestymme asiassa, joka koskee Helsingin kulttuurielämää ja kansalaistoimintaa. Helsingin kaupunki suhtautuu aiempaa jyrkemmin järjestyssäännön vastaiseen ilmoitteluun, mm. sähkönjakokaapeissa. Tuntuu siltä, että hallinnon taholla ilmoittelu samaistetaan töhrimiseen. Mielestämme maksutonta julkista ilmoittelukanavaa kuitenkin tarvitaan, jotta kaupungin kulttuurielämän pienetkin tekijät säilyvät hengissä ja voivat siten aktivoida kaupunkilaisia. (liite 1)
Tilanteen parantamiseksi ja keskustelun avaamiseksi maksuttomien ilmoittelupaikkojen järjestämisestä kaupungissamme, ehdotamme järjestettäväksi seuraavanlaista kokeilua: tiettyihin tarkoin valittuihin sähkökaappeihin kiinnitetään ilmoitusalustat, joissa voidaan ilmoittaa ilmaiseksi sellaisista kulttuuritapahtumista ja järjestötoiminnasta, joita ei mainosteta maksullisesti julkisissa tiloissa. Sähkökaappien valinta, ilmoitusalustojen suunnittelu ja ilmoittelun käytäntöjen luominen tapahtuu yhteistyössä ilmoittajatahojen, kaupungin virastojen ja kaupunginosayhdistysten kanssa. (liite 2.)
Olemme valmistelleet ehdotustamme huolellisesti kartoittaen sen toteutusmahdollisuuksia rakennusviraston ja rakennusvalvontaviraston näkemysten avulla.
Ehdotuksemme maksuttomien ilmoittelupaikkojen järjestämiseksi on laajakantoinen kysymys ja toivomme kaupunginhallituksen toimenpiteitä asian edistämiseksi.

Kunnioittavasti,

Helsingissä 7.5.2001

Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto ry:n psta puheenjohtaja Simo Kyllönen

Elmu – Elävän musiikin yhdistys ry:n psta toiminnanjohtaja Nalle Westermark

HELKA ry:n psta puheenjohtaja Riitta Fabricius ja järjestösihteeri Seija Korpela

Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen psta kulttuurijohtaja Yrjö Larmola

Helsingin Taiteilijaseura ry:n psta puheenjohtaja Lena Pyyhtiä-Viljanen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan psta hallituksen puheenjohtaja Elina Moisio

Kanneltalo – Länsi-Helsingin kulttuurikeskuksen psta johtaja Antti Manninen

Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisan psta johtaja Tuula Meres-Wuori

Kerho-julkaisun psta päätoimittaja Titti Miettinen

KOY Kaapelitalon psta toiminnanjohtaja Pekka Timonen

Loesje Suomi ry:n psta puheenjohtaja Emma Ratia

Oranssi ry:n psta puheenjohtaja Timo Riitamaa

Savoy teatterin psta johtaja Tapani Närhi

Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan psta hallituksen puheenjohtaja Hanna Susitaival

Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunnan psta hallituksen puheenjohtaja Asmo Noronen

Teatterikeskus ry:n psta toiminnanjohtaja Timi Mäkinen

**********************

Liite 1. Maksuttoman ilmoittelun tilanne ja tarve

Tilanne

Helsingin kaupunki suhtautuu aiempaa jyrkemmin järjestyssäännön vastaiseen ilmoitteluun mm. sähkökaapeissa ja on tehostanut valvontaa ja puhdistustoimia. Tuntuu siltä, että hallinnon taholla ilmoittelu samaistetaan töhrimiseen. Ilmoittelulla on kuitenkin aivan eri funktio kuin töhrimisellä.
Ilmoittelun tarve ja ero töhrimiseen
Sähkökaappi-ilmoittelulla on tärkeä funktio: se tiedottaa kaupunkilaisille kulttuuri- ja muista tapahtumista, joihin osallistumalla he voivat elävöittää kaupunkikulttuuria. Töhrimisellä ei sitä vastoin tällaista luonnetta ole. Ilmoitusten näkijälle syntyy vaikutelma elävästä kaupungista, jossa tapahtuu useita mielenkiintoisia asioita. Tätä vaikutelmaa pidetään yleisesti positiivisena ja tavoiteltavana kulttuurikaupungin ominaisuutena (Kulttuurikomitea 2000, s. 23). Monipuolinen kaupunkikulttuuri myös osaltaan ehkäisee nuorten ja etnisten ryhmien syrjäytymistä ja auttaa sopeutumisessa (Kulttuurikomitea 2000, s. 36).

Miksi juuri sähkökaapeissä

Ilmaista ilmoittelua tarvitsevat sellaiset kaupungin kulttuurielämän pienet tekijät (esim. pienteatterit ja kansalaisjärjestöt), joilla ei ole varaa maksulliseen mainostamiseen julkisissa tiloissa, mutta joiden tilaisuuksien menestymisen kannalta laaja ulkomainonta on tärkeää. Nämä pienet tekijät ovat olennaisia kaupunkikulttuurin elävöittäjiä. Kulttuurikomitea 2000 -mietinnössäkin (s. 23) korostetaan ”vapaiden” kulttuuritoimijoiden merkitystä kaupungille. Sähkökaapeissa ja muualla kadulla tapahtuva ilmoittelu on kulttuurikaupungeissa, kuten Helsingissä pitkään jatkunut perinne, jota aidosti kaupunkilainen sukupolvi – myös ulkomaiset vierailijat – pitävät normaalina käytäntönä. Jos tätä ilmoittelukanavaa ei ole, pienteatterit kaatuvat taloudellisiin vaikeuksiin, kansalaisjärjestöjen yritys vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa epäonnistuu ja kaupunkilaisuus ohenee jossain asumiseksi.
Ilmoituksia tietystä tapahtumasta pitää olla useassa paikassa, ennen kuin ihmiset noteeraavat sen. Toisin sanoen kulttuurin pitää ”näkyä ja tuntua ihmisten jokapäiväisessä ympäristössä ja aktivoida kansalaisia myös kulttuurin omaehtoisina toimijoina” (Kulttuurikomitea 2000, s. 35). Nykyiset maksuttoman ilmoittelun paikat eivät muodosta tarpeeksi kattavaa verkostoa. Lehtien menopalstatkaan eivät korvaa visuaalista julistemainontaa. Tiedotusvälineet yleensäkään eivät voi toimia koko runsaan kulttuuritarjonnan ainoana ilmoittelukanavana. Tätä ja kulttuurin markkinointiresurssien riittämättömyyttä on pohdittu myös Kulttuurikomitea 2000 -mietinnössä (s. 97). Sähkökaapit tarjoavat juuri sopivan tiheän verkon kohderyhmien saavuttamiseksi.
Helsingin kaupungilla on ilmeisesti tavoitteena poistaa rumat sähkökaapit katutilasta kokonaan. Tämä on hyvä tavoite, mutta sen toteuttaminen on kallista ja kestää hyvin pitkään. Tämä väliaika kannattaa hyödyntää käyttämällä sähkökaappeja ilmoitteluun, joka elävöittää kaupunkia. Sähkökaapeissa tapahtuva ilmoittelu on lisäksi parempi vaihtoehto kuin liikkeiden suosimat a-malliset mainostelineet, jotka hankaloittavat jalankulkua ja aiheuttavat turvallisuusriskin.

Usein esitetyt argumentit sähkökaappi-ilmoittelua vastaan

i-Epäsiisteysargumentti. Argumentti perustuu nykyiselle tilanteelle, jossa julisteet kiinnitetään kaappeihin yöaikaan, kiireessä, yrittäen olla jäämättä kiinni. Tuskinpa kukaan ilmoittajista tahtoo ilmoitustensa näyttävän suttuisilta ja vinoon asetetuilta. Ehdotuksessamme olemme ottaneet huomioon siisteysvaatimuksen laadukkaalla suunnittelulla ja epämuodollisilla ilmoituskäytännöillä (kts. liite 2).

ii-Kaupunkikuva-argumentti. Sen mukaan kaupunkitilassa tapahtuva ilmoittelu tuo ympäristöön väliaikaisuuden leiman ja vaikeuttaa kaupungin esteettisesti tyydyttävää kokemista. Tässä argumentissa oletetaan, että jonkin paikan miellyttäväksi kokeminen johtuu paikan visuaalisista piirteistä. Kuitenkin se, mitä ihmiset tahtovat ja tietävät, vaikuttaa esteettisiin arvostelmiin. Myös aiemmin vieroksutuista piirteistä voi oppia pitämään, esimerkiksi seuraavasti: En pidä pöheiköistä ulkoilualueilla. Pidän kyllä kovasti lapsista ja kaupunkieläimistä kuten rusakoista ja siileistä. Kun kuulen, että kaupunkieläimet tarvitsevat juuri noita pöheikköjä elääkseen ja lapset pitävät niistä leikkimaastona enemmän kuin steriileistä leikkipuistoista, alan nähdä pöheiköt mahdollisuutena tietynlaiseen kaupunkielämään. Huomaan niissä miellyttäviä piirteitä. Lopulta en luopuisi niistä mistään hinnasta. Useille kaupunkilaisille on käynyt jo näin katuilmoittelun suhteen: vaikka ilmoittelu ei visuaalisesti olekaan aina kovin korkeatasoista, on se mukava ja kätevä tapa saada vainu siitä, mitä kaupungissa tapahtuu. Ehdotuksemme tavoitteena on kanavoida katuilmoittelu paikoille, joissa se ei väliaikaisuuden tunnullaan haittaa historiallisia rakennuskokonaisuuksia tai symboliarvoltaan merkittäviä kohteita (kts. liite 2).

Liite 2. Ehdotamme seuraavanlaista kokeilua:

Mistä ja missä saisi ilmoittaä

Niissä sähkökaapeissa, joihin kiinnitetään ilmoitusalustat, voidaan ilmoittaa ilmaiseksi sellaisista kulttuuritapahtumista ja järjestötoiminnasta, joita ei mainosteta maksullisesti julkisissa tiloissa. Ilmoituksille määritellään yhteistyössä jokin maksimikoko (esim. A3:n pinta-ala). Nämä säännöt kerrotaan lyhyesti ilmoitusalustan kehyksessä olevassa kiinteässä kyltissä. Kyltti on verrattavissa oranssiin tarraan, joka nykyisin kieltää ilmoitusten kiinnittämisen sähkökaappeihin. Kyltissä viitataan myös Internet-sivuihin, joilta saa tarkempia ohjeita sallituista ilmoituksista ja ilmoituskäytännöistä. Tämän ehdotuksen toimeenpano vaatii kaupungin järjestyssääntöjen muutoksen, koska nykyisten sääntöjen mukaan ilmoittelu sähkökaapeissa on kielletty.
Rajauksella pyritään osoittamaan ilmainen ilmoittelutila sellaisille tahoille, jotka tarvitsevat runsaasti ilmoitustilaa julkisissa tiloissa, mutta joilla ei ole resursseja maksaa tästä tilasta. Julkisilla tiloilla tarkoitetaan tässä julkista ulko- ja sisätilaa sekä joukkoliikennevälineitä ja niiden asemia. Maksullisia mainospaikkoja julkisissa tiloissa ovat esimerkiksi Maximedian ylläpitämät mainospylväät ja bussipysäkkikatokset. Lehdissä ja muilla ilmaisilla ilmoituspaikoilla ilmoittaminen ei sulje pois sähkökaapeissa ilmoittelua.
On hyvin epätodennäköistä, että nykyään julkisilta paikoilta maksullista ilmoitustilaa ostavat tahot siirtyisivät sähkökaappien ilmaisen ilmoittelutilan käyttäjiksi. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin maksullista mainostilaa käyttävät tahot eivät useinkaan edusta kulttuuritapahtumia ja järjestötoimintaa, vaan pikemminkin kaupallisia yrityksiä. Toiseksi, ne kulttuuritapahtumia järjestävät suuret tahot, joilla on varaa ostaa mainostilaa julkisista tiloista (esimerkiksi Kansallisooppera, Kaupunginteatteri ja Hartwall-areena), eivät luopuisi siitä siirtyäkseen sähkökaappi- ja muuhun ilmaiseen ilmoitteluun, koska sähkökaappi-ilmoittelu ei tarjoa sellaista tehokasta mainoskanavaa, jota suuret kulttuurilaitokset tarvitsevat. Siksi ilmainen sähkökaappi-ilmoittelu ei aiheuta kilpailu-uhkaa maksullista mainostilaa julkisilla paikoilla myyville yrityksille. Niiden kohderyhmät eivät ole samat.

Ilmoitteluun tarkoitetut sähkökaapit valitaan huolellisesti

Ilmoituskäyttöön otettavien sähkökaappien valinta tehdään yhteistyössä ilmoittajatahojen, rakennusvalvontaviraston ja kiinteistöviraston kanssa. Kaupungin järjestyssäännön mukaan ulkomainosten välillä tulee olla 20 metriä tilaa. Tämä sääntö otetaan huomioon valinnassa.
Lisäksi rakennusvalvontaviraston ja erityisesti kaupunkikuvaneuvottelukunnan kanssa keskustellaan siitä, mitkä sähkökaapit sopivat ilmoittelupaikaksi kaupunkikuvalliset seikat huomioon ottaen. Kaupunkikuvaan liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu enemmän liitteessä 1.
Paikkojen valinnassa on 20 metrin säännön ja kaupunkikuvallisten näkökohtien lisäksi otettava huomioon paikan strategisuus kohderyhmien tavoittamisen kannalta. Tämän mittana on ennen kaikkea ohittavien jalankulkijoiden määrä. Ilmoittelun tarvetta esiintyy eniten kantakaupungissa. Siksi ilmoitusalustoja sijoitetaan tiheimmin sinne. Jotta ilmoittelu olisi tehokasta, ilmoitusalustoja pitää olla niin paljon, että saman ilmoituksen voi nähdä useamman kerran matkansa aikana (ilmoitustilojen määrällisestä tarpeesta enemmän liitteessä 1). Kaupunginosien ilmoitustarve on erilainen. Tämä otetaan huomioon kokeilussa, ja kunkin kaupunginosan ilmoittelutarpeesta ja ilmoitusalustojen paikoista neuvotellaan paikallisen kaupunginosayhdistyksen kanssa.

Ilmoittelun käytännöt

Sähkökaapeissa tapahtuvaa ilmoittelua on valvottava mahdollisten väärinkäytösten ja epäsiisteyden välttämiseksi. Tämä kontrolli perustuu ennen kaikkea ilmoittajatahojen keskinäisiin epämuodollisiin sopimuksiin ilmoittelun ”hyvistä tavoista”. Nämä hyvät tavat ja koko sähkökaappi-ilmoittelukonseptin kuvaus kootaan Internet-sivuille esimerkiksi Helsingin kaupungin sivujen alle. Ilmoitusalustan kyltissä on myös viittaus sivuille.
Vuosittain pidetään ilmoittajien kesken vapaaehtoinen kokous rakennusviraston isännöimänä, jossa puidaan esille tulleita ongelmia ja väärinkäytöksiä ja mietitään ratkaisuehdotuksia. Lievin keino vaikuttaa väärinkäyttäjiin, on vain järjestelmällisesti poistaa tai peittää heidän ilmoituksensa. Seuraavaksi voidaan pommittaa heidän imagoaan esimerkiksi yleisönosastonkirjoituksilla. Jos tämä ei tepsi, niin ilmoittajat voivat ensin ottaa yhteyttä rakennusvirastoon, joka antaa väärinkäyttäjille muistutuksen. Viimeinen keino on vedota järjestyssääntöön ja vaatia väärinkäyttäjiä tilille oikeusteitse. Järeämpiin keinoihin tuskin on tarvetta, sillä ilmainen ilmoittelu on laittomanakin toiminut omalla sisäisellä kontrollillaan. Kukaan tapahtumanjärjestäjä ei halua joutua huonoon valoon käyttämällä ilmaista ilmoittelutilaa omaksi hyödykseen muiden kustannuksella.
Siisteyden ylläpidossa tehdään yhteistyötä rakennusviraston Siisti Stadi -yksikön kanssa. Ilmoitusalustattomia sähkökaappeja pitää nimittäin edelleen puhdistaa töhryistä ja laittomista ilmoituksista. Ilmoitusalustojen puhtaanapidossa sen sijaan rakennusvirasto voi esimerkiksi ostaa ilmoittajatahoilta puhdistuspalveluja kohtuulliseen hintaan, jolloin rakennusviraston resursseja säästyy. Verrattuna nykyisiin kaappien puhtaanapitokustannuksiin säästö olisi muutenkin huomattava. Ilmoitusalustoja ei kuitenkaan tarvitse järjestelmällisesti siistiä kovin usein, jos hyviin tapoihin sisällytetään sellainen tapa, että ilmoittajat poistavat jonkin verran vanhoja ilmoituksia kiinnittäessään omiaan.

Laadukkaan ilmoittelualustan suunnittelun kilpailuttaminen

Olemme alustavasti kaavailleet ilmoitusalustan olevan kehystetty levy, joka rajaa mainostilan yksiselitteisen selkeästi ja edustaa korkeatasoista kotimaista designia. Jotta tämä tavoite toteutuisi, järjestetään alustan muodosta suunnittelukilpailu. Kilpailun voittamiseksi alustan on täytettävä seuraavat kriteerit:

-Alustan on oltava helppo kiinnittää, mutta vaikea irrottaa (ratkaisu voisi olla esim. liimakiinnitys).
-Alusta ei saa estää sähkökaappien avaamista ja huoltoa.
-Alustan tulee olla sähkö- ja muullakin tavoin turvallinen. Sähköturvallisuuden vuoksi alustan kiinnitystä varten ei ole mahdollista tehdä minkäänlaisia reikiä kaappiin
-Ilmoittelua ohjeistava kyltti tulee sijoittaa siten, että se ei peity ilmoitusten alle.
-Alustan valmistuksen, kiinnityksen ja huollon kustannusten tulee olla mahdollisimman pieniä. Olemme alustavasti kaavailleet maksimiksi 1000 mk/kaappi.
-Alustoja pitäisi pystyä valmistamaan erikokoisia erilaisiin sähkökaappeihin (ei kuitenkaan kaikkein pienimpiin).
-Alustan tulee täyttää kaupunkikuvalliset kriteerit.

Kilpailuun osallistujien tulisi selvittää työssään kaikki yllä mainitut kohdat. Suunnittelukilpailun voittajan ratkaisee raati, jossa on edustajansa ainakin rakennusvalvontavirastolla, kaupunkikuvaneuvottelukunnalla, valtuustolla ja Helsingin Energialla.
Kilpailun kustannuksiksi on palkintoineen arvioitu 50 000 mk. Jos kokeilu tehdään sadalla kaapilla, niin kustannukset olisivat kokeilun osalta kaiken kaikkiaan 150 000 mk. Helsingin Energia on lupautunut rahoittamaan sekä kilpailun että lopullisten ilmoitusalustojen valmistuksen.

Kokeilu ja uuden käytännön tunnetuksi tekeminen

Ilmoitusalustakonseptia on tarkoitus kokeilla aluksi 50-100 sähkökaapilla. Kokeilun piiriin otetaan jokin osa kantakaupunkia ja muutama esikaupunki. Kokeilu ei ole tehokas vähemmällä kaappimäärällä, koska ilmoittelun tehokkuus riippuu juuri ilmoitusten määrästä ja toistuvuudesta.
Ilmoittelun aloittamisvaiheessa on tärkeää tehdä uusi käytäntö tunnetuksi julkisuudessa. Tämä tapahtuu kampanjoimalla näkyvästi, jotta kohderyhmät varmasti sisäistävät ilmoittelun periaatteet. Erityisesti on korostettava uuden ilmoittelumahdollisuuden väärinkäytön aiheuttamia imagohaittoja.

Liite 3. Aikaisemmat aloitteet sähkökaappien käytöstä ilmoitteluun

Mainosfirma Tähtimainos Oy:n ehdotus

Vuonna 1988 mainosfirma Tähtimainos Oy haki lupaa käyttää sähkökaappeja kaupalliseen mainontaan. Lupa evättiin rakennuslautakunnan ja rakennusvalvontaviraston virastopäällikön toimesta seuraavin perustein: Sähkönjakokaappien sijoittamisessa katu- ja muulle yleiselle alueelle tulisi tavoitella mahdollisimman huomaamatonta ulkonäköä. Kaappien kyljessä toimitettava vaihtuva mainonta lisää tilapäisyyden tuntua sijaintipaikan rakennuksen ulkonäköön ja julkiseen kaupunkiympäristöön. Tähtimainos haki muutosta päätökseen lääninhallitukselta, joka eväsi muutoshakemuksen sillä perusteella, ettei anomuksessa oltu esitetty riittävää selvitystä mainosten sijaintipaikoista sen arvioimiseksi, täyttikö hanke luvan myöntämiseen edellytyksenä olevat vaatimukset.

Helsingin energian ehdotus

Helsingin energia on tehnyt sähkökaappien mainos- ja ilmoituskäytöstä useaan otteeseen aloitteita, viimeksi vuonna 1998. Tällöin ehdotettiin, että puolessa sähkökaapeista olisi mainostila, joista joka toinen olisi maksullinen ja joka toinen ilmainen. Mainosyritys, jonka kanssa sopimus kaupallisista mainostiloista tehtäisiin, vastaisi kuitenkin kaikkien kaappien puhtaanapidosta. Kaupunkikuvaneuvottelukunta ei muuttanut tämänkään hakemuksen yhteydessä kantaansa, jonka mukaan sähkökaappien käyttäminen mainontaan on ristiriidassa sen kanssa, että kaappien tulisi olla mahdollisimman huomaamattomia.

Oman ehdotuksemme ero aikaisempiin ehdotuksiin

Olemme ottaneet huomioon aikaisempien ehdotusten hylkäämiseen vaikuttaneet kriteerit. Ensinnäkin ehdotuksessamme ei ole kyse maksullisen mainostilan lisäämisestä Helsingissä. Tällaista tilaa on uskoaksemme jo tarpeeksi. Toiseksi, ehdotuksemme lähtee kaupunkikulttuurisesta tarpeesta eikä esimerkiksi sähkökaappien puhtaanapidon ongelmasta ja järjestelystä (liite 1). Kolmanneksi, olemme ottaneet huomioon kaupunkikuvalliset tekijät, ja korostamme ilmoituskäyttöön tulevien sähkökaappien huolellista valintaa yhteistyössä virastojen kanssa (liite 2). Neljänneksi, ehdotuksemme pohjautuu laadukkaaseen ilmoitusalustaan, jolla voidaan edesauttaa ilmoittelun siistiyttä ja sopeuttamista kaupunkikuvaan (liite 2). Ilmoitusalusta rajaa sallitun ilmoittelutilan selkeästi. Viidenneksi, olemme ehdotuksessamme luoneet kokonaisen ilmoittelukäytäntöä koskevan konseptin, jolla ilmoittelua voidaan hallita (liite 2). Viimeiseksi, lähestymme suoraan kaupunginhallitusta, koska katsomme, että ehdotuksemme koskee laajasti koko kaupunkia ja sen kulttuuria, eikä pelkästään sen teknistä toimialaa.

Liite 4. Allekirjoittaneet tahot

Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto ry on ympäristöjärjestö, joka pyrkii hahmottamaan ympäris-töongelmien ja yhteiskunnallisten ilmiöiden yhteyttä tavalla, joka tekee niistä henkilökohtaisesti merkittäviä päättäjille ja kansalaisille.
Vironkatu 5, 00170 Helsinki, puh. (09) 6220 0662, www.dodo.org
puheenjohtaja Simo Kyllönen

Elmu – Elävän musiikin yhdistys ry on musiikkikulttuurin ja nuorison hyvinvoinnin edistäjä, joka tarjoaa nuorisolle vaihtoehtoisia tapoja lähestyä kulttuuria ja sosiaalisuutta.
Telakkakatu 8, Helsinki 00150, puh. (09) 681 1880, www.elmu.fi
toiminnanjohtaja Nalle Westermark

HELKA – Helsingin Kaupunginosayhdistysten Liitto ry edistää Helsingin kehittymistä kulttuu-ri- ja ympäristöarvoja kunnioittavana, korkeatasoisena sekä asukkaidensa hyvinvoinnista huolehti-vana pääkaupunkina.
Kalevankatu 13 A 4, 00100 Helsinki, puh. (09) 641 045, www.helka.net
puheenjohtaja Riitta Fabricius

Helsingin kaupungin kulttuuriasiankeskus pyrkii luomaan suotuisaa ilmapiiriä ja edellytyksiä taiteen ja kulttuurin tekemiselle ja kokemiselle Helsingissä.
Bulevardi 23-27, 00180 Helsinki, puh. 169 3598, http://kulttuuri.hel.fi
kulttuurijohtaja Yrjö Larmola

Helsingin Taiteilijaseura ry on noin 500 helsinkiläisen ammattikuvataiteilijan järjestö, joka on pe-rustettu vuonna 1967 valvomaan ja edistämään kuvataiteilijoiden ammatillisia etuja, sekä kasvatta-maan kuvataiteen tuntemusta mm. koulutus ja näyttelytoiminnalla.
Kalevankatu 16, 00100 Helsinki, puh. (09) 666 677, www.helsingintaiteilija.net
puheenjohtaja Lena Pyyhtiä-Viljanen

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta, HYY
Uusi Ylioppilastalo, Mannerheimintie 5 A 2. krs, 00100 Helsinki, puh. (09) 13114 211, http://www.helsinki.fi/hyy/
hallituksen puheenjohtaja Elina Moisio

Kanneltalo – Länsi-Helsingin kulttuurikeskus järjestää monipuolista ohjelmaa
klassisesta musiikista ja jazzkonserteista lastenteatteriesityksiin ja vuokraa tilaa näyttelyitä ja tilai-suuksia varten.
Klaneettitie 5, PL 4751, 00099 Helsingin kaupunki, puh. (09) 7312 4102, http://kulttuuri.hel.fi/kanneltalo/
johtaja Antti Manninen

Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa on maahanmuuttajien ja suomalaisten kohtauspaikka, joka ohjaa, neuvoo, antaa kulttuuritietoa, järjestää taidenäyttelyjä ja konsertteja, monikulttuurisuuteen liittyviä koulutusohjelmia, kansainvälisyyskasvatusta, suomen kielen opetusta, teemaluentoja ja pa-neeleita sekä tukee yhdistysten ja järjestöjen toimintaa.
Kaisaniemenkatu 6 B, 00100 Helsinki, puh. (09) 169 3984, http://kulttuuri.hel.fi/caisa/
johtaja Tuula Meres-Wuori

Kerho on ilmaisjakeluna toimitettava independent-julkaisu, joka tuo esiin sellaisia kulttuurivaikut-tajia, jotka eivät ole vielä julkaisseet töitään mittavasti tai jotka voivat julkaista valtavirta-medioissa ainoastaan haasteettomia, “valmiiksi purtuja” töitä. Olennaista on myös uudenlaisen ajattelun levit-täminen, jossa kriittisyys ja älyllisyys saa kukkia myös rennolla ja omalla tyylillä.
Kruunuvuorenkatu 7. B. 30. D, 00160 Helsinki, puh. 041 510 1302, titti_miettinen@hotmail.com
päätoimittaja Titti Miettinen

KOY Kaapelitalo: Kaapelitehtaalla työskentelee satoja taiteen ja kulttuurin tekijöitä, ja talossa jär-jestetään erilaisia tilaisuuksia – suuria ja pieniä – lähes joka päivä.
Tallberginkatu 1 C 15, 00180 Helsinki, puh. (09) 4703 8305, www.kaapelitehdas.fi
toimitusjohtaja Pekka Timonen

Loesje Suomi ry uskoo vaikuttamiseen julisteidensa avulla. Julistetekstien tarkoituksena on avata ihmisten silmät näkemään maailma uudesta vinkkelistä, ja tehdä se myönteisellä tavalla.
Loesje, PL 122, 00201 Helsinki, puh. 041 445 3632, www.loesje.fi
puheenjohtaja Emma Ratia

Oranssi ry korjaa nuorille asuntoja vanhoista puutaloista, järjestää klubeja ja teatteria. Oranssin näyttämöä käyttävät myös monet vierailevat ryhmät, esimerkiksi harjoittelusalina.
Linnakatu 10, 00160 Helsinki, puh. (09) 174 974, http://www.saunalahti.fi/~oranss1
puheenjohtaja Timo Riitamaa

Savoy-teatteri: Eri alojen taiteilijat, ohjelmatoimistot ja johtavat festivaalit käyttävät Savoy-teatteria vierailuesitystensä järjestämispaikkana. Teatterin ohjelmistossa on huomattava määrä ul-komaisia esiintyjäryhmiä.
Kasarmikatu 46-48, 00130 Helsinki, puh. 169 3705, http://kulttuuri.hel.fi/savoy/
johtaja Tapani Närhi

Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta, SAY
Töölönkatu 28, 00260 Helsinki, puh. (09) 448 896 tai (09) 405 4773, http://webusers.siba.fi/SAY/
hallituksen puheenjohtaja Hanna Susitaival

Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta, TOKYO
c/o Taideteollinen korkeakoulu, Hämeentie 135 C, 00560 Helsinki, puh. (09) 756 30 431, http://www.uiah.fi/tokyo
hallituksen puheenjohtaja Asmo Noronen

Teatterikeskus ry on kiertävien teatteri- ja tanssiryhmien yhteisjärjestö, joka järjestää vuosittain erilaisia seminaareja sekä tanssi- ja teatterialan tapahtumia.
Meritullinkatu 33, 00170 Helsinki, (09) 135 7613, www.teatterikeskus.fi
toiminnanjohtaja Timi Mäkinen