Haagissa epäonnistuneen kuudennen osapuolikokouksen jatkokokous alkoi tänään maanantaina Bonnissa. Sunnuntaina vielä kovin hiljainen konferenssikeskus täyttyi maanantaina nopeasti eri maiden virkamiehistä sekä ilmastosta huolestuneiden kansalaisjärjestöjen edustajista. Kaikkien ilmeissä väreili yhteinen huoli: voidaanko tiukassa aikataulussa päästä sopuun yhä kiistanalaisemmiksi käyvistä kysymyksistä? Onko Kioton sopimus enää olemassa Bonnin kokouksen jälkeen?
Virkamiehet jakaantuivat heti alkajaisiksi eri neuvotteluryhmiin yrittäen päästä riittävään yksimielisyyteen kiistanalaisista asiakohdista, jotta torstaina paikalle saapuvat ministerit voisivat sopia näistä ensi sunnuntaihin mennessä. Avoinna on edelleen ns. hiilinielujen ja erilaisten joustomekanismien hyväksymistavat osana päästöjen vähentämistä sekä sopimuksen noudattamiseen liittyvät yksityikohdat kuten noudattamisen valvonnasta huolehtivien elinten kokoonpano ja noudattamatta jättämisestä aiheutuvat sanktiot. Myös kehitysmaiden
sopeutumista ilmastonmuutokseen auttamaan suunnitellut rahoitusmuodot ovat edelleen auki.
Sopimukseen pääsyä vaikeuttaa luonnollisesti Yhdysvaltain maaliskuinen ilmoitus jättäytyä Kioton sopimuksen ulkopuolelle. Bonnin kokoukseen maailman suurin kasvihuonekaasujen päästäjä kuitenkin osallistuu, mutta ei ole aivan selvää, missä määrin se pyrkii vaikuttamaan kokouksen kulkuun. Ainakin itse Rio de Janeirossa vuonna 1992 sovittuun ilmastosopimukseen liittyvissä asioissa maa on mukana, vaikkei Kioton pöytäkirjaa hyväksykään.
Tärkeää Kioton pöytäkirjan kannalta onkin, kuinka USA:n kanssa samassa sateenvarjoryhmässä neuvotelleet Kanada, Australia ja Japani tulevat suhtautumaan neuvotteluihin. Erityisesti Japani on vaa’ankieli asemassa. Japanin saaminen ratifioimaan pöytäkirja Venäjän lisäksi on Euroopan Unionille, joka voimakkaasti ajaa pöytäkirjan ratifioimista, lähes ainoa tapa saada Kioton pöytäkirjasta sitova kansainvälinen sopimus ilman Yhdysvaltoja.
Ensimmäisen neuvottelupäivän puheenvuorojen perusteella ilmassa on voimakasta halua tehdä Kioton pöytäkirjasta ratifioimiskelpoinen. Voimakas erimielisyys koskeekin vain sitä, millä ehdoilla kukin voi sen tehdä, vai voiko ollenkaan ilman Yhdysvaltoja. Kehitysmaat tukevat voimakkaasti EU:n kantaa, jonka mukaan paras tapa pitää Kioton sopimus hengissä on sopia tärkeimmistä yksityiskohdista ja aloittaa ratifiointi mahdollisimman nopeasti. Jakavatko myös muut teollisuusmaat tämän kannan, ratkaisee pitkälti ilmastosopimuksen suunnan jatkossa.
Kuinka kokouksen kiistakohdissa edetään? Millaiset mahdollisuudet on saavuttaa sopimus? Mitkä on eri kansalaisjärjestöjen huolenaiheet?
Vastauksen näihin kysymyksiin voit lukea Bonnin kokouksen aikana https://www.dodo.org ja http://www.ilmasto.org sivuilta.
Terveisin Bonnista,
Simo Kyllönen